Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi vauvaa enää hetkeäkään!
09.10.2010 |
En ole kauhean väsynyt, mutta jotenkin nyt on niin turta olo, että en jaksaisi yhtään tuota poikaa! Koko ajan pitäisi viihdyttää ja musta tuntuu, että räjähdän jos en saa olla jonkun aikaa yksin :( Päiväunetkin oli sillä vaan vajaan tunnin mittaiset. Nyt kitisee syöttötuolissa mun vieressä ja on yltä päältä pulautuksessa. Haluaisin saunaan, mutta pesulla käynti ei oikein onnistu tuon kanssa, tai siis on hankalaa. Eikä siellä niitä löylyjäkään pystyisi niin ottamaan että varpaat saisi lämpimäksi. Kunpa voisi vaan käpertyä sohvalle karkkipussin ja viinipullon kanssa. :(( Tulisipa ilta äkkiä että lapsi kävisi nukkumaan!
Ja ei, ei tosiaankaan ole ketään jolle vauvan saisin nytten, puhumattakaan siitä että jaksaisi lähteä sitä mihinkään roudaamaan.
Kommentit (53)
Aivan kamalaa ja epänormaalia tekstiä, oli sitten kuinka väsynyt tahansa!
Hanki apua edes itsesi vuoksi, jos ei vauvan hyvinvointi jaksa kiinnostaa! Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsin luuserimammat! Kautta aikojen on ollut äidin tehtävä hoitaa lapsi, rakastaa omaa lasta ja antaa hänelle kaikkensa jotta lapsen olisi parempi olla. Millaiset äidit teillä on ollut? Ettekö ole itse saaneet rakkautta ollenkaan kun olette noin kylmiä? Itse itkisin silmät päästäni jos olisin edes milliäkään samassa tilanteessa. Säälin lapsianne :/ apua täytyy hakea, lapset ansaitsevat vain sen Maailman Parhaan äidin, mitä telin varmasti olette josvähän enemmän yritätte.
nimenomaan haluaisin olla yksin. Rauhassa.
En jaksaisi koko ajan viihdyttää, yksinhuoltajan arki on kamalan rankkaa pienen lapsen kanssa.
Yleensä, kun tuntuu, etten yhtään jaksa, otan vain lapsen, puen, lähden vaunujen kanssa pihalle.
Onhan se ankeaa, mutta sisällä sitä helposti alkaa huutamaan lapselle ja muutenkin turhautuu.
Hei! Kuulostat silti todella väsyneeltä ja tarvitset apua. Kyllä, ajatuksesi ovat sen verran synkkiä että sinun ja lapsesi voinnista ollaan huolissan.
Imetys erittää hormonia, joka vahvistaa äidin ja lapsen välistä suhdetta ja rakkautta.
Oletko masentunut? Onko sinulla ystäväiä joilla on lapsia? Oletko ajatellut mennä vauvan kanssa käymään perhekahvilassa tai jossain, missä saisit samanhenkistä seuraa?
Kyllä nainen yleensä kasvaa äitiyteeen yhdessä vauvan kanssa, vaikka se ei helppoa aina olekaan, eikä ole kiinni siitä, onko "äiti-ihminen" vai ei. Totta kai olet äiti-ihminen, jos sinulla on vauav. Ihan samanlainen kuin muutkin äidit ja aivan yhtä hyvä äiti. Ainoa mikä kuulostaa oudolta, on negatiiviset ajatuksesi.
Ajatukset eivät kuitenkaan vahingoita ketään, jos ne ovat satunnaisia. Väitän, että JOTAIN negatiivisia ajatuksia KAIKILLA äideillä joskus kuitenkin on. Sinusa ollaan huolissaan!
Onko sinulla puolisoa, pystyisitkö jakamaan vauvanhoitoa hänen kanssaan?
Itselläni on kaksi lasta, joita rakastan yli kaiken ja joiden kanssa on ihanaa viettää aikaa. Mutta kyllä minulla varsinkin kuopuksen vauva-aikana oli usein tunne, että tarvitsen kipeästi omaa aikaa ja että en jaksa lapseni huutoa ja kitinää enää hetkeäkään. Kuopukseni oli vauvana tosi vaativa ja itkuinen ja minun oli ihan pakko saada välillä omaa aikaa ilman huutoa. Onko tämä nyt jotenkin epänormaalia ja lapselle vahingollista... Ei kai nyt sentään? Tästä ap mielestäni ensimmäisessä viestissään kirjoitti.
