Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oonko pikkumainen jos otan nokkiini tästä..
11.10.2010 |
Tilanne on siis tämä; olemme uusperhe, miehelläni on kaksi "omaa" lasta ja minulla yksi. Onhan tässä ollut muutenkin välillä tällaista tai tämän suuntaista käytöstä, mitä enimmäkseen olen katsonut läpi sormien, koska ymmärrän että tilanne on vaikea monellekkin osapuolelle.
Tämä mikä nyt katkaisi kamelin selän on; aiemmin tuossa oli toisen lapsipuoleni syntymäpäivät. Anoppi tuli tänne tietysti lahjan ja kortin kanssa juu, mutta lisäksi toi vielä toisellekin miehen biologisista lapsista kortin ja lahjan(ja rahaa) "koska kohta on hänen nimipäivänsä". Tätä minun lasta ei tietenkään muistettu mitenkään(ja juu, mielestäni vaan sitä juhlitaan kellä oikeasti on ne synttärit, että tuo nimipäiväkohelluskin on aika outoa, varsinkin kun ei ole ennen kyllä tällaista ollut ja tässä tilanteessa korostui se, että kaksi saa, yksi ei).
Nyt sitten oli tämän oman lapseni syntymäpäivät johon anoppikin oli kutsuttu. Ei nyt päässyt, mutta tuli viikon päästä käymään(ja oli sanonut aiemmin että tulee sitten myöhemmin tuomaan lahjan). Olin hieman yllättynyt, kun ei tullut edes korttia, ei onnitteluja lapselle, vaan tuliaisia matkaltaan kaikille kolmelle. Siis sellaiset pienet tuliaiset, kaikille aika samat. Ainiin ja tämän oman lapseni nimipäivätkin sattuivat olemaan päivää ennen tätä kyläilyä, otetaan sekin nyt tähän.
Tämä viimeinen juttu oli se, että anoppi soitti tänään ja kyseli että mitä nämä biologiset lapsenlapsensa olivat tykänneet tuliaisistaan. Ei sanaakaan mistään muusta.
Eli mitäs sanotte, kuulostaako ihan normaalilta? Minusta ei. Miksi pitää yhtä syrjiä niin selvästi?
Ymmärrän joo, että kun ei ole biologinen lapsi, mutta eikö voisi vähän edes ajatella sitä lasta?
Rupesi ärsyttämään nyt niin paljon kun mietin tässä äsken asiaa, että piti tulla purkautumaan tänne.
Kommentit (50)
Vai muistaako ainoastaan omaa lastaan? Jotkut miehet ei tajua, että myös lastensa äidin uuden miehen lapsia pitää lahjoa jouluna ja syntymäpäivinä. Millainen on sinun exäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse lapseton, mutta miehelläni on entisestä liitostaan neljä aikuista lasta. Yksi heistä on aviossa ja hänellä on kaksi lasta. Tein jo seurustellessani mieheni kanssa hänelle selväksi keskustellessamme asiasta, että hän saa olla mahdollisille lapsenlapsilleen vaari ihan vapaasti. Minusta ei mummoa tule. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa näiden lastenlasten biologiset mummoet eivät ole järin innostuneita mummoudesta. Toinen mummo tekee tiukasti akateemista uraa maailmalla miehensä kanssa ja toista ei muuten vain kiinnosta. Nyt minusta ollaan yritetty vääntää väkisin mummoa näille lapsille. Mieheni ei voi ymmärtää, miksi en halua ja minä en ymmärrä miksei mieheni ymmärrä. Asiahan on jo vuosia sitten puhuttu selväksi. En ole ollut missään tekemisissä liioin oman sukuni nuorison lasten kanssa. Kun lapset eivät kiinnosta, niin ne eivät kiinnosta. Silti mieheni on sitä mieltä, että hänen lapsenlapsensa ovat poikkeuksia. Miten saan mieheni tajuamaan, että lapsi kuin lapsi, poikkeuksia ei ole, eikä tule. Tuleva joulu pelottaa, nyt vanhin tyttären pojista (5 v) on keksinyt, että vaarin pitäisi olla joulu heidän kanssaan. Mieheni kestää tätä ylivilkasta poikaa korkeintaan 2 tuntia kerrallaan, ja sitten äkkiä kotiin. Sanottakoon, että perhe asuu mpom 200 kilometrin päässä meiltä. Toisaalta mieheni ei haluaisi pahoittaa pojan mieltä kieltäytymällä menemästä heille jouluksi ja toisaalta hän haluaisi mieluiten viettää joulun kahdestaan kanssani, kirjojen, ulkoilun ja hyvien elokuvien parissa. Mikä siis neuvoksi?
