ls-ilmoitusko vai mitä tekisit sijassani?

Voihan olla että perhe on jo avun piirissä. Mutta kyllä tuossa jotain tarttis tehdä.

lapsen puolesta ja perheen puolesta ihan aidosti huoli, haluaisin olla avuksi jotenkin.

ja laittoi lapsen hetkeksi jäähylle, kun ei millään uskonut puhetta.



Noin voi käydä ihan tavallisille ja hyvillekin äideille joskus, valitettavasti. :(



En nyt pelkästään tuon perusteella lähtisi mitään ilmoituksia tekemään :)

kuin että käy lapseen kiinni. Ei tuota silti oikein voi perustella mielestäni, koska noin pieni lapsi pelkää tuollaista kamalasti. Lukitaan ulos pimeään, kylmään ilman vaatteita. Haluaisitko itse kokea aikuisena vastaavan?

Kuulostelet sitten millainen perhe on kysymyksessä.

Kaikki hermostuu joskus, ei tuosta vielä kannata ls ilmoa tehdä.

Mutta ei lukita ilman vaatteita parvekkeelle alle kolmivuotiasta! Minä aloittajana ehkä tutustuisin, kertoisin kuitenkin aika pian että huomasin sen tilanteen, ja jäin miettimään että ei se ihan oikein mennyt, voinko jotenkin auttaa jaksamisen kanssa ja miettisin sitten äidin reaktion mukaan, että, pitääkö tehdä lastensuojeluilmoitus.

Mutta ei lukita ilman vaatteita parvekkeelle alle kolmivuotiasta!

t.ap

Voisin tehdä noin itsekin, myönnän suoraan. Mieluummin niin, kuin että napsahtaa ja läimäyttäisin lasta.



Ja vai oikein kauhuissaan alkoivat sinun lapsesi itkeä... No jo on:-)

Ja vai oikein kauhuissaan alkoivat sinun lapsesi itkeä... No jo on:-)

[/quote]

Säikähtivät kyllä kovasti, että "jääkö vauva nyt parvekkeelle ilman äitiä ja vaatteita pimeään" Tämä oli 6-v:n aito huoli. Häntä pelotti ja itketti. Rauhoittelin, että tietysti äiti tulee kohta jne.

Voisin tehdä noin itsekin, myönnän suoraan. Mieluummin niin, kuin että napsahtaa ja läimäyttäisin lasta.

Ja vai oikein kauhuissaan alkoivat sinun lapsesi itkeä... No jo on:-)

että vaikka vain fyysinen väkivalta lasta kohtaan on kriminalisoitu, tuollainen henkinen väkivalta on lapselle ihan yhtä vahingollista, ellei jopa vahingollisempaa. Mustelma paranee, henkinen haava ei välttämättä ikinä.

Noin EI saa missään nimessä tehdä lapselle, mieluummin vaikka kiroilee itsekseen kuin merimies ja paukutta nyrkillä seinään, tai sulkeutuu vähäksi aikaa itse vessaan, ja sanoo lapsille, että äiti on hetken rauhassa. Mutta ei hylätä, ei laiteta kärsimään kylmää ja pelkoa.

Se jos mikä on hylkäämistä pahimmillaan pienen lapsen elämässä, joka on täysin riippuvainen kasvattajistaan. Hyi, miten tunteetonta, kerta kaikkiaan.

Esikoisemme(nyt jo 11v) on ollut jo 1.5 v:stä lähtien todella tempperamenttinen ja äitinsä-tiukille-vetävä-lapsi.Eli meillä EI ole helpolla päästy tytön kanssa!! Ja meillä joskus 4-5v:nä kerran tai pari työnsin tytön takapihan ovesta ulos huutamaan,kun tuntui,että oma pinna katkeaa ihan juuri ja sitten voi tapahtua mitä tahansa...Eli kuten joku jo mainitsikin,on parempi,että äiti rauhoittaa itsensä,vaikkapa tuolla keinolla.Näin minulle on neuvolassa ym. neuvottu,kun tytön tempperamenttisuudesta olen kertonut!!



Ja uskomatonta,että nykyäidit olisivat tekemässä lastensuojeluilmoitusta joka asiasta!! Ottakaa terve maalaisjärki käteen ja miettikää,miten itse toimisitte,jos oma lapsenne käyttäytyisi samalla tavalla... Ja joo,meidän lapselle EI OLE jäänyt traumoja noista parista takapihavierailusta!!!

Se jos mikä on hylkäämistä pahimmillaan pienen lapsen elämässä, joka on täysin riippuvainen kasvattajistaan. Hyi, miten tunteetonta, kerta kaikkiaan.

Ihan vaan sen takia parempiko, ettei lapsi ole yksin?

Salli mun nauraa... Eli naperoa ei saa laittaa jäähtymään parvekkeelle, mutta 1v:n saa esim. hylätä tarhaan 8 tunnin päiviksi, vieraiden hoitoon, missä aivan varmasti on yksin.

Mieti nyt vähän.