Itse en voi kyllä uskoa, että kiintymyssuhteeseen syntyisi jonkinlainen vaurio, jos äiti on välillä väsynyt lapseensa ja kaipaa omaa aikaa. Esikoisen kanssa en niin kovasti tällaisia tunteita huomannut, mutta hän olikin varsin helppo vauva. Kuopuksen kanssa sitten asia olikin toisin ja uskon kyllä silti, että meillä ihan normaali ja hyvä kiintymyssuhde...
Mä olen nukkunut heräämättä (siis lasten herättämättä) viimeisen 8 vuoden aikana alle 20 kertaa. Esikoisen kanssa oli tosi rankkaan allergioiden ym takia... tollaset ajatukset ei ole normaaleja eikä hyviä, johtuu ne sitten masennuksesta tai muusta. Mitä todennäköisimmin lapsen kiintymyssuhteeseen on jo syntynyt vaurio. Jos et todella halua lasta, rakasta häntä edes sen verran, että annat hänelle adoption kautta mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.
+ ota vauva sitteriin saunan ulkopuolelle ja mene löylyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsin luuserimammat! Kautta aikojen on ollut äidin tehtävä hoitaa lapsi, rakastaa omaa lasta ja antaa hänelle kaikkensa jotta lapsen olisi parempi olla. Millaiset äidit teillä on ollut? Ettekö ole itse saaneet rakkautta ollenkaan kun olette noin kylmiä? Itse itkisin silmät päästäni jos olisin edes milliäkään samassa tilanteessa. Säälin lapsianne :/ apua täytyy hakea, lapset ansaitsevat vain sen Maailman Parhaan äidin, mitä telin varmasti olette josvähän enemmän yritätte.
Miten siihen kukaan itse voi vaikuttaa, millaisen äidin on saanut? Kyllä kai vähempi älyinenkin tajuaa, ettei se oma vika ole, jos oma äiti on hoitanut sinua vauvana huonosti, vai onko? :D
normaalia, että ajattelee, että miks helvetissä pidin tuon lapsen jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsin luuserimammat! Kautta aikojen on ollut äidin tehtävä hoitaa lapsi, rakastaa omaa lasta ja antaa hänelle kaikkensa jotta lapsen olisi parempi olla. Millaiset äidit teillä on ollut? Ettekö ole itse saaneet rakkautta ollenkaan kun olette noin kylmiä? Itse itkisin silmät päästäni jos olisin edes milliäkään samassa tilanteessa. Säälin lapsianne :/ apua täytyy hakea, lapset ansaitsevat vain sen Maailman Parhaan äidin, mitä telin varmasti olette josvähän enemmän yritätte.
Kaikkia ahdistaa joskus. Enkä tosiaankaan itse ajattele, että lapseni joutaisi adoptioon, mutta jos ap on yksinhuoltaja eikä ole miestä jolle purkaa iltaisin asioita, jakaa kotihommia tai soittaa päivällä vaikean tilanteen tullen tai vaikka silkkaa väsymystään, ei ole ihme, että väsyy. Monella ihmisellä ei pääkoppa tuollaista kestä.
Ja tottakai lapsi ansaitsee parhaan mahdollisen äidin. Kautta aikain miehet ovat mahdollistaneet tämän olemalla omalta osaltaan perheen tukena, samoin koko suku ja jopa kylä. Mutta kun asiat eivät enää ole siten. En voisi kuvitellakaan miten vaikeaa minulla olisi, jos minulla ei olisi miestä tukemassa. Vaikka vauvan hoito on pääasiallisesti minun tehtävä päivisin, niin kyllä miehestä on myös käytännön avun lisäksi erittäin suuri henkinen tuki. Suku on valitettavasti kaukana ja he eivät ole auttamassa.
En hyväksy sitä, että ap jättää lapsen ilman äidin rakkautta, mutta ymmärrän, että ilman tukea masentuu ja sitä ei ole enää oma itsensä.