omia biologisia lapsenlapsiaan. Toivottavasti et istuta kateuttasi ja kaunaasi omaan lapseesi. Omat vanhempasi voivat muistaa sitten sinun lastasi.
Minun miehelläni on aiemmasta suhteesta lapsi joka asuu kanssamme ja nyt odotetaan ensimmäistä yhteistä lastamme.
Te jotka olette sitä mieltä että mummo huomioikoon vain biologiset lapsenlapsensa, niin alanko minäkin sitten huomioimaan vain tätä tulevaa omaani? Onhan miehen lapsella oikea äiti olemassa, niin mitäpä minä siitä välittämään, kyllähän lapsen on tajuttava että minä en hänen äitinsä ole, vain tämän tulevan ja siksi annan kaiken huomioni vain hänelle, niinkö?
En voi käsittää. Kyllä se mielestäni vain niin on, että jos asutaan saman katon alla, oli siinä sitten sinun minun ja meidän lapsia, niin kyllä niiden kaikkien pitäisi olla samassa arvossa. Minä yritän parhaani mukaan kohdella miehen lasta kuin omaani, ja kyllä saavat minunkin vanhemmat kohdella kaikkia lapsia tasa-arvoisesti jotka samassa talossa minun kanssa asuvat, vaikka joukossa onkin yksi ei biologinen! Asia olisi luultavasti toisin, jos miehen lapsi asuisi äitinsä luona ja kävisi meillä harvakseltaan, silloin lapsi ei olisi minullekaan niin läheinen.
Itse en ainakaan voisi kuvitella että lähipiiri käyttäytyisi noin samassa tilanteessa.
Ehkä miehesi voisi jutella äitinsä kanssa asiasta. Jos ei vain ole tajunnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ydinperhetyypit on sitä mieltä, että mummi ok ja uusperhetyypit sitä mieltä, että mummi ei ole ok. Kannattaa miettiä kummat tässä suhteessa "kokeneempia"
Itsekin olen ns. "ydinperhetyyppi", mutta en kyllä missään nimessä hyväksy tuon mummon käyttäytymistä. Miksi ihmiset lämpiää niin paljon sisäänpäin? Kyllä multa ainakin riittää rakkautta ja lahjoja sukulaisten ja tuttujen puoli-, osa-aika-, adoptio, sijais- jne. lapsille. Täytyykin varmaan alkaa sellaiseksi sijaismummoksi, niin voi hoitaa noiden kylmien kalkkunoiden osan.
kun sentään toi niitä tuliaisia sinunkin lapsellesi. Mulla itselläni sellainen kokemus, jossa isäni uuden vaimon äiti haukkui minut sukujuhlissa kaikkien kuulleen huoran äpäräksi, joka yrittää vaan hyötyä heidän perinnöstään.. ja mä oli tuolloin 7v. Tapasin ko. tädin ekaa kertaa elämässäni.
Et kateeksi käy sun lastasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koska olin kuitenkin mummopuolen elämässä mukana jo muutaman kuukauden ikäisestä alkaen, niin silti jaksoi ihmetyttää. Lahjoissa tuo ei onneksi näkynyt - minua on aina muistettu, kuten biologisiakin. Mutta jotenkin se paistoi käytöksestä :(.