Ja ap, mistäs se pimeä tähän nyt yhtäkkiä tuli? Et maininnut alkup. viestissäsi, että pimeääkin oli ollut (ja varmaan ihan sysipimeää ja sudetkin ulvoi jossain lähistöllä?).

Minusta lapsia ei työnnetä yksin partsille eikä etenkään (lähes) pakkaseen sisävaatteissa.



Se että äidillä naksahtaa ei ole mikään puolustus, sillä tasapainoinen ihminen ei tee noin, sen verran pitää olla itsehillintää. Jos ei ole, vaikea kuvitella, että sitä riittäisi muutenkaan kovin usein saati ettei lapselle tehtäisi muutakin asiatonta mielenhäiriössä.



En tiedä onko tuo lastensuojeluilmoituksen paikka, soittaisin varmaan ja kysyisin joltain viranomaiselta mielipidettä, jos olisin sinä ja tilanne oikeasti vaikutti noin ikävältä.

Soita hänen ovikelloa joskus ja pyydä häntä vaikka lasten kanssa ulos tai jotain. Kuulostaa siltä kuin hän olisi kyllästynyt nykyisessä elämäntilanteessaan. Vaihtelu ja uusiin ihmisiin tutustuminen voisi piristää häntä kummasti.

Vahdin tosin kokoajan salaa ja kuulin myös milloin uhmaraivo alkoi hellittää ja otin sitten sisälle. Ja se ei tietenkään kestänyt kuin hetken. Vierashan ei lapsen eri itkuja helposti toisistaan erota.



Toki, jos kaikki ap:n tarinassa piti paikkaansa, eikä ollut yhtään liioiteltu tai väritetty, niin kauhealtahan se kuulostaa. Mutta suodattakaa nyt vähän näitä av:n tarinoita. Ja mikä tahansa juttu, joka alkaa 'teenkö lastensuojeluilmoituksen', on yleensä liioiteltua.

Kuulostelet sitten millainen perhe on kysymyksessä. Kaikki hermostuu joskus, ei tuosta vielä kannata ls ilmoa tehdä.

Tutustu, juttele ja tee sitten vasta johtopäätöksiä. Kyse voi olla vaikka mistä.Olet raukka, jos soitat sossuun sen sijaan, että menisit ensin juttelemaan ja ottamaan selville.

Jos luottamussuhde on kunnossa äitiin. Minun lapseni ainakin tietävät etten anna heidän paleltua ja jätä yksin pimeään. Jos työntäisin lapseni parvekkeelle, vaikka parivuotiaankin, tämä itkii kiukkua eikä pelkoa.



Ottakaa nyt järki käteen. Tuossa ei tapahtunut väkivaltaa, ei edes henkistä, jos lapsi ei pelkää. Joskus jäähy on paikallaan. Arviointivirheitä sattuu kaikille.

niin sitten menee ITSE sinne parvekkeelle kylmään ja pimeään ilman vaatteita HETI eikä heitä lasta sinne ja vielä LUKITSE ovea!!!! EI IKINÄ!



Mullakin on ERITTÄIN temperamenttinen uhmis, mutta tuollainen ei tulisi ikinä mieleenikään. Jos mun tarvii rauhoittua, niin menen itse toiseen huoneeseen ja hengitän hetken. Itsekin olen temperamenttinen ja otetaan välistä lapsen kanssa yhteen kovastikin, mutta silti, vaikka itseltä pinna palaisi kuinka pahasti, ei ikinä IKINÄ saa asiat joutua siihen pisteeseen, että lapsi kärsii.

Vaikka tuomitsen tuon tempun, jos se on mennyt niin kuin ap kuvaili, en silti ehkä sitä lastensuojeluilmoitusta tuon perusteella tekisi, mutta varmuuden vuoksi yrittäisin tutustua ko. perheeseen ja vaikka jutella siitä tilanteesta, että mikä äidin mielipide on asiaan ollut. Kokiko liioitelleensa ja onko pahoillaan tapahtuneesta tai oliko vain niin väsynyt ja pystyisinkö jotenkin auttamaan. Tai oliko hänen mielestään ihan normaalia lapsen kasvatusta, ja käyttääkö muita epäilyttäviä keinoja, jolloin ensin koittaisin keskustella asiasta ja tarvittaessa ottaisin sitten yhteyttä viranomaisiin.



Minusta tuollainen ei ole mitään normaalia kurinpitoa. Ja kyllä minusta usean minuutin aikana taaperon huudosta ehtii jo ulkopuolinenkin kuulla, että onko kyse ollut uhmasta vai oikeasta hädästä. Se että lapsi huutaa ensin hetken ja lopettaa, jolloin avataan ovi, voisi vielä jotenkin mennä sinne kurinpidon suuntaan (vaikka silti minusta pahasti pieleen), mutta se että lapsi huutaa ja huutaa ja lopettaa vasta kun pääsee sisälle, ei minusta viittaa siihen että lapsi olisi vain pantu ulos rauhoittumaan. Surullista kaiken kaikkiaan.