Oletko imettänyt vauvaasi? Epäilen että sulle ei ole muodostunut ihan täysin sitä kiintymyssuhdetta vauvaan. Se muodostuu läheisyyden ja hoitamisen, läheisen vuorovaikutuksen kautta ja silloin äidille ei tule juurikaan tuollaisia ajatuksia, siis negatiivisia.
Ja kyllä kuule imetin, neljä kuukautta. Ai, mutta se on varmaan liian vähän? En vaan taida olla mikään äiti-ihminen kun kehtaan tunnustaa (tai kun mulle ylipäänsä tulee) että välillä on aika synkkiä ajatuksia. En sit varmaan pääse taivaaseen niinkuin te.
Kyllä tässä on aika läheistä vuorovaikutusta ollut koko tämä vauvan olemassaoloaika!
Hyvä, se oli ehkä joku muu joka tuossa välissä kirjoitteli jotain ikävämpää. Uskon että sulla menee muuten hyvin, mutta kaipaat sitä omaa aikaa.
Onko mahdollista saada apua tai omaa aikaa niin että joku tulis välillä katsomaan vauvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä helposti tulee katkeraksi ja ajattelee jos minkälaisia ajatuksia viattomasta lapsestaan.
Olen ajatellut, että kumpa en olisi sitä pitänyt, kumpa sitä ei olisi.
Nämä ovat turhautuneen ja väsyneen äidin ajatuksia, ei mikään pysyvä mielentila.
Olen vihainen miehelle, joka jätti minut yksin, vaikka nimenomaan LUPASI olla tukena ja apuna.
Helppo se on tuomita, jos voi milloin vaan antaa lapsen isälle ja lähteä itse iltalenkille, kavereiden kanssa syömään tai elokuviin.
Ja isä hoitaa viikonloput, jakaa arjen.
Elämä on silloin paljon helpompaa.
Ehkä sitten olen sekopää tai sairas, mutta välillä on ollut vihantunteita lasta kohtaan, huonoina päivinä. Kyllä, sanon sen suoraan, ja kiintymyssuhteella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, lapsi on minuun kiintynyt ja minä lapseen. Rakastan häntä yli kaiken.
on harvinaisen iloinen mussukka. Ei ole jaksamattomuuden hetkiä minulla koskaan (ainakaan vielä)!
Tsemppiä kaikille äideille, joilla ei ihan näin helppoa lasta ole kohdalle sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä helposti tulee katkeraksi ja ajattelee jos minkälaisia ajatuksia viattomasta lapsestaan.
Olen ajatellut, että kumpa en olisi sitä pitänyt, kumpa sitä ei olisi.
Nämä ovat turhautuneen ja väsyneen äidin ajatuksia, ei mikään pysyvä mielentila.
Olen vihainen miehelle, joka jätti minut yksin, vaikka nimenomaan LUPASI olla tukena ja apuna.Helppo se on tuomita, jos voi milloin vaan antaa lapsen isälle ja lähteä itse iltalenkille, kavereiden kanssa syömään tai elokuviin.
Ja isä hoitaa viikonloput, jakaa arjen.
Elämä on silloin paljon helpompaa.Ehkä sitten olen sekopää tai sairas, mutta välillä on ollut vihantunteita lasta kohtaan, huonoina päivinä. Kyllä, sanon sen suoraan, ja kiintymyssuhteella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, lapsi on minuun kiintynyt ja minä lapseen. Rakastan häntä yli kaiken.
Mäkin olen ollut yh ja joskus oli kireitä hetkiä jolloin tuli vihantunne lapsen isää kohtaan.
Nyt kun lapsi on isompi, kaikki on helpompaa.
