OPET: Uskomattomimmat vanhemmat
Tuolla toisessa ketjussa ihmeteltiin, voiko häirikkövanhempia olla olemassakaan. Eipä tietenkään voi, eihän ne sekopäät/alkoholistit/psyykkisesti sairaat koskaan lisäänny...
Minkälaisiin vanhempiin olet törmännyt? Uskomattomimmat kommentit/vaatimukset jne. kasaan (tietenkin täysin anonyymisti puolin ja toisin).
Kommentit (65)
Arvostan opettajan työtä paljon. Jaksamista työssänne!
Taisi kalikka kalahtaa muutamaan mammaan, kun alkoi älytön keuhkoaminen opettajista. Menkää toiseen ketjuun itkemään traumojanne! Teidän kommenttinne eivät kuulu tänne!
se oli haaveeni päiväkoti-ikäisestä alkaen. Olisin jo alanvaihtaja tai työuupunut.
Ei lasten vuoksi vaan niiden vanhempien...
aikoinaan saanut olettaa, että lapsi tulee ajoissa kouluun, koska
A) perhe ei halunnut, että koulupäivä alkaa klo 8.15 (jepjep, heidän vuokseen koulun alkua pitäisi siirtää ainakin tunnin myöhemmäksi)
B) äiti oli vuorotyössä eikä jaksanut herätä aamulla laittamaan lastaan kouluun (perheessä myös isä, joka olisi voinut kersan kouluun lähettää, myös herätyskello olisi ollut ihan toimiva ratkaisu)
C) koska kyseinen oppilas tuli jatkuvasti myöhässä, mun olisi pitänyt ekan tunnin ajan päivystää ikkunassa, koska oppilas tulee, ettei sen vaan tarvii palella koulun pihalla seuraavaan kellon soittoon saakka.
Tämä samainen äiti oli muutenkin varsinainen maanvaiva - vaati mm. pojalleen omaa luokkaa koetta tehdessä, koska poika ei pysty keskittymään luokassa, missä on pientä rapinaa ym. häiriötä. Eli olisi pitänyt järjestää hänelle yksityisluokka ja -valvoja. Että sellaista muun muassa.
ja ulkopuoliset virikkeet. Silti he eivät ylitä mitään diagnoosirajaa. Tiedän lapsia, joilla koulu menee hyvin, mutta epäonnistuvat kokeessa kun pitäisi keskittyä ja joka paikassa rapisee.
Se on eri asia, voiko vaatia heille eri luokkaa, mutta lähtökohtaisesti ihmettelen opettajan asennetta jos hän tyrmää asian vain kurlinkina ja hankalana vanhempana.
Ne lapset eivät sitten varmaan koskaan voi kirjoittaa ylioppilaaksi tai mennä pääsykokeisiin Ihan normaalikouluun ainakaan... Pääsykokeissakin, kun semmonen satakunta hakijaa tällätään samaan auditorioon rapistelemaan kyniään, niin jo vain kahisee...
tiedän, koska olen monena vuonnaollut järjestämässä pääsykokeita. Se on nykyään VAIN perustkoulu, missä näille ei järjestetä tilla, meillä yliopistossa ei tosiaan ole varaa jättää tätä lahjakkuuspotentiaalia käyttämättä. Ne nimittäin ovat joskus erittäin lahjakkaita ongelmistaan huolimatta.
Eräs tyttö ja hänen yh-äitinsä olivat joskus 90-luvun lopussa melkoinen maanvaiva.
( Kyllä, jos tunnistat itsesi tästä tarinasta, häpeä)
Ekaluokkalainen oli ihan fiksu ja rauhallinen, meidän opettajien mielestä vain "koulukelvoton", samaa olivat sanoneet esikoulussakin.
Tyttö ei osannut keskittyä normaalisti ja edistyi hitaasti tunneilla. Myös kirjoittaminen ja piirtäminen takkuili.
Oli hyvä lukemaan ja hallitsi sorminäppäryyttä vaativat vähän haastavammat tehtävät, mitä oman kehitystason lapset eivät vielä hallinneet.
Hän pystyi myös keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, häiriintyi taustamelusta ja oli muutenkin kovin epäsosiaalinen tapaus.
Monesti tämän lapsen äidiltä sateli viestejä, jotka olivat tyyliin:
" Meidän JennicaJanikalla on liikaa kotiläksyjä!" " Meidän JennicaJanika ei nyt pysty osallistumaan koulun tapahtumiin."
Tämä äiti myös huusi ja haukkui tytärtään avoimesti, esimerkiksi typeräksi ja tolvanaksi.
Monesti jättivät lapsen talvipakkasella kävelemään yksin kotiin.
Pakotti lapsen lintsaamaan, jotta voisi viedä hänen seurakunnan kokouksiin.
Muistan kun lapsi itki koulun aulassa, että haluaa mennä muiden kanssa joulujuhlaan. Mutta äitipä raahasi tytön väkipakolla uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Tällä lapsella oli myös ihmeellisiä pelkotiloja sekä voimakasta aistiyliherkkyyttä.
Häiriintyi pienimmästäkin melusta. Kerran opeteltiin koulussa maistelemaan eri hedelmiä ja vihanneksia, mutta tyttö ei pystynyt syömään mitkään, koska haisi ja maistui niin pahalle. Muilla lapsilla ei ollut mitään ongelmaa maistiaisten kanssa.
Ja aina sai haukut tältä äidiltä, miten hänen lastansa ei opeteta koulussa, kun ei kuullemma osaa mitään.
Lopultahan tällä lapsella diagnosoitiin keskivaikea asperger ja tyttö otettiin huostaan.
Näin tämän lapsen muutama vuosi sitten yläasteella, ja kun kysyin häneltä, mitä hänelle kuuluu, hän tokaisi vain, että pilasin hänen elämänsä ja käski minun haistaa vitun.
Mielestäni emme pilanneet lapsen elämää aktiivisuudellamme, vaan pelastimme sen.