Aikuisiällä tämä sitten ratkesi niin, että äidin ja isäpuolen erottua, meillä meni mummonkin kanssa välit - hän haukkui äitiäni minulle ja siinä samalla siis minutkin. Ei ole sen jälkeen oltu väleissä - oikeastaan ihan helpotus, kun se ei koskaan luontevalta kanssakäymiseltä tuntunutkaan (vaikka lähes 30 vuotta yritettiin).
Veljelläni ei siis ole biologisia lapsia, mutta hänen avovaimollaan on kaksi lähes teini-ikäistä lasta. Nämä lapset saavat samat lahjat ja tuliaiset kuin minunkin lapseni (siis vanhempieni biologiset lapsenlapset) ja näin mielestäni kuuluukin. Hyvä mun äiti, huonohuono ap:n anoppi. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä biologisia vain. Niidenhän mummo mä sitten olisin. Niillä mahdollisilla muilla lapsilla luonnollisesti on jossakin omat mummot.
Minusta minun mummona ei tarvitse sen kummemmin sotkeentua lapseni uusperhekuvioihin, hoitaisin vaan osuuteni biologisten lasten mummoja ja sillä hyvä.
Ei toi sun uusioanoppisi nyt niin paha ollut. Toi sentään tuliaisia sinunkin lapsellesi. Eli ei erottele heitä sentään kaikessa ja koko ajan.
Anoppisi tajuaa, kuinka raskas ero on ollut poikansa vanhemmille lapsille ja haluaa tukea näitä erityisesti.
Olen itsekin varmaan tosi v-mäinen täti, koska suosin selvästi siskoni ensimmäisestä avioliitosta syntyneitä lapsia, enkä voi sietää tämän uutta miesytävää (eikä heidän yhteinen lapsensakaan tunnu kovin läheiseltä). Siskon entinen mies oli hyvä aviomies ja loistava isä, mutta siskoni kaipasi "jotain muuta" ja teki lapsen tän uuden hemmon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en todellakaan hyväksyisi tuollaista käytöstä, en anopilta enkä mieheltä!
Ensinnäkin, vaatisin miestä selvittämään asian vanhempiensa kanssa. Jos perustaa uusperheen, pitää olla valmis kunnioittamaan ja kohtelemaan hyvin kaikkia lapsia, ei vain biologisia. Perustaessaan perheen puolisonsa kanssa, jättää samalla lapsuudenperheen taakse. Toki he voivat olla osana arkea edelleen, mutta se oma perhe menee lapsuudenperheen edelle. Joskus kaikki sujuu kuin itsestään, joskus se vaatii oman perheen puolustamista kovemmin keinoin. Tässä tapauksessa on kuitenkin miehen velvollisuus selvittää vanhemmilleen, ketä hänen perheensä on ja miten hänen perhettään kohdellaan.
Toisekseen, lähipiiriinsä ei kenenkään tarvitse päästää ihmisiä, jotka tahtovat sinulle tai lapsillesi pahaa. Huonoa kohtelua (etenkään lasten) ei pidä hyväksyä ja ummistaa silmiään sillä verukkeella, että tekijä on äiti tai eno tai mummo.
Kolmanneksi, jos isovanhemmat kokevat kärsivänsä poikansa uusperheestä tai heillä on vaikeita tunteita tai huonoja kokemuksia asiaan liittyen, tämä asia selvitetään aikuisten tai ammattilaisten kesken. Missään tapauksessa lapsia ei aleta pompottamaan tai eriarvoistamaan mummon henkilökohtaisten ongelmien takia!
Ei soittanut synttärifanfaareja, mutta ilmeisesti kuitenkin suhtautuu lämpimästi lapseen, eikö?
Pahastuisin ehkä oman lapseni puolesta samassa tilanteessa, mutta ei sille mitään voi että uusperhe on vähän hankala. Miehen voi velvoittaa suhtautumaan kaikkiin lapsiin tasapuolisesti, mutta mihin kaikkeen sukuun se sitten pätee? En tiedä, minusta isovanhemmillakin on oikeus pitää lapsenlapsinaan niitä oikeita lapsenlapsia, mutta toki pitää suhtautua asiallisesti ja mielellään lämpimästi myös niihin kytkykauppalapsiin.
