Oonko pikkumainen jos otan nokkiini tästä..
Tilanne on siis tämä; olemme uusperhe, miehelläni on kaksi "omaa" lasta ja minulla yksi. Onhan tässä ollut muutenkin välillä tällaista tai tämän suuntaista käytöstä, mitä enimmäkseen olen katsonut läpi sormien, koska ymmärrän että tilanne on vaikea monellekkin osapuolelle.
Tämä mikä nyt katkaisi kamelin selän on; aiemmin tuossa oli toisen lapsipuoleni syntymäpäivät. Anoppi tuli tänne tietysti lahjan ja kortin kanssa juu, mutta lisäksi toi vielä toisellekin miehen biologisista lapsista kortin ja lahjan(ja rahaa) "koska kohta on hänen nimipäivänsä". Tätä minun lasta ei tietenkään muistettu mitenkään(ja juu, mielestäni vaan sitä juhlitaan kellä oikeasti on ne synttärit, että tuo nimipäiväkohelluskin on aika outoa, varsinkin kun ei ole ennen kyllä tällaista ollut ja tässä tilanteessa korostui se, että kaksi saa, yksi ei).
Nyt sitten oli tämän oman lapseni syntymäpäivät johon anoppikin oli kutsuttu. Ei nyt päässyt, mutta tuli viikon päästä käymään(ja oli sanonut aiemmin että tulee sitten myöhemmin tuomaan lahjan). Olin hieman yllättynyt, kun ei tullut edes korttia, ei onnitteluja lapselle, vaan tuliaisia matkaltaan kaikille kolmelle. Siis sellaiset pienet tuliaiset, kaikille aika samat. Ainiin ja tämän oman lapseni nimipäivätkin sattuivat olemaan päivää ennen tätä kyläilyä, otetaan sekin nyt tähän.
Tämä viimeinen juttu oli se, että anoppi soitti tänään ja kyseli että mitä nämä biologiset lapsenlapsensa olivat tykänneet tuliaisistaan. Ei sanaakaan mistään muusta.
Eli mitäs sanotte, kuulostaako ihan normaalilta? Minusta ei. Miksi pitää yhtä syrjiä niin selvästi?
Ymmärrän joo, että kun ei ole biologinen lapsi, mutta eikö voisi vähän edes ajatella sitä lasta?
Rupesi ärsyttämään nyt niin paljon kun mietin tässä äsken asiaa, että piti tulla purkautumaan tänne.
Kommentit (50)
niin todellakin se on aikuisen vastuulla (eli tässä tapauksessa mummon) ottaa lapsen tunteet huomioon...
eli joka lapsella omat mummut-papat isät äidit. miksi sen mummon olisi pitänut sinun lastasi ottaa kun lapsenlastansa? kai sinun äitisi mummoittaa sinun lastasi. mielestäsi turhaan äksyilet.
niin onnellinen, ettei minulla ole anoppia. Elämässä on muutenkin tarpeeksi hankaluuksia, en jaksaisi enää taistella jonkun "aikuisen" ihmisen kanssa.
Mun veljellä on oma lapsi ja oli tyttöpuoli (oli, koska ovat nykyään eronneet) ja äitini muisti tätä tyttöä aina synttärinä, jouluna, lähetti tuliaisia, jos muu perhe oli käymässä ilman tyttöä. Kesäisin kutsui maalle lomalle muutamiksi päiviksi ja osteli silloin vaatetta yms.
Mutta jossain vaiheessa äitini kertoi, että tytön muistamisesta alkoi mennä ilo, koska _ikinä_ ei tyttö tai tytön äiti kiittänyt mistään. Kesäreissun jälkeenkin tytön äiti saattoi soittaa ja kritisoida, kun 10-vuotias oli joutunut petaamaan itse oman sänkynsä tmv. Ei niin, että sillä kiitoksella eläisi, mutta onhan se nyt perustapoja että kiitetään lahjoista eikä vain arvostella!
