Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tsempatkaa... ex-miehestä ja lapsesta...
12.10.2010 |
Mies petti ja jätti ja haluaisi nähdä lastaan silloin kuin hänelle sopii (ei ole tunnustanut isyyttä).
Olen vieläkin tosi vihainen ja katkera ja kaiken päälle ihan älyttömän ylpeä.
Nyt sitten mulla on meno tällä viikolla ja jossain kauniin sään aiheuttamassa mielenhäiriössä kysyin mieheltä että tulisiko hän vahtimaan lasta siksi aikaa. (Oletin, että hän ei töittensä takia pääse.) Nyt kun sitten pääseekin ja soitti vielä perään, niin heti alkoi tuntumaan, että en tosiaankaan halua nähdä sitä kusipäätä ja haluaisin perua koko jutun. Saisin kyllä hoitajan toisaalta. Vaikka kuinka taon päähäni, että tässä ei ole kyse musta vaan pojan oikeudesta isäänsä, niin kylläpä alkoi vituttamaan! Kaikki paska tulee mieleen kun näkee sitä ihmistä tai kuulee siitä. Sitten menee monta päivää synkkänä :(
Kommentit (18)
ja ajatella tulevaa. Isä on lapselle tärkeä. Hyvä vaan sulle, jos isä haluaa olla lastenvahtinakin.
Toisekseen hoitaisin tuon isyyden tunnustamisen kuntoon. Soita lastenvalvojalle ja pyydä isyyden selvittämistä ja tapaamisoikeuksista sopimista. Kyse on lapsen perimisoikeudesta ja oikeudesta tuntea juurensa. Ja tulevaisuudessa ehkä sulle ei käykään miehen halu tavata lasta kun hänelle sopii. Viisainta on pistää asiat ja oikeudet paperille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on loukattu sanoin ja teoin niin pahasti, että en luultavasti unohda ikinä enkä anna anteeksi. Olen muutenkin tosi pitkävihainen tyyppi enkä vaan PYSTY parempaan.
Kyseessä on 8 kk vauva, ja isukki jätti meidät ihan yht'äkkiä vauvan ollessa 1,5 kk. Yritin silloin aikoinani patistella siinä isyys-asiassa, mutta luovutin, olkoot! Hän saa asian vireille milloin vaan haluaa ja tietää sen. Rahaa en häneltä edes haluaisi, mieluummin elän sen satasen köyhemmin kuin otan häneltä mitään vastaan.
"iskä" ei vaan saanu aikaiseksi sitä tunnustamista ennenkuin erottiin.
Haluasi kovasti tavata poikaansa ja tottakai mussa se järjen äänen häivähdys tän ihmisraunion sisältä sanoo, että se ois oikein! Mutta mulla on vielä niin petetty, kurja olo, että pelkään nähdä lapsen isää. Joko olen niin vihainen tai sitten pelkään että hän tahallaan tai tahtomattaan pahoittaa mun mielen ja sitten menee monta päivää ennenkuin on takaisin raiteillaan.
No, pitää yrittää ottaa enskuun alussa uusiksi.
mun oikeudentajuun ja moraaliseen oikeuteensa nähä lastaan. enkä mä missään nimessä siltä mitään rahoja halua.
tuntuu vaan niiiiiin paskalta, että eka se pettää ja jättää kun vauva on ihan pieni ja sitten vielä vaatii jotain! ja että mun pitäisi antaa lapsi sen luo että se voi sen naisensa kanssa leikkiä perhettä. :(
Silloin et joudu tekemisiin ex-miehen kanssa, mutta lapsi saa kuitenkin nähdä isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten en voi sanoa tietäväni, miltä susta tuntuu, tai miten kannattaisi toimia.
Lapsi on kuitenkin vielä pieni. Osaako hän edes kaivata isäänsä? Minusta voit nyt olla itsekäs ja toimia sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Isä ja lapsi voivat rakentaa suhdettaan myöhemmin. En minä tiedä. Mun sympatiat on niin sun puolella, että voin kuvitella, miltä tuommoinen mahtaa tuntua. Jos exän tapaamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, ehkä sitä kannattaa lykätä.
Mulla mies lähti ja jätti vauvan kanssa yksin kun vauva oli 7kk. Meillä ei (onneksi, olisi vielä kamalampaa!) ollut toista naista, mutta vapaata elämää elämään tottuneena ei sopeutunut perhe-elämään, ei henkisesti eikä taloudellisesti, vaikka ikää meillä on jo n.35 molemmilla.
Kun tulin raskaaksi, säikähdin, tiesin kuinka vauhdikasta elämää hän oli viettänyt eikä hänellä ollut mitään kokemusta kunnon parisuhteesta, saati perheestä ja mietin kovasti kykeneekö hän perhe-elämään. Minulla on aikaisemmasta liitosta murkkuikäinen tyttö ja kovasti huolehdin, että entäs jos hän ei kykenekään, niin entäs jos jään vauvan ja murkun kanssa yksin. Miten siitä selviäisin?
Mies vannoi ja vakutti että tämä on sitä mitä hän haluaa ja minä päätin luottaa siihen.
No, kuinkas kävikään. Olen yksin, ilman tukiverkkoja vauvan ja oireilevan murkun kanssa ja tuntuu etten jaksa. Mies käy tapaamassa lastaan minun luonani ja vaatii minua poistumaan siksi ajaksi. Ja minä joudun nielemään tämän koska en jaksa lapsen takia tapella vaan yritän ajatella lapsen parasta. Mutta voi älytön, kuinka vihaksi pistää, siellä se nyt viettää vapaata elämää, ryyppää ja bailaa, harrastaa ja NUKKUU YÖNSÄ HYVIN ja minä olen jumissa tässä tilanteessa, väsyneenä ja surullisena, hajalla.
Tuollaiseen kypsymättömään paskaan sekosin ja nyt kannan YKSIN vastuun, ei reilua ei. Ja hän elää niinkuin ennenkin ja käy tapaamassa kun huvittaa. Leikkii isää muutaman tunnin ja MINÄ hoidan kaiken vastuun.
Elatusmaksuissakin taistelee ja kieroilee, siinä minä en anna periksi, jos jukoliste jättää minulle kaiken vastuun niin edes taloudellisen lain velvoittaman vastuun saa kantaa. Käräjille mennään varmaankin. Tapaamisasioissa myös, ihan lapsen parasta ajatellen, en ole valmis antamaan yöksi lasta hänen luokseen itkemään mutta hänen mielestään 11kk ikäistä voisi retuuttaa siellä yökylässä mielin määrin. Niin MINÄ MINÄ MINÄ ihminen kuin olla ja voi.
Ihan älyttömästi voimia meille molemmille tämän kamalan tilanteen yli ja viisautta hoitaa asiat lapsen kannalta parhaalla tavalla!
Mistä päin olet? Olisi ihana saada vertaistukea ja uusia ystäviä joilla sama elämätilanne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä lasta oikein voi mun mielestä ees sille isälle antaa, kun hän on käytännössä täysin vieras lapselle. Hänen pitäisi siis tulla tänne ja usein että tutustuisi kunnolla. Lapsi on nyt vasta 8 kk, joten mikään kauhean tärkeä ihminen se isi ei lapsen mielestä vielä varmaan ole.
Hitto, mää oon ihan helvetin väsyny muutenkin ja nyt ei sitten saa unta kun pidettiin yhteyttä ja taas kaikki pyörii mielessä.
Miten se ihminen saakin mulle AINA semmoisen olon, että oon taas pilannu kaiken meidän väliltä??
Mulla mies lähti ja jätti vauvan kanssa yksin kun vauva oli 7kk. Meillä ei (onneksi, olisi vielä kamalampaa!) ollut toista naista, mutta vapaata elämää elämään tottuneena ei sopeutunut perhe-elämään, ei henkisesti eikä taloudellisesti, vaikka ikää meillä on jo n.35 molemmilla.
Kun tulin raskaaksi, säikähdin, tiesin kuinka vauhdikasta elämää hän oli viettänyt eikä hänellä ollut mitään kokemusta kunnon parisuhteesta, saati perheestä ja mietin kovasti kykeneekö hän perhe-elämään. Minulla on aikaisemmasta liitosta murkkuikäinen tyttö ja kovasti huolehdin, että entäs jos hän ei kykenekään, niin entäs jos jään vauvan ja murkun kanssa yksin. Miten siitä selviäisin?
Mies vannoi ja vakutti että tämä on sitä mitä hän haluaa ja minä päätin luottaa siihen.