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se anoppi ole sinun lapsesi mummo, tottakai hän keskittyy enemmän niihin omiin lapsenlapsiinsa, joihin hänellä on tunneside.
Erikseen on sitten sellaiset ihmiset, jotka osaavat aidosti asettua toisen ihmisen asemaan ja osoittavat vaikka sitten syntymäpäivälahjalla lapselle, että hänkin on hyväksytty. Anoppisi ei näihin harvinaisuuksiin kuulu, ehkä jossain vaiheessa tapahtuu yllättävää henkistä kehitystä, en silti luottaisi siihen.
Toivottavasti lapsi on jo sen ikäinen, että voit hänelle selittää, että "mummo" ei ole hänen mummonsa ja erilainen kohtelu johtuu tästä, eikä lapsessasi ole mitään syytä (ettei hänelle vain tule olo, että on jotenki huonompi).
Mun ex-miehen äiti muistaa yhtä lailla mun lasta sekä omaa lastenlastaan. Lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja ex-anoppi pitää yhä yhteyttä tyttäreeni. Heillä on oikein lämpimä välit, uskon että siihen on vaikuttanut tosi paljon, että ex-anoppi tytön ollessa pieni kohteli häntä vähintään yhtä hyvin kuin omaa pojan poikaansa. Kuljetti tanssitunneille, kävivät jäätelöbaarissa, tyttö sai yhtä lailla olla mummolassa yökylässä kuin poikakin jne.
Kyllä tämä mummo voisi skarpata, varsinkin kun te olette perhe ja yhdessä.
niin onnellinen, ettei minulla ole anoppia. Elämässä on muutenkin tarpeeksi hankaluuksia, en jaksaisi enää taistella jonkun "aikuisen" ihmisen kanssa.
Jos perustaa uusperheen, pitää olla valmis kunnioittamaan ja kohtelemaan hyvin kaikkia lapsia, ei vain biologisia.
Miten kauan ap lapsineen on ollut kuvioissa? Oletteko avioliitossa?
Mielestäni mummo suhtautuu lapseen asiallisesti. Ei voida vaatia, että hänen täytyy suhtautua samalla tavalla uusperheen muihin lapsiin kuin omiin lapsenlapsiinsa, joihin tunneside on muodostunut jo silloin, kun lapset ovat olleet vauvoja. Pakottaa ei ketään voi!
Isäpuolen suhtautuminen on eri asia, mutta mummolla ei ole mitään velvollisuuksi lapsensa lapsipuolia kohtaan! Mitä jos eroatte ja mummo sekä lapsi menettävät toisensa? Varsinkaan, kun ap ei kerro, miten pitkästä suhteesta heidän avoliitossa on kysymys - ei ilmeisesti kovinkaan pitäkstä, jos lapset vielä ovat pieniä!
Miksi ap ei vaadi omaa äitiään osallistumaan lapsensa ja lapsipuoltensa elämään? Miksi vaatimuksi on ainoastaan miehen äidille?
Meillä ns uusperhe.
Kaksi yhteistä lasta ja minun aiemmasta liitostani eskari ikäinen tytär.
Mieheni on adoptoinut tyttäreni ja pitää häntä kuin omaansa. Tyttäreni biologinen isä ja isovanhemmat kuolleet.
Anoppini ei "pääse" tulemaan tyttäreni synttäreille eikä muista muutenkaan merkkipäivänä mitenkään. Ei onnnittele sen kummemmin kortilla kun muutenkaan. Jouluna paketit tulevat pienemmille, viime vuonna tyttö sai jopa hammasharjan lahjaksi!
Yhteisiä lapsiamme lahjoo liikaakin ja käy heitä usein katsomassa.
Minkäs teet. Nätisti yritetty anopille vihjata asiasta.
