Lue keskustelun säännöt.
Paljonko treenaat taaperoasi?
11.10.2010 |
Siis ihan sillä mielellä, että viet häntä harrastuksiin, opetat kotona kuperkeikkaa, soittimien käyttöä tms. että lapsi oppisi erilaisia taitoja?
Mä olen koko kaveripiirini ainoa, jonka kaksivuotiaalla ei ole kehittäviä harrastuksia, ja kieltämättä se varmaan alkaa kohta näkyäkin. Totta kai mekin käymme lapsen kanssa uimassa ym. mut eletään kuitenkin ihan tavallista, aika rauhallista elämää.
Mä vähän jo stressaannun tästä. En suoraan sanottuna ollut tajunnut, kuinka paljon vanhemmat opettaa ja treenaa ihan pieniäkin lapsia, ennen kuin se on tullut keskusteluissa esille. Ehkä asiaan vaikuttaa, että kaikilla on eka ja ainoa lapsi, mut silti. Mitkä on ne asiat, joita sun mielestä pitäis erikseen opettaa kaksivotiaalle?
Kommentit (45)
harrastuksissa. Iltaisin treenaamme kehonhallintaa, puhetaitoa, käytösetikettiä ja muita tarpeellisia asioita.
Mutta siis oikeasti, ei voi olla totta teidän jutut! Lapsi oppii leikkimällä ja nimenomaan vapaa leikki on parasta "treenausta" jos sitä nyt tuolla termillä haluaa kutsua. Älytön viriketulva on vain haitaksi lapsen aivoille. Antakaa lapsen keksiä itse leikkinsä ja olkaa kiinnostuneita niistä, menkää joskus mukaan. Mitä ihmeen pikkurobotteja te haluatte lapsistanne tehdä? Lapsi joka saa mahdollisimman paljon leikkiä vapaasti, on taatusti luovempi ja älykkäämpi kuin se jota aletaan "treenata" jo taaperoiässä. Ja tottakai pieni lapsi tekee melkein mitä vain vanhemmat haluavat mutta mitenkäs sitten käy näille ihmelapsille kun tulee vähän omaa tahtoa? Jatkuuko loistava ura pikkupianistina tai jääkiekkoilijana? Ja miten lienee tällaisen pienestä asti treenatun lapsen mielenterveyden laita?
Ja tämä manifestini vapaan leikin puolesta ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsi jätettäisi ihan heitteille. Tottakai lapselle opetetaan omatoimisuutta ja hyvät tavat ym. Kirjojen lukemista kannatan myös, mutta mitä järkeä alkaa opettaa 1-2 -vuotiaalle laskemista ja lukemista?
Ajatelkaa oikeasti näitä asioita! Miksi lasten ei nykyään anneta olla lapsia?
Treenaan lapsestani terävää fyysisesti, menestyjää ja vahvaa henkisesti.
Kolmevuotiaana aloitamme harrastukset 5 kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä manifestini vapaan leikin puolesta ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsi jätettäisi ihan heitteille.Ajatelkaa oikeasti näitä asioita! Miksi lasten ei nykyään anneta olla lapsia?
Huoh, kun monelle tuo vapaa leikki tarkoittaa sitä, että lapset painelevat päivät pitkät keskenään jossain, ja niiden kanssa ei kukaan aikuinen tee koskaan mitään! Parempi sekin, että tehdään liikaa kuin liian vähän.
Ajatelkaa oikeasti näitä asioita! Miksi lasten ei nykyään anneta olla lapsia?
Sukulaisperheessäni "annetaan lasten olla lapsia" varsin ihailtavasti. Esim. kun olen leperrellyt heidän vauvalleen tyylillä "Katso, tuossa on kukka." niin heti minua on oikaistu, että ei vauvalle kannata puhua kun ei se kuitenkaan puhetta ymmärrä.
Heillä 3-4 -vuotiaiden ei tarvitse rasittaa itseään vaatteiden riisumisella tai pukemisella. Vanhemmat kyllä pukevat.
