Etä-äiti, joka laitatti tyttärelleen korvikset ja josta tuli suuri "haloo":

Minä olen esim. ateisti ja agnostikko.

Koita esim. päättää kumpi olet. Mitä sanoisit ihmiselle, joka sanoo olevansa Jumalaan uskova ateisti?

Nyt poika 14 v haluaa mennä ensi kesänä riparille "kun kaikki kaveritkin menee". Sitä ennen pitäisi liittyä kirkkoon, käydä kai "kasteella/ehtoollisella" tai jossakin ihme kissanristiäisissä sitä ennen. Olen sanonut, että kävisivät katsomassa isänsä kanssa netistä, millainen olisi esim. prometheusleiri. Onko mun taas annettava tässä periksi, jos poika haluaa?

On. Kai nyt 14-vuotias poika voi itse päättää mitä haluaa tehdä, eikä siinä vanhempien uskomusten pitäisi antaa painaa.

Kysymyksesi oli hölmö.

Ovat sen ikäisiä jo. Tuollaiset asiat kuin hiukset ja uskonto on mielestäni jokaisen oma asia.

Olen myös ateisti ja toivon, että lapseni menisivät prometheusleirille, mutta en tule heitä pakottamaan siihen. Monethan käy sekä rippileirin, että prometheusleirin.

Joskus mua kyllä mietityttää että onko ydinperheillä yhtä paljon ongelmia ja riitoja lasten kampaamo ja parturikäynneistä. Meillä on 15- ja 16-vuotiaat tytöt, ja mummo vitsailee että ei tunnista tyttöjä koska joka kerralla on eri väri päässä. En tiedä johtuuko se meistä vanhemmista, koska olemme ydinperhettä niin tyttöjen hiuksista ei ole tullut miehen kanssa riitaa, vaikka ihme kampauksia ollaankin nähty.



Rippileiristä ja uskontotunneista, munkaan lapset eivät kuulu kirkkoon mutta menivät rippileirille. Vanhempi oli jopa isosena tänä kesänä. Ne kaverit vaan merkkaa niin paljon, ne haluaa olla samanlaisia kuin kaikki muutkin, mutta kumminkin kokevat olevansa erilaisia, vaikeaa. Itse ajattelen uskontohuumasta, että tytöt kasvavat siitä muutamassa vuodessa ohi. Se on asia mikä pitää kokeilla. Yksi asiaan paljon vaikuttava seikka on että meillä päin ei ole mitään nuorisotointa ja seurakunta ja urheiluseurat ovat ainoat nuorille toimintaa järjestävät tahot.

Meidän tytöt siis liittyivät kirkkoon ja kastettiin itse leirillä. Työkaverin uskonnoton tytär osallistui rippileirille tutustuakseen ev.lut. kirkkoon, mutta päätti sitten leirin jälkeen ettei liitykkään. En tiedä onko se seurakunnan suvaitsevaisuudesta kiinni, vai onko vastaava menettely mahdollista kaikkialla.



Ymmärrän siis ärsytyksesi. Minäkin olisin mielummin maksanut prothuleirin, mutta lapset valitsivat riparin ja ovat jo sen ikäisiä että heidänkin päätöstä pitää kunnioittaa. Ja uskonnoton äiti järjesti vielä juhlatkin kasteen ja ripillepääsyn kunniaksi. :-)

kannattaa kuunnella pojan toiveita, eikä vanhempien pitäisi käydä taistelua siitä, kumpi voittaa tämän erän.



"Exä leikkautti tytön hiukset" -juttuun sanon vaan, että hyvä isä lapsillasi tuntuu olevan. Ole onnellinen siitä, kaikilla ei pullat yhtä hyvin uunissa. :)



Teksteistäsi päätellen vaikuttaa siltä, että te vanhemmat (sinä, exä ja exän vaimo) käytte jatkuvasti taistelua siitä, kenen toive toteutuu, ettekä muista kuunnella lapsia ja heidän omia toiveitaan...

Minusta viestisi kertoo hyvin tarpeesta että asioista sovitaan.

Joskus mua kyllä mietityttää että onko ydinperheillä yhtä paljon ongelmia ja riitoja lasten kampaamo ja parturikäynneistä. Meillä on 15- ja 16-vuotiaat tytöt, ja mummo vitsailee että ei tunnista tyttöjä koska joka kerralla on eri väri päässä. En tiedä johtuuko se meistä vanhemmista, koska olemme ydinperhettä niin tyttöjen hiuksista ei ole tullut miehen kanssa riitaa, vaikka ihme kampauksia ollaankin nähty.

Rippileiristä ja uskontotunneista, munkaan lapset eivät kuulu kirkkoon mutta menivät rippileirille. Vanhempi oli jopa isosena tänä kesänä. Ne kaverit vaan merkkaa niin paljon, ne haluaa olla samanlaisia kuin kaikki muutkin, mutta kumminkin kokevat olevansa erilaisia, vaikeaa. Itse ajattelen uskontohuumasta, että tytöt kasvavat siitä muutamassa vuodessa ohi. Se on asia mikä pitää kokeilla. Yksi asiaan paljon vaikuttava seikka on että meillä päin ei ole mitään nuorisotointa ja seurakunta ja urheiluseurat ovat ainoat nuorille toimintaa järjestävät tahot.

Meidän tytöt siis liittyivät kirkkoon ja kastettiin itse leirillä. Työkaverin uskonnoton tytär osallistui rippileirille tutustuakseen ev.lut. kirkkoon, mutta päätti sitten leirin jälkeen ettei liitykkään. En tiedä onko se seurakunnan suvaitsevaisuudesta kiinni, vai onko vastaava menettely mahdollista kaikkialla.

Ymmärrän siis ärsytyksesi. Minäkin olisin mielummin maksanut prothuleirin, mutta lapset valitsivat riparin ja ovat jo sen ikäisiä että heidänkin päätöstä pitää kunnioittaa. Ja uskonnoton äiti järjesti vielä juhlatkin kasteen ja ripillepääsyn kunniaksi. :-)

pitää liittyä kirkkoon, eli kastetaan, jos ei ole joskus aikaisemmin kastettu

Elämänkatsomustietoa ei ollut tarjolla.

:

Nyt poika 14 v haluaa mennä ensi kesänä riparille "kun kaikki kaveritkin menee". Sitä ennen pitäisi liittyä kirkkoon, käydä kai "kasteella/ehtoollisella" tai jossakin ihme kissanristiäisissä sitä ennen. Olen sanonut, että kävisivät katsomassa isänsä kanssa netistä, millainen olisi esim. prometheusleiri.

Hei!

Pojalle voisi vaikka näyttää tätä blogi-juttua Prometheusleireistä. Uskonnontunneilla on tietty ongelmana se, että koulun kautta ei saa tietoa muista kuin uskonnollisista vaihtoehdoista.

http://et-opetus.blogspot.com/2010/08/kokemuksia-prometheus-leirista.ht…

Ja vielä tuohon toteamukseen, että ET:n opetusta ei ollut tarjolla Kyllä sitä pitää opettaa joka kunnassa. Tuohon riittää, että kunnan alueella on edes kolme uskontokuntiin kuulumatonta.