Eipä asialla sinänsä muuten merkitystä mutta lapsen tunteet ja sisarusten välit kun isommaksi tulevat mielessä. Lapsi kuitenkin niin pieni, ei ymmärrä miksi isän äiti muistaa sisaruksia mutta ei häntä. Anoppi kehottanut tytärtäni sanomaan häntä etunimellä kun puhutteli sisarusten tapaan mummiksi epähuomiossa.
Tämmöistä meillä.
Voi kai olla mahdollista, että mummo ei osaa oikein itse suhtautua kuvioon ja on itsekin vähän hämmentynyt TAI ei ole ymmärtänyt, että häneltä voitaisiin odottaa kaikkien lasten tasapuolista muistamista. Sen sijaan että ottaisi asian jotenkin suoraan puheeksi, voisi kutsua mummon kahville ja kahvipöydässä jutella ihan vilpittömästi, miten kiva että sinä mummo niin usein käyt ja tuot lapsille tuliaisia, kun tämä meidä AnjaIrmeli tai ToivoKalevi ei omaa isoäitiään näe. Ja voisi siinä vähän pyöristelläkin totuutta että ToivoKalevi tai AnjaIrmeli niin kovasti aina puhuu mummosta/odottaa mummoa/tms., että kyllä se mummo vaan on tärkeä hahmo lasten elämässä. Ja ns. aikuisten kesken voi sanoa vaikka jotain samansuuntaista. Tai jos se pienin lapsi on sen ikäinen, että osaa vaikka askarrella, niin panee hänet askartelemaan kortin mummolle (yhdessä muiden kanssa vaikka) nimipäiväksi tai jouluksi tai miksi vaan. Ja sitten, jos mummo nyt vaikka jouluksi ostaa tälle unohdetulle lahjan, niin vuolaasti kiitokset siitä tietysti.
Jos siis on pienikään epäilys, että mummo ei tee ilkeyttään sitä yhden unohtamista. Jos on mahdollista, että hän ei jostain syystä esimerkiksi itselleen uuden tilanteen vuoksi ole mieltänyt osaa teidän perheen lapsista niin läheiseksi, niin tuollainen välien lämmittely voisi auttaa ja olla oikeastaan ainoa rakentava tapa lähestyä tilannetta. Minä yrittäisin ymmärtää mummoa, että hänelle uusperhe voi olla vaikea hahmottaa ja mieltää ihan samanarvoiseksi kuin se poikansa ensimmäinen perhekokoonpano. Mummo voi olla sitä mieltä, että hän nyt tässä vaan keskittyy näihin omiin lastenlapsiin, joko siksi ettei tiedä ihan mikä nyt olisi korrektia ja ettei vaan hypi kenenkään muun varpaille mummoilemalla, tai koska on huolissaan ensisijaisesti heistä ja haluaa että heillä on hyvä mieli, sen mitä pystyy vaikuttamaan. Mummo ei välttämättä näe omaa rooliaan niin suurena tai ei ehkä osaa ollenkaan ajatella, että hän voisi huomioida sen "uuden" lapsenlapsensa myös samalla tavalla. Sopivalla tavalla tunteisiin vetoaminen voisi auttaa sekä siinä tapauksessa, että mummo vaan ei ole hoksannut, että myös silloin, jos hän on vakaasti päättänyt "huolehtia omistaan".
Jos mummo taas tietää aivan tasan tarkkaan mitä häneltä odotetaan, mutta ilkeyttään huomioi vain ne omansa, niin en tiedä saako hänet jotenkin komennettua ruotuun, että nyt kyllä ostat kaikille yhtäläiset lahjat.
Alue: Aihe vapaa
Eli kohteleeko teitä aikuisia tasa-arvoisesti, käy molemmilla kylässä, soittelee kuulumisia? Muistaa miehen ja exänsä hääpäivän ja eropäivän ja antaa lahjoja ko. päivinä? Ja muistaako miehesi äiti myös sinun exääsi lahjoilla, samaa perhettähän te olette.
Niin ja muistathan sinäkin varmasti miehen exää, kun käy matkoilla. Onhan hän samalla tavalla perheessänne äitinä kuin kaiki lapset ovat lapsina.