Lastenohjelmista valitettavasti saattaa jotain karttua sanavarastoon, vaikka vanhemmat yrittävät puhua lapsilleen mahdollisimman vähän ja yksinkertaista kieltä.
Sukulaisperheessäni "annetaan lasten olla lapsia" varsin ihailtavasti. Esim. kun olen leperrellyt heidän vauvalleen tyylillä "Katso, tuossa on kukka." niin heti minua on oikaistu, että ei vauvalle kannata puhua kun ei se kuitenkaan puhetta ymmärrä.
Heillä 3-4 -vuotiaiden ei tarvitse rasittaa itseään vaatteiden riisumisella tai pukemisella. Vanhemmat kyllä pukevat.
Lastenohjelmista valitettavasti saattaa jotain karttua sanavarastoon, vaikka vanhemmat yrittävät puhua lapsilleen mahdollisimman vähän ja yksinkertaista kieltä.
[/quote]
En missään nimessä tarkoita minkäänlaista lasten heitteillejättöä henkisesti tai fyysisesti. Tarkoitan sitä, että te jotka välitätte lapsistanne, miettikää mikä on lapselle parasta oikeasti: aikuislähtöinen "treenaaminen" vai lapsen omista tarpeista lähtevä vapaa leikki. Kyllä on ihan tutkimuksissakin todettu kumpi on lapsen kehitykselle suotuisampaa. Vapaan leikin puolesta puhuvat asiantuntijatkin. Ja sinä joka huomautit, että tullakseen konserttipianistiksi (tai menestyväski taitoluistelijaksi, voimistelijaksi, balettitanssijaksi, shakinpelaajaksi...) on harjoittelu aloitettava jo pikkulapsena: totta, mutta KUKA sitä uraa haluaa? Älkää eläkö omia haaveitanne lastenne kautta!
t.32
..kun lapsi siivosi vanhempien kanssa huoneensa heti kun oppi kävelemään, häntä on viety niin uimaan kuin kävelemään pitkiä reissuja, on opeteltu lapsen kiinnostuksen myötä numeroita, kirjaimia jne. Minua lähinnä kummastutti läheisten "lapset on lapsia"-muksut, joilta ei oletettu käytöstapoja, ikätason mukaista osaamista missään ym...kukin tavallaan, joo- mutta tuollaisista voi joutua kiusatuksi vanhempana. Minuakin kiusattiin kun en osannut edes kengännauhojani sitoa ekalla luokalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikkakunnallamme myös päiväkodeissa on esikouluryhmiä, joten suurin osa opettamistani lapsista on kotihoidettuja tai perhepäivähoidosta. Ja näissä lapsissa todella huomaa eroja sen suhteen, miten kotona tähän asiaan suhtaudutaan. Päiväkoti tasaisi eroja, samoin tietysti tasaa esikoulu, mutta vaikka ne vähillä eväillä tulleet lapset oppivatkin usein todella nopeasti, niin samoin oppivat myös ne jo valmiiksi taitavammat. Otetaan esimerkki. Ryhmässäni on lapsia, joilla on sanavarastossaan sana lintu, kuvaamaan kaikki lentäviä eläimiä ja toisaalta lapsia, jotka puhuvat variksista, harakoista, joutsenista, talitinteistä jne. tietysti sanavaraston vahvuusalueet vähän vaihtelevatkin eri lapsilla, mutta silti lopputuloksena on se, että on lapsia, joiden sanavarasto on eskari-iässä moninkertainen joihinkin toisiin verrattuna. Ja kyse ei ole siitä, että pienen sanavaraston lapsella olisi joku neurologinen ongelma.
On lapsia, jotka osaavat taitavasti erotella tunteitaan ja lapsia, joilla on alle viisi eri tunnesanaa. Ja tämä todella näkyy lasten käytöksessä ja oppimisessa. Ja valitettavasti näkyy usein vielä pitkälle kouluvuosiin tai aikuisuuteen asti.
