Ikuinen vauvakuume

Vähän samanlainen tilanne täälläkin. Meillä tosin on vaan kaksi lasta tällä hetkellä. Toista odottaessani mieheni sanoi, että kaksi riittää. Pian toisen lapsen synnyttyä minä jo huomasin kuumeilevani kolmatta ja onneksi myös tuo ukko on näyttänyt vihreää valoa kolmannelle. Nyt olen vaan jo etukäteen surullinen/haikea, koska tiedän tämän ehdottomasti olevan viimeinen raskauteni. Pelkään olevani ikuinen kuumeilija.



Ihan älytöntähän tämä on, ettei osaa nauttia näistä lapsista vaan kaipaa aina lisää. En ymmärrä, miten jotkut malttavat odottaa sisarusten välillä vuosiakin, kun minulle tulee kuume edellisen ollessa reilu puoli vuotias. Toivon, että kolmannen jälkeen tulisi tunne, että lapsilukumme on täysi.



En edes ymmärrä, miten minuun on ehtinyt tässä hektisessä vauvaperheen arjessa kuume taas iskeä. Luulisi, että kahden vaippaikäisen kanssa ei ehtisi uuden tulokkaan perään haikailla (lapsista vanhempikin täytti vasta 2v). Nyt olen kuitenkin päättänyt, että nautimme näistä kahdesta vielä ainakin muutaman kuukauden ennen kuin ryhdymme edes harkitsemaan ehkäisyn poisjättöä. Toivottavasti te pääsette miehenne kanssa yhteisymmärrykseen lapsiluvun kanssa :). .

Meillä tilanne se, että juuri kolmatta ollaan ruvettu yrittämään ja enempi minun toiveideni vuoksi. Miehelle olisi ehkä riittänyt se kaksikin lasta, itse olen aina halunnut useamman. Nyt sitten koitan henkisesti valmentautua siihen, että edessä viimeinen raskaus ja meidän perheen lapsiluku on sitten kolmannen jälkeen täynnä. Jotenkin tosi haikee fiilis, mutta koitan olla nyt onnellinen, että me tätä kolmatta koitetaan, kun olisi voinut jäädä kahteenkin. Sitten olisi varmaan ollut tosi kova paikka. Nyt toivon, että saan helpotettua tätä jotenkin, kun tiedän, että viimeistä kertaa mennään.

Siis meillä oli kanssa niin että kolmas oli päätetty että on vika lapsi mutta kyllä se vaan se vauvakuume on taas noussut pintaan...

Moni ystävä on saanut vauvoja lähiaikoina ja se ei kyllä helpota ollenkaan :) Ehkäisy on edelleen käytössä, pillereitä syön. Jossain vaiheessa kyllä varmaan lopetan ne.

Tiedän sen tunteen kun on kaks vaippahousua ja vauvakuume, ihan hassua kui se voi olla vaan niin että haluaa lisää, vaikka pienten lasten äitinä on välillä jaksaminen kortilla... Vauvat ja lapset yleensä on vaan niin ihania. Meillä mies aina vaan vitailee että " frank " puuttuu viellä meiltä :) Kun odotin pienintä niin silloin nimenä oli frank ja syntyi tyttö :)

Teillä kaikilla yllä on ihana tilanne,kun vauvakuume jossain vaiheessa täyttää 'odotuksen' :) Olen iloinen puolestanne :)



Itsellä tilanne on se,että kolme lasta 4v,2v ja 1v.Itsellä tuskallinen vauvakuume,mutta tiedän,etten saa miestä millään enää lämpenemään neljänteen.Ja ajatukset vaan pyörii päivittäin näissä mietteissä...kipeää tekee...



Odotan kuitenkin vielä yhtä keskustelua miehen kanssa.Toive saada lupa neljänteen on minimaalinen,mutta ehkä saan kuitenkin sitten tukea mieheltä tähän luopumisen tuskaan...vaikka eihän se suuri lohtu ole :( Mutta onneksi on värikäs syksy ja lupa poltella kynttilöitä hämärässä...ei kyyneleetkään niin näy ;)

Kyllä, näin se tuntuu olevan! Ihanaa, että muitakin saman "taudin" omaavia löytyy :)



Teinitytöstä asti olen kuumeillut. Meillä kolme lasta: 5,5v, 3,5v ja 6kk. Vauvakuume vaivaa jo nyt! Itseasiassa tämän kolmosen kohdalla podin vauvakuumetta jo odotusaikana :D



Miehelle olisi ns.riittänyt kaksikin. Kolmanteen kuitenkin "suostui" ilman suurempia suostutteluja. Koko raskausajan oli puhetta, että tämä on sitten se viimeinen. EN tiedä, onko se sitten yksi syys siihen, että vauvakuume vaivasi niin kovin jo odotusaikana.



Kieltämättä muutamana rankempana päivänä käynyt mielessä, että josko ne lapset sittenkin olisi tässä. Mutta eipä aikaakaan, kun huomaa taas kuumeilevansa ja ajattelevansa sitä neljättä.



Jotenkin itse mieltäisin, että se neljäs olisi viimeinen. Nyt tuntuu siltä, että sitten olisin jotenkin ns. ehyt tai äitiyteni täysi tai jotain. Miten sen nyt ilmaisisi.



Onko teillä muilla sellaista hassua pelkoa? Itse, kun joskus ajattelen, että meillä on kolme tervettä lasta ja etukäteen jo ajattelen, että voiko oikeasti olla niin, että saisimme vielä neljännen terveen lapsen?

Olen palstapalaaja... :-) Ekan kerran palstailin esikoisen raskausaikaan vuonna 2002. Nyt lapsia on kolme sopisilla vajaan 3 vuoden ikäeroilla eli kolmaskin "vauva" täytti juuri 2 vuotta.



Kolmas ole meille se "viimeinen" raskaus ja vauva. Ihan raskauden alusta asti asennoiduin siihen, että tämä on viimeinen kerta tätä. Kommentoin myös kaikille, että "tämä kun on meidän viimeinen vauva" jne... Nautin täysillä jokaisesta hetkestä ja yritin tallettaa niitä tuntemuksia jonnekin muistin perukoille oikein suureen suojaan.



SIis todella asennoiduin 100% siihen, että tätä ihanuutta en enää koskaan tule kokemaan.



SILTI kuume on taas noussut. En vaan mahda sille mitään. Ajattelen koko ajan, että nyt pitäisi jo pistää töpinäksi, jos alle 3 vuoden ikäeroa halutaan...



Toisaalta mies-parka ei varmaankaan osaa aavistaa ajatuksiani ollenkaan. Hän sanoisi varmasti heti "ei"... SIksi en uskalla enkä halua edes puhua. Toisaalta pienen pieni toivonkipinä on edelleen olemassa... Mitä jos kuitenkin!!!



Meillä on talossa 4 makkaria eli kaikille lapsille oma tällä hetkellä. 4 lapsen myötä ainakin auto(t) pitäisi vaihtaa... Tiedän että mies ajattelisi näitä järkisyitä enemmän kuin tunteella. Toisaalta miten mikään materia VOI olla tärkeämpää tai parempaa kuin lapset?



Voi apua! Olen ihan kuumeessa...