Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vauvan kuolema synnytyksessä
10.10.2010 |
kamala aihe, mutta jotenkin haluaisin kuulla tästä koska kaukainen sukulaiseni koki tämän juuri.
- mistä syistä sellainen voi tapahtua
- miten siitä selvitään
- millaista se on, kun se tapahtuu, eihän sitä voi uskoa todeksi??!?!
- miten voin auttaa tätä ihmistä, näemme pian, en tiedä edes mitä voin sanoa? en kai mitään, halata?
mä olen niin jumalattoman surullinen kaikkien puolesta jotka tällaista kokee. ja myös kohtukuoleman, keskenmenon, lapsen kuoleman jne. itsellä varhainen keskenmeno (rv7) ja silloin ei ollut vielä muodostunut suhdetta lapseen ja ei ollut ehtinyt suunnitella koko tulevaisuutta vauvan kanssa. silti olin murtunut.
mulla nyt poika 3kk ja ehkä siksi mietin nyt koo ajan näitä ja suren muiden puolesta. esim kätkytkuolema, voi kauhea miten sen täytyy olla musertavaa!!
toivottavasti en nyt loukkaa ketään! ei ole tarkoitus tosiaan. haluaisin edes hieman ymmärtää ja tietää mitä tuollaisen surun kokenut ajattelee ja miten hänet kohdataan. ja miksi kaikkea tuollaista tapahtuu.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että raskauteni olisi ollut KEMIALLINEN, mutta en silti aio mainita tuosta.
ap
Ehkä kysyt miten jaksavat. Kaikki lohdutuksen sanat tuntuvat aika mitättömiltä.
Minulla on sukulaiselle käynyt noin. Ei siis omakohtaista kokemusta.
Mutta rankkaa se on ja toipuminen vie auan. Tosin on varmaan aika yksilöllistä kuinka kauan vie.
Rankinta on ensimmäinen vuosi ja varmaan varsinkin se synnytyspäivä.
Sukulaiseni alkoi odottaa aika pian uutta vauvaa, mutta kuollut vauva on hellä kyllä mielessä ja esilläkin. Eli mitenkään uusi vauva ei korvaa kuollutta. Muutaman sellaisen kommentin tässä tapauksessa äiti jouui kuulemaan ja se kuulemma tuntui todella pahalle. Eihän se uusi vauva mitenkään laimenna sitä menetettyä vauvaa.
vauva olisi vuoden. Siis silloin on rankkaa.
Vaikeaa oli myös se, kun puolitutut onnittelivat ja kysyivät missä vauva on. Sukulaiseni kertoi, että ei olisi halunnut liikkua kotoa minnekään, että ei olisi tarvinut kohdata ihmisiä.
Minä muuten vein heille ruokaa. Ja se oli mieluinen juttu. Eivät aluksi jaksaneet ajatellakaan syömistä tai varsinkaan ruoan tekemistä.
joopa joo. luin netistä mikä tuo kemiallinen raskaus on. miksiköhän ihmeessä tämä kakkonen kutsui minun raskauttani sellaiseksi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
On meinaan vähän eri asia kuin lapsen menettäminen.