Vapaa leikki on ilman muuta äärimmäisen tärkeää, mutta sen puute ei yleensä suomalaislapsia vaivaa. Päiväkodeissa sitä on reilusti, samoin yleensä kotona. Mutta valitettavasti tuntuu, että nykyisin on taas enemmän myös niitä lapsia, joilla on ollut puute virikkeistä. Leikki-ikä on vietetty neljän seinän sisällä telkkarin edessä vanhempien kanssa, jotka eivät pahemmin lapsilleen juttele ja ovat vain tyytyväisiä, että lapset ovat hiljaa, eivätkä häiritse. Eskari-ikäisilläkään ei välttämättä ole perusliikuntavälineitä saati että niitä olisi opetettu käyttämään. Karkeamotoriikka on puhdasta harjoituksen puutetta huonoa ja hienomotoriikkaa ei ole senkään vertaa. Pieni vähemmistöhän nämä lapset tietysti ovat, mutta vähän sitä jo toivoisi, että neuvoloissa tehtäisiin pientä kurssin muutosta ja alettaisiin taas muistuttaa vanhempia, että lapsen kanssa pitää tehdä yhdessä asioita, lapselle pitää lukea, ulkoilu on tärkeää jne.
kaikissa harrastuksissa lapseni kanssa ja hän on vasta vuoden! Enemmän niissä kyllä käydään siksi, että minä pääsen ulos neljän seinän sisältä : ) Tuntuu tuo lapsikin kyllä muskarista ja uimisesta tykkäävän, että sikäli.
Itse asun lapsirikkaalla alueella, jossa on enimmäkseen ns valveutuneita vanhempia. Hiekkiksellä ongelma onkin mun mielestä enemmän se, että vanhemmat pyrkivät ohjailemaan lastaan ja tekemään ns "eteen" asioita. Lapselle pitäisi jättää myös vapautta ja luovan leikin aikaa.
Suorituskeskeisyys pitäisi ehdottomasti jättää alle kouluikäisten kohdalla sikseen. Eikä pienten koululaistenkaan tarvitse harrastaa mitään pihaleikkejä ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tullut mieleenkään taas tällainen juttu!!!!
Ihan normaalia elämää vietetään. Lapset leikkii ja äiti tekee useimmiten kotitöitä.
Siinä sivussa osallistuvat jos haluavat.
Kaikkea sitä taas kuulee.
Koulutus ja hyväosaisuus ei periydy minkään selittämättömän geenitekijän vuoksi, vaan ihan muista syistä.
Ei ole tullut mieleenkään taas tällainen juttu!!!!
Ihan normaalia elämää vietetään. Lapset leikkii ja äiti tekee useimmiten kotitöitä.
Siinä sivussa osallistuvat jos haluavat.Kaikkea sitä taas kuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tanssitaan yhessä,soitellaan kotona eri soittimilla jne. ja tyttö välillä jumppailee itekseen joskus tehny hiukan vatsoi..ihan vaa muutaman hassun ja tykkää nostella mun käsipainoi ja polkee crostreinerillä huvikseen ja pyytää mua kuvaamaan..en tiiä sit mistä nämä koska itse raskaana niin en tee tämmöisiä. joskus nähnyt. niin ja leikkii nyrkkeilemistä myös =O lapsi vasta 3v mutta ilmeisesti urheilusellisempi kuin minä öhöm... toivon mukaan ei ole haitaksi jotkut noista
lapselle opettanut mitään. En edes tiennyt että pitäisi =D
Toki jos on kyselty, miten jokin menee, olen näyttänyt mutten ole erikseen opettanut esim. kuperkeikkaa. Silti kummatkin sen osaavat ja voin sanoa, ettei ole käryäkään mistä ovat oppineet =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki kävelylenkillä olen yllyttänyt kävelemään takaperin kun itse vahingossa pari askelta otti. Mitään ei soiteta eikä kuperkeikkaa osata. Tärkeämpänä pidän että lapsella on hauskaa ja saa liikuntaa ja ulkoilua päivittäin. Me treenataan lehtikasassa hyppelyä :)
En tosin yleensä myönnä asiaa julkisesti ja moni ei varmaankaan tajua näiden meidän puuhien opetuksellista takavirettä, jos en kerro. Olen kotona ja jotain puuhaahan minullakin pitää olla. meillä vanhin on neljä, kakkonen kaksi ja kuopus vauva.
