Painonnousu ahdistaa
Odotan kolmatta lastani ja painoni on noussut jo 7kg rv18 mennessä. Tiedän että se ei ole kovin paljon, mutta minua kauhistuttaa jo nyt tuleva muodon muutos. Syön koko ajan aika epäterveellisesti ja oloni tuntuu turvonneelta ja todella paksulta. Ruokavalioni muuttui sallivammaksi raskauden ja mielihalujen myötä.
Sain juuri ennen raskauden alkua painoni 6 vuoden tarpomisen jälkeen takaisin siihen missä se oli ennen raskauksiani. Ja nyt sitten taas odottelen 18 lisäkiloa, joiden kanssa tulen tappelemaan seuraavat 6 vuotta. Lapsi on erittäin toivottu, enkä olisi uskonut reagoivani raskauskiloihini näin?
Onko muita joita ahdistaa tällainen? Muuten raskaus on sujunut hyvin. Mieheni mielestä näytän syötävän hyvältä. Mutta itseäni vaivaa hirveästi pyöristyvä vartaloni. Se alkaa vaikuttaa mielialaani ihan liikaa. Nyt siis mittani 70kg/166cm
Kommentit (3)
mutta toki kannattaa muistaa, että syntymättömän lapsen kannalta on tärkeää, että syö tervellisesti. Henk.koht. en laske kaloreita tai tuijota sen enempää kiloja, se tulee mikä tulee. Syön silloin kun on nälkä ja sen verran kun tuntuu tarpeelliselta, mutta pikkuisen vuoksi pyrin syömään suht terveellisesti. Pyrin siihen, että arkisin syödään fiksummin ja vkoloppuna saa herkutella. Ts. arkiherkkuina toimii viinirypäleet tms makea, mutta terveellisempi vaihtoehto (vaikka onhan noissakin sokeria) ja vkoloppuna annan itselleni hyvällä omalla tunnolla suunnistaa karkkihyllylle. =)
Minun tilanne on se, että olen koko aikuisikäni kärsinyt suuresta ylipainosta. Olen 170cm pitkä ja pahimmillaan (ei raskaana ollessa) painoin 122kg. Taistellut olen painon kanssa ja siitä on tosi vaikea päästä eroon.
Paino nousi melkein joka raskaudessa reilu 10kg joka onneksi lähti aina synnytyksen mukana pois.
Kolmannen lapsen syntymän jälkeen painoin "enään" 115kg ja sain painon putoamaan 94 kiloon ja olo oli erittäin mainio.
Nyt meille on neljäs tulossa ja mullakin hirvittää painon nousu ihan hirveästi. Painoa on nyt tullut n. 7kg ja viikkoja on nyt kai 25+ jotain. Mietin miten paljon se ehtii vielä nousta ja että lähteekö se pois synnytyksen jälkeen vai jääkö se tällä kertaa kiusaksi.
Se taistelu kiloja vastaan on niin iso urakka, että pelottaa tuleeko ne menetetyt kilot takaisin ja se on tosi pelottava ajatus. En enään ikinä halua painaa yli 120kg tai edes yli 100kg.
Raskaus ja tupakan polton lopettaminen on ainakin minulla aiheuttanut ihan hirvittävän syömisen. Mulla on jatkuvasti nälkä ja tekee mieli milloin mitäkin. Voisin syödä etenkin iltaisin loputtomiin. Välillä syön itseni niin täyteen, että ei ole enään hyvä olla. Ihan hirveetä. Tunnen itseni taas niin isoksi, paksuksi ja kömpelöksi.
Saas nähä miten tän painon kanssa käy. En pysty oikein kontrolloimaan nyt syömistäni, mutta toivon, että jatkuva nälkä helpottaa taas synnytyksen jälkeen.
Tsemppiä kaikille kilojen kanssa kamppaileville.
Sirps
Tiedän todella tuon tunteen, kun paisuu kuin pullataikina.
Odotan myös kolmatta ja kahdessa aiemmassa raskaudessa olen saanut 30 kiloa lisäkiloja! Ensimmäisen jälkeen ylimääräiset katosivat kuin itsestään 8 kk:ssa, jonka jälkeen tulin toisen kerran raskaaksi ja jälleen paino lähti heti alkuraskaudessa nousuun. Toisen jälkeen en saanut kaikkea ylimääräistä pois, joten nyt kolmannella kerralla lähtöpaino oli viitisen kiloa enemmän kun aiemmilla kerroilla. Sata kiloa tässä lähenee kovaa vautia ja pituus on myös mulla tuo 166. Stressata ei mun mielestä kannata, mieti sitä painonpudotusta sitten kun raskaus on ohi. Itse ainakin odotan innolla, että pääsen jumppaan tms alkuvuodesta, kun on turvallista alkaa laihdutuskuurille. Imetyskin vie omansa, joten sitäkin on hyvä jaktaa mahdollisuuksien mukaan.
Mun kroppa on ainakin sitä sorttia, että nestettä keertyy eli pelkästä läskistä tässä ei ole kyse ja neste kyllä lähtee nopsaa synnytyksen jälkeen. Läskit sitten pikkuhiljaa, mutta onhan ne lapset niiden läskien arvoisia! :-) Ja jos mieskin on tyytyväinen, niin hyvä homma. Kyllä sitä itse kaiholla ajattelee niitä aikoja ennen raskauksia, kun painoi vain 55-60 kiloa ja tottakai toivon, että sama paino olisi vielä joskus mahdollinen, mutta pääasia kuitenkin, että voi hyvin!
Jaksamista raskauteen! (Itselläni vielä parisen kuukautta turpoamista jäljellä!)