En jaksaisi vauvaa enää hetkeäkään!
En ole kauhean väsynyt, mutta jotenkin nyt on niin turta olo, että en jaksaisi yhtään tuota poikaa! Koko ajan pitäisi viihdyttää ja musta tuntuu, että räjähdän jos en saa olla jonkun aikaa yksin :( Päiväunetkin oli sillä vaan vajaan tunnin mittaiset. Nyt kitisee syöttötuolissa mun vieressä ja on yltä päältä pulautuksessa. Haluaisin saunaan, mutta pesulla käynti ei oikein onnistu tuon kanssa, tai siis on hankalaa. Eikä siellä niitä löylyjäkään pystyisi niin ottamaan että varpaat saisi lämpimäksi. Kunpa voisi vaan käpertyä sohvalle karkkipussin ja viinipullon kanssa. :(( Tulisipa ilta äkkiä että lapsi kävisi nukkumaan!
Ja ei, ei tosiaankaan ole ketään jolle vauvan saisin nytten, puhumattakaan siitä että jaksaisi lähteä sitä mihinkään roudaamaan.
Kommentit (53)
Jos joillakin on niin huono olla lapsen kanssa että.miettii jo loputonta ratkaisua. Niin tuokaa hänet minulle. Minä hoivaan ja rakastan! lapsi on lahja. T. Lapsettomuudesta kärsivä
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 20:39"]Jos joillakin on niin huono olla lapsen kanssa että.miettii jo loputonta ratkaisua. Niin tuokaa