Kodin ulkopuolisia ohjattuja harrastuksia ei niin ole, perhekerho ja esikoisella seurakunnan kerho kerran viikossa. Vauvan kanssa olen käynyt vauvajumpassa mutta se on enemmän minun kuin vauvan harrastus.
Mutta meillä siis hypitään, loikitaan, leikitään seuraa johtajaa erilaisilla etenemistavoilla ja temppuradoilla, keinutaan paljon, käytetään paljon muovailuvahaa ja sormivärejä, pujotellaan helmiä ja askarrellaan. Luetaan, tanssitaan lorutellaan. Leivotaan, hoidetaan pihaa, lasketaan liukumäistä, kiivetään. Luontoretkeillään ja leikitään palloilla. Leikitään palikoilla ja hernepusseilla, leikitään paljon liikunnallisia leikkejä, siivilöidään hiekkaa, lauletaan ja taputetaan rytmejä jne.
Suuri osa lastemme leluista on kehittäviä tavalla tai toisella ja tosiaan ohjaan niitä leikkejä joihin itse osallistun kehittävään suuntaan. Ulkoillaan myös koko perhe paljon ja pelataan yhdessä.
Tuntuisi hölmöltä olla tarjoamatta lapsille kehittävää tekemistä, kun tietää kuinka suuri merkitys näillä asioilla voi olla lapsen koko elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivittäin luetaan eläinkirjoja ja kerron eläimistä. Opetan värejä ja kysyn leikkien lomassa minkä värinen joku auto on. Opetan alkeellista laskemista (yksi kaksi kolme). Olen ostanut mehiläisvahaliidut joilla opetan piirtämistä. Olen ostanut paljon erilaisia musiikkikasetteja joita kuunnellaan ja lauletaan. Siinä nyt muutama. Ja en tietenkään väkisin opeta lapselle mitään, mutta tavallaan normaalin puuhailun ohella mulla on kyllä tarkoitus kehittää esim. lapsen alkeellisia matemaattisia/käsitteellisiä kykyjä..
ole normaalia erikseen treenata 2v lasta! Paljon fiksumpaa opettaa leikkien lomassa ja kirjoja lukien. Lapsella on kiinnostusta erilaisiin asioihin, meillä lapsi on kiinnostunut eläimistä ja eläinkirjoja luetaan paljon. Lapsen kiinnostuksen mukaan tehdään asioita, ei sen mukaan mitä haluan opettaa noin pienelle.
Ja ilman muuta opetetaan myös asioita, joista lapsi ei heti kiinnostu, vaan vanhemman pitää tehdä vähän hommia kiinnostuksen herättämiseen.
Vaikka lapsi ei näytä kuvastosta potan kuvaa ja ilmoita, että haluaa alkaa harjoitella kuivaksi, se potta hankitaan ja aloitetaan harjoitukset. Vaikka lapsi ei osaa pyytää palikoita, joita voi kasata päällekkäin, ne palikat hankitaan ja lasta opetetaan niillä leikkimään. Vaikka lapsi ei ole kiinnostunut kirjoista, lapsen rutiiniin lisätään lukuhetkiä. Vaikka lapsi ei itse pyydä leikkipuistoon hiekkalaatikolle tai keinumaan, hänet sinne viedään jne. Vaikka lapsi mielellään olisi vielä syötettävä, niin lusikka törkätään käteen.
Kaksivuotiaan opettaminen on juuri perustaitojen harjoittelua ja lapsella ei ole mitään mahdollisuutta hankkia itselleen ja kehitykselleen tarpeellisia virikkeitä, jos vanhemmat eivät niitä hänelle anna. Jos lapsella on vaikeuksia oppia näitä tässäkin ketjussa lueteltuja leikkejä ja harjoituksia, hänet passitetaan neuvolasta tutkimuksiin ja toimintaterapiaan, jossa ammattilaiset opettavat lapselle niitä ihan samoja palikoiden kasauksia ja karhukävelyitä.