Paitsi että se lapsen isä on samanlainen, mutta
minkäs toiselle tekee.
tuntuu niiiiin pahalta todella tommonen..ensinäkin mitä helv**** teet koneella jos se pieni viaton istuu siinä puklusena..kone kiinni ja hoida vauva jonka jälkeen soitat lastensuojeluun ja pyydä hakemaan jos et kerta kykene edes viemään sitä mihinkään.ne hommaavat sille pienelle turvallisen paikan kunnes olet itse voimissas ottamaan vastuun lapsesta ja tämän tulevaisuudesta! ne sossutantat hommaavat sulle tukiperheen ym tukea jotta pääset yksin sinne saunaan välillä ym!!väsynyt saa olla ja tod.näk.olet masentunut kun noin ajattelet mutta sen verran äitinä on tajuttava että apua tarvitsee! se pienen pieni viaton ei ole tehnyt mitään väärää,se vaan kaipaa hoivaa ja rakkautta!! hanki sitä sille muualta jos et itse pysty siihen tai siitä kasvaa "onneton raunio".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä eteenpäin en muuta kuin hymyile ja ole iloinen!
(En kai minä nyt lapselle sano näitä ajatuksia tai edes näytä enkä tosiaankaan jätä huolehtimatta. Jos lopasi joutuu muutaman minuutin odottamaan syöttötuolissa, niin hui kamala tosiaan! Ja kerrottakoon, että on jatkuvasti yltä päältä puklussa, puklaa PALJON. Eikä mulla tosiaan ole miestä tai muuta semmosta tässä mitään jakamassa arkea.)
Lääkärissä?? Meinaan mun lapsista yksi oli kova pulauttamaan ja syyksi löytyi maitoallergia. Kun saatiin apteekin maidot niin pulauttelukin loppui.
Niin ja tosiaanjos olet ihan yksin niin missä päiv asut? olenminäkin valmis ottamaan vauvasi meille hetkeksi, turvaverkko on tärkeä asia oli sitten yh tai parisuhteessa. Ite asun Lopella.
Lapsesi on aarteesi, otapa nyt itseäsi niskasta kiinni
Lapsesi on aarteesi, otapa nyt itseäsi niskasta kiinni
Mutta jos se tarkoittaa sitä että ei saisi valittaa yhtään eikä tunnustaa sitä miltä hetkittäin tuntuu (huom!! paino sanalla hetkittäin!), niin s-e-l-v-ä!
Tästä eteenpäin en muuta kuin hymyile ja ole iloinen! (En kai minä nyt lapselle sano näitä ajatuksia tai edes näytä enkä tosiaankaan jätä huolehtimatta. Jos lopasi joutuu muutaman minuutin odottamaan syöttötuolissa, niin hui kamala tosiaan! Ja kerrottakoon, että on jatkuvasti yltä päältä puklussa, puklaa PALJON. Eikä mulla tosiaan ole miestä tai muuta semmosta tässä mitään jakamassa arkea.)
heitä nyt toi marttyyrin viitta harteiltas pois!!
ite kirjotit melko kamalia lapsestas!kai ny aikuisen ihmisen pitäs tietää,että jos pimppiin panee pippelin tuloksena saattaa olla vauva! nyt rupeet kantaa vastuuta,ja haet ittelles apua sossuilta!sen lapsen vika se ei ainakaa ole,että oot väsyny!
Jos on nukkunut huonosti kauan ja lapsi vaatii paljon, on niin vereslihalla koko ajan että pienikin vastoinkäyminen saa kaatumaan. Noustavahan sitä on, ja kohta taas muistaa miten ihana se lapsi kuitenkin on. Olen silti joinain väsyneinä iltapäivinä miettinyt että nukkuisit nyt edes päiväunet niin saisin hetken hengittää. Tai että saisipa edes suihkussa käydä yksin tai syödä ruoan ilman että se kylmenee.
Rakastan lastani älyttömän paljon ja olen ihan normaalin hyvä äiti. Lasta tehtiin ja toivottiin kauan, mutta silti näitä tunteita joskus tulee. Mun on tosi vaikea uskoa, että jotkut äidit ei KOSKAAN väsyisi hetkeksikään. Tai jos niin on, niin niillä on sitten tosi hyvät turvaverkot, hyvin nukkuvat lapset ja elämä muuten tosi stressitöntä ilman esimerkiksi raha-, työ-, opiskelu- tai terveyshuolia.
Koetappa naurattaa vauvaa, kutita, jokella. Kun saat vastauksen hymyyn, niin taas piristyt ja muistat miksi se vauva on kuitenkin ihana.
Ja tiedän tasan tuntemuksesi.