Eli siis, jos ap:n anopilla on samankaltaisia kokemuksia miehen edellisestä suhteesta (?), niin voin toisaalta ymmärtää ettei sitä lapsenlapsipuolta ole niin helppo ottaa omakseen. Mutta silti olen sitä mieltä, että harvinaisen törpösti käyttäytyy kyllä!
oikea idiootti tuo anoppisi! Miten kauan olette olleet yhdessä miehesi kanssa? Elän itsekin uusperhekuviossa. Minulla yksi lapsi ennestään, miehellä ei vielä lapsia (yhteinen kylläkin masussa). Oma lapseni on yhteishuoltajuudessa ja hänellä on "omat" isoäidit sekä isän että äidin puolella. Mieheni vanhemmat ovat myös ottaneet hänet kuin omaksi lapsenlapsekseen, hoitavat häntä aina tarvittaessa ja tuovat lahjoja synttärien lisäksi myös "ihan muuten vaan"( ja samanlainen on kuvio myös isän uuden puolison vanhempien osalta). Koen, että lapseni on heille hyvin rakas, enkä usko että he tekevät eroa senkään jälkeen, kun tämä biologinen lapsenlapsi syntyy... Ja miksi tekisivät, kun miehenikin pitää häntä tyttärenään? Eikö miehesi voi sanoa äidillensä asiasta vai hyväksyykö hän astelman tosta noin vaan?
Jos anopillasi olisi vähääkään järkeä päässä, hän käyttäytyisi toisin. Taitaa olla katkeroitunut jostain?
noin selvästi että lapsikin sen huomaa. Onko sinun lapsellasi mummia ja miten hän toimii?
aikuinen ihminen osaa tehdä sen huomaamattomasti siten ettei yhden lapsen tarvi pahoittaa mieltään. Mitä tulee muuhun käytökseen niin se ei ole liikaa vaadittu jos puheessa huomioidaan kaikki lapset! Moukka se on!
Meillä on myös uusperhe, jossa minulla on siis lapsi edellisestä suhteesta sekö yksi yhteinen miehen kanssa. Koskaan omaa poikaani ei ole jätetty ulkopuolelle mistään. Miehen sisko ja äiti muistavat lasta ihan kuin biologistakin lasta.
on ollut mummona kasvattilapsille. On käyttäynyt paremmin, muistanut lasten synttärit ja niin pois päin. Silti hänen on ollut jotenkin vaikea kestää tilanne, kun on ollut huolissaan omasta lapsestaan ja biologisista lapsenlapsistaan siinä sekakuviossa joka sisareni perhe jossain välissä oli.
Toinen sisareni elättelee uusperhettä, jossa hänellä itsellään kolme lasta ja yksi uuden miehen kanssa. Uuden miehen vanhemmat ostavat lahjat omalle lapsenlapselleen ja hoitavat häntä, mutta eivät näitä sisareni muita lapsia. Kukaan ei koe sitä ongelmana - toisaalta taas sisareni lapsilla on muitakin mummoja.
Uusperhekuvioissa tulee tuommoisia hankalia mutkia, jotka pitää vain kestää ja selvittää. Mielestäni on kohteliasta ei-biologiselta mummolta huomioida uusperheen muutkin lapset, mutta siinä voi oikeasti liikkua monenmoiset tunteet ja nekin tulee ottaa huomioon. Kaikilla lapsilla ei ole mummoja, sellaista se on. Toisilla ei ole äitejä ja toisilla ei ole isiä tai sisaruksia. Sinun lapsellasi ei nyt ole (kunnollista) mummoa, ja ikävä kyllä se on asia joka sinun lapsesi tulee kestää. Harmillista, mutta totta. En alkaisi asiasta sinuna riitelemään, vaan keskustelisin asiasta lapsen kanssa (kunhan on tarpeeksi vanha).
Lapsella ei ole kuin yksi mummo ja hän on melko sairas ihminen, näemme silloin tällöin mutta kovin normaalit välit eivät ole eivätkä oikein sellaisiksi voisi koskaan tullakkaan. Toisinsanoen lapsellani ei ole mummoja. Lapset ovat myös melko pieniä, ymmärtäisin jotenkin paremmin jos lapset olisivat jo teinejä.