Jos lapsen oppimisessa on jo taaperovaiheessa ongelmia, sinne toimintaterapiaan olisi hyvä päästä nopeasti. Ei ehkä tunnu niin olennaiselta, onko kaksivuotiaalla ikätasoiset motoriset- ja leikkitaidot, mutta jos niitä taitoja ei harjoiteta, on kouluiässä yleensä edessä merkittäviä ongelmia.
ole normaalia erikseen treenata 2v lasta! Paljon fiksumpaa opettaa leikkien lomassa ja kirjoja lukien. Lapsella on kiinnostusta erilaisiin asioihin, meillä lapsi on kiinnostunut eläimistä ja eläinkirjoja luetaan paljon. Lapsen kiinnostuksen mukaan tehdään asioita, ei sen mukaan mitä haluan opettaa noin pienelle.
Mä en ole koskaan treenannut kumpaakaan lasta mitenkään, ihan normaalia arkea vaan on eletty.
Ja ihan täyspäisiä lapsia nu ovat..
Mutta meillä siis hypitään, loikitaan, leikitään seuraa johtajaa erilaisilla etenemistavoilla ja temppuradoilla, keinutaan paljon, käytetään paljon muovailuvahaa ja sormivärejä, pujotellaan helmiä ja askarrellaan. Luetaan, tanssitaan lorutellaan. Leivotaan, hoidetaan pihaa, lasketaan liukumäistä, kiivetään. Luontoretkeillään ja leikitään palloilla. Leikitään palikoilla ja hernepusseilla, leikitään paljon liikunnallisia leikkejä, siivilöidään hiekkaa, lauletaan ja taputetaan rytmejä jne.
Suuri osa lastemme leluista on kehittäviä tavalla tai toisella ja tosiaan ohjaan niitä leikkejä joihin itse osallistun kehittävään suuntaan. Ulkoillaan myös koko perhe paljon ja pelataan yhdessä.
Tuntuisi hölmöltä olla tarjoamatta lapsille kehittävää tekemistä, kun tietää kuinka suuri merkitys näillä asioilla voi olla lapsen koko elämään.
Tuolla tavallahan kaikkia lapsia "treenataan".
No kutsuu sitä treenaamiseksi tai yhdessä tekemiseksi, niin tärkeintä olisi, että teette yhdessä niiden lastenne kanssa jotain! Se, että lapselle opetetaan jotain asiaa ihan kahdenkesken, ja keskitytään johonkin, tavallaan "opetustuokioon", kehittää lasta ja tekee hänet älykkäämmäksi (tutkin näitä juttuja gradussani). Se on sitten jokaisen oma valinta, kutsuuko sitä hommaa treenaamiseksi. Esim. pianonsoittoharrastus kehittää lasta juuri sen takia, että siinä vietetään aikuisen kanssa aikaa kahdenkesken. Ja soittoharrastuksen omaavat lapset pärjäävät koulussa paremmin.
Se on sitten vanhemmista kiinni, riittääkö sinulle, että lapsesi ovat "täyspäisiä", vai haluatko antaa hänelle vähän paremmat eväät elämään. Itselläni ei nyt sen kummemmin tavoitteita ole lapselle, mutta olishan se kiva, että älliä olis sen verran, että vaikka lukiosta selviäisi.
Ja tokihan lapselle jotain juttuja väkisinkin opetetaan, hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, uintia jne. Ei se nyt tosiaan ole mikään kehuskelun aihe, että "ikinä en ole lastani treenannut mitenkään".
esim. konserttipianistin niin silloin treenaaminen on syytä aloittaa alle 3-vuotiaana. Aivojen kehitys määrittyy yksilöllisesti sen mukaan, miten niitä stimuloidaan ja harjoitetaan. Jos haluaa antaa lapsen vain nauttia musiikista ja muustakin niin ei tarvitse työntää tunneille taaperona.