Miten reagoisit jos vanhempasi myisivät talonsa?

Vanhempani ovat alkaneet puhua, että myisivät talonsa jotta jäisi enemmän rahaa elämiseen. Muuttaisivat pienempään ja eläisivät eläkkeellä ja talosta saaduilla rahoilla. Toisaalta ymmärrän, voisivat matkustella yms. Mutta kun heistä aika jättää, niin ei jää perintöäkään. He ovat kumpikin saaneet perintöä omilta vanhemmiltaan, mutta eivät jätä itse.

Ei mitään rajaa

vaikka talo on lapsuudenkotini, minulla ei ole siihen sen kummempaa tunnesidettä.

Et voi olla tosissasi, että edes mietit moista...Vanhempasi saavat tehdä omaisuudellaan ihan mitä haluavat. Omanikin myivät talonsa joskus kauan aikaa sitten. Kysyivät mielipidettäni, joka oli että, juu myykää vaan.



Lapsuudenkodin menettämisen takia varmaan kysyivät, eipä tulleet perintöasiat edes mieleen, huh.

iloinen heidän puolestaan, kun nyt varmaan on eläkepäivillä paremmin varaa toteuttaa aikaisemmin toteutumatta jääneet haaveet ja nauttia elämästä! Se on oikein!

olisin vain onnellinen vanhempieni puolesta.

talon joutuminen ns. suvun ulkopuolelle, niin voithan ostaa sen itse ja maksaa vanhemmillesi käyvän hinnan?? (vähän alle markkinahinnan?)

Koska talo alkaa kohta olla siinä kunnossa, että se täytyy joko kokonaan rempata tai myydä pilkkahinnalla. Isästäni kun ei enää ole remontin tekijäksi ja sisarukseni eivät auta, jää maalaukset, isommat pihatyöt yms. minun ja mieheni kontolle. Lisäksi taloon pitäisi tehdä ainakin katto- ja ikkunaremontti, joihin vanhemmillani ei taida olla varaa. En todellakaan itkisi talon tai perinnön perään. Ainut mikä hirvittää on sen tavaramäärän tyhjentäminen...

Saavat myydä tai olla myymättä. Toivon että nauttivat elämästään omia rahojaan käyttäen niin pitkään kuin suinkin, minä en odota mitään perintöjä, tulemme ihan omillammekin toimeen.



Voi hitto miten itsekkäitä jotkut ovat! :(

Vanhempani ovat alkaneet puhua, että myisivät talonsa jotta jäisi enemmän rahaa elämiseen. Muuttaisivat pienempään ja eläisivät eläkkeellä ja talosta saaduilla rahoilla. Toisaalta ymmärrän, voisivat matkustella yms. Mutta kun heistä aika jättää, niin ei jää perintöäkään. He ovat kumpikin saaneet perintöä omilta vanhemmiltaan, mutta eivät jätä itse.

Meillä myivät, mutta ostivat kalliin rivitalo-osakkeen tilalle. Mä en perintöä kyttää. Mun mielestäni vanhempani ovat omat rahansa ansainneet ja tuhlatkoon vaikka joka sentin, jos haluavat. Toki ovat itse perintöä saaneet, mutta ei kai se mihinkään velvoita.

Mä olen heille kiitollinen hyvästä lapsuudesta, kasvatuksesta ja kaiken mahdollistamisesta. Aina ovat auttaneet ja tukeneet mahdollisuuksiensa mukaan. Nyt on sitten meidän lasten vuoro tukea ja auttaa!

kun olin vielä 1 vuotias,



äiti meni uusiin naimisiin, asui vuokralla...



nyt äitini on kuollut, jäljelle jäi vain velkaa!



En ollut katkera perinnöstä tai pikemminkin sen puuttumisesta, mutta olisin toivonut että hän olisi elänyt paremman elämän kuin eli.



Minusta tuntuu näin jälkeen päin tosipahalle, kun ajattele millaista elämää hän on elänyt.

hyvällä paikalla, heille kahdelle aivan liian iso talo. Ymmärrän, jos haluavat sen myydä, varsinkin jos terveys ei jossain viheessa kestä rappusissa kävelyä. Heillä on täysi oikeus myydä talo, onhan sellaisen 300-neliöisen talon lämmittäminenkin jo tuskallisen kallista öljyllä.



Mutta, jos myyvät, toivoisin voivani ostaa sen heiltä. HAluaisin talon pysyvän suvussa, se on hieno talo ja hyvällä paikalla ja myös oma lapsuudenkotini. En haluaisi luopua talosta, vaan toivoisin siitä kenties taloa minulle ja perheelleni joku päivä, jos mahdollista.



Toki he ovat täysin vapaita tekemään omaisuudellaan ihan mitä tahtovat ja jos myyvät niin myyvät. Heidän on rahansa ja jos perintöä joskus mulle jää, niin jää. Jos ei jää niin ei jää. Velvollisia he eivät ole mitään lapsilleen jättämään

Ja molemmat vanhempani asuvat uusien puolisoidensa taloissa.Perintöä heiltä tuskin jää ollenkaan jaettavaksi

perintöä jää jos jää, en mä sen varaan mitään ole laskenut. En mä haluaisi että vanhempani eläävät kituutellen vaan jotta jäisi mulle perintöä, mieluummin näkisin heidän nauttivan elämästä. Ja talo, no, sen hankkivat kun olin yläasteella joten ei ole mikään sukutila tms. Tehkööt talonsa kanssa mitä lystäävät.



Ja en siis ole mikään hyvätuloinen, vaan pienituloinen jolla kohtuu varakkaat vanhemmat. Heidän vanhempansa taasen eivät ole olleet varakkaita.

Talo on rakennettu 1983 ja se on paikka paikoin vieläkin kesken ja piha laittamatta. Kuitenkin taloa on pidetty niin huonosti, että jos se minulle jäisi (olen ainoa lapsi, veli on kuollut) "perinnöksi" niin helvetinmoisen remontin joutuis tekemään ennen kuin se on taas asuin- ja myyntikunnossa. Porukat asuu siinä siis kaiken aikaa, mutta se on sisältä ihan järkyttävässä kunnossa..

Ymmärsin siis että ostaisivat sen kuitenkin eivätkä muuttaisi vuokralle. Mutta vaikka ei jäisi sitäkään, en silti ymmärrä miten asia sinulle kuuluu, ellei kyse ole perintötilasta, missä tapauksessa jonkun lapsista täytyisi tarjoutua jatkajaksi.



Minusta olisi aivan kamalaa ajatella että vanhempani elävät epämukavasti ja tinkivät elämänlaadusta, jotta minulle jäisi enemmän perintöä.

Eivät oikein jaksa enää huoltaa isoa omakotitaloa ja pihaa ja paikat menee pian rempalleen. Olen ehdottanut että myisivät ja ostaisivat vaikka rivarikämpän tilalle, mutta ei...



Mun puolesta käyttäköön rahansa ihan niinkuin haluavat, ei tässä mitään perintöjä odotella!