No, kuinkas kävikään. Olen yksin, ilman tukiverkkoja vauvan ja oireilevan murkun kanssa ja tuntuu etten jaksa. Mies käy tapaamassa lastaan minun luonani ja vaatii minua poistumaan siksi ajaksi. Ja minä joudun nielemään tämän koska en jaksa lapsen takia tapella vaan yritän ajatella lapsen parasta. Mutta voi älytön, kuinka vihaksi pistää, siellä se nyt viettää vapaata elämää, ryyppää ja bailaa, harrastaa ja NUKKUU YÖNSÄ HYVIN ja minä olen jumissa tässä tilanteessa, väsyneenä ja surullisena, hajalla.
Tuollaiseen kypsymättömään paskaan sekosin ja nyt kannan YKSIN vastuun, ei reilua ei. Ja hän elää niinkuin ennenkin ja käy tapaamassa kun huvittaa. Leikkii isää muutaman tunnin ja MINÄ hoidan kaiken vastuun.
Elatusmaksuissakin taistelee ja kieroilee, siinä minä en anna periksi, jos jukoliste jättää minulle kaiken vastuun niin edes taloudellisen lain velvoittaman vastuun saa kantaa. Käräjille mennään varmaankin. Tapaamisasioissa myös, ihan lapsen parasta ajatellen, en ole valmis antamaan yöksi lasta hänen luokseen itkemään mutta hänen mielestään 11kk ikäistä voisi retuuttaa siellä yökylässä mielin määrin. Niin MINÄ MINÄ MINÄ ihminen kuin olla ja voi.
Ihan älyttömästi voimia meille molemmille tämän kamalan tilanteen yli ja viisautta hoitaa asiat lapsen kannalta parhaalla tavalla!
Mistä päin olet? Olisi ihana saada vertaistukea ja uusia ystäviä joilla sama elämätilanne...
Mutta EI sinun tarvitse poistua omasta kodistasi hänen tullessaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon vielä vähän enemmän vahvempi. Onneks tuo ei vielä ihan heti kysele isänsä perään :/
lasta, jos ei ole edes tunnustanut isyyttään? Lain mukaan isyys pitää ensin tunnustaa, ennenkuin voi esittää vaatimuksia lapsen tapaamisesta.
Ethän ap provoa tällaisella asialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaivaa se aikuinen ihminen, joka ymmrättä olla iloinen, että lapsi saa tavata isäänsä. Jos se sittenkin vähän helpottaisi?
Moi!
Olen se toinen vauvan yh joka kirjoitteli tuossa aiemmin ja kyselin mistäpäin olet.
Olen itse Oulusta, harmi että 300km välissä, minusta olisi kiva ollut jakaa kokemuksia samanlaisessa tai ainakin -tapaisessa tilanteessa olevan kanssa. Jos haluat kirjoitella, laita sähköpostiosoitteesi?
Olen nyt nukkumaanmenossa eikä järki oikein juokse, mutta sinun tehtäväsi ei tosiaankaan ole mennä vauvan kanssa mihinkään isää tapaamaan! Isä tulee tapaamaan lastaan sinun luoksesi mikäli sinä sen hyväksyt. Älytöntä edes ehdottaa tuollaista, ei taida tajuta ollenkaan kuinka paljon sinua on loukannut ja yksin laittanut läpikäymään.
Isähän on ihan vieras lapselle ja niinkuin itsekin aiemmin kirjoitit, jos isä alkaa vauvaan suhdetta luomaan, tapaamisten on hyvä tapahtua tutussa ympäristössä äidin läsnäollessa.
Mutta ennenkaikkea pidä nyt huolta omasta jaksamisestasi ja suostut vain sellaiseen joka tuntuu hyvältä ajatukselta, koska (minä todellakin tiedän) vauvan kanssa on yksin raskasta ja jos lapsella on näinkin paskat isät, pääasia on pitää itsensä kuoseissa ja olla äiti lapselle.
Voimia ja jaksuja!
Mies vinkui jo aikaisemmin, että MUN pitäisi mennä SEN luo lapsen kanssa, siis katsomaan entistä kotiani, jossa on emäntänä tämä nainen. Ja sitä niitten onnea pitäisi mennä katsomaan vierestä lapsen kanssa! HUHHUH. Riitelimme sitten ja mies sai mulle taas semmoisen olon, että oon pilannu ihan kaiken ja kaikki on mun vikaa jne jne. Nyt sitten sanoin sille, että ei ne meidän välit ja siten lapsensa ja hänen välit riipu pelkästään minusta, vaan myös miehestä, että niin kauan kun on kylmä, välinpitämätön ja tunteeton ja luulee, että pelkkä anteeks-sana riittää siihen että ollaan "hyviä kavereita" niin ei tartte muhun yhteyttä pitään. Siis olettaa, että kun on pyytänyt kertaalleen anteeksi tekoaan ja sitä nöyryytystä, niin mun pitäisi olla heti valmis oikein hyväksi ystäväksi! Voi perkele!!! Kiehuu taas yli kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä tulkoon tapaamaan lastaan niin kauan kuin tämän on liian pieni olemaan erossa sinusta. Äitipuoleensa ehtii tutustumaan sitten kun on oikeasti riittävän vanha (ja tuttu isänsä kanssa) menemään isän luo kylään. Ja sinun ei tarvitse poistua kotoasi minnekään isän käydessä. Hae isyyden selvitystä mieheen ja sitten tapaamisista virallisia ja täsmällisiä sopimuksia. Isä ei voi vain tulla ja mennä miten lystää ja pompottaa sinua vaan yhdessä sovitaan aikataulut ja niissä pysytään.
Isyys kannataa kuitenkin selvittää ja lapsen tavata isäänsä koska se tulee olemaan olemaan tärkeää lapselle itselleen. Samoin jos isän sukulaiset (=lapsen sukulaiset) ovat lapsesta yhtään kiinnostuneet niin vie lasta heitä tapamaan/kutsu heitä käymään luonanne. Ei sitä tarvitse viikoittain rampata ex-anopilla mutta siten että annat sukulaisille ja lapsille sillan aktiiviseen ja läheiseen tuttavuuteen sitten kun lapsi on kyläilyiässä. Ja voihan olla että saat sieltä lapsenvahdin että pääset välillä lepäämää j sitten jaksat näyttää miehellekin että loukkaisi hän sinua miten tahansa niin sinä selviät kyllä.
ota lapsi ja muuta Suomen ulkopuolelle nyt nopeasti ennen kuin tunnustaa mitään isyyttä. Sittenhän itkee muttei voi asialle tehdä yhtään mitään ja sinä saat rauhassa kasvattaa lapsesi aikuiseksi ilman exän oikuiluja ja niistä stressaamista. Nm. kokemusta on
mutta ei hänen myöskään tarvitse suostua tuohon miehen naurettavaan pomputtamiseen. Tiukka linja että isyys, tapaamiset ja elatus virallisille ja aukottomille sopimuksille ja niistä ei lipsuta. Mies tapaa lastansa sinun luonasi, sinun ei tarvitse lähteä minnekään eikä myöskään tavata miehen nyksää. Koska lapsi asuu sinun kanssasi, ei isä voi olla vielä kovin läheinen, vain sinä.
Mies vinkui jo aikaisemmin, että MUN pitäisi mennä SEN luo lapsen kanssa, siis katsomaan entistä kotiani, jossa on emäntänä tämä nainen. Ja sitä niitten onnea pitäisi mennä katsomaan vierestä lapsen kanssa! HUHHUH.
Riitelimme sitten ja mies sai mulle taas semmoisen olon, että oon pilannu ihan kaiken ja kaikki on mun vikaa jne jne. Nyt sitten sanoin sille, että ei ne meidän välit ja siten lapsensa ja hänen välit riipu pelkästään minusta, vaan myös miehestä, että niin kauan kun on kylmä, välinpitämätön ja tunteeton ja luulee, että pelkkä anteeks-sana riittää siihen että ollaan "hyviä kavereita" niin ei tartte muhun yhteyttä pitään. Siis olettaa, että kun on pyytänyt kertaalleen anteeksi tekoaan ja sitä nöyryytystä, niin mun pitäisi olla heti valmis oikein hyväksi ystäväksi! Voi perkele!!! Kiehuu taas yli kaikki...
Alue: Aihe vapaa
mahan ihan sekaisin. Ja nyt se sitäpaitsi näkee kuinka huonosti mulla oikeesti menee :( Sillä on asiat hyvin, voi mennä ja tulla niinkuin haluaa, uus akka (tai siis se jonka kanssa petti), palkka juoksee, saa nukkua yöt. Ja mä olen ihan yksinäinen raunio...
Voi kun ois voimia näytellä niin iloista ja positiivista ja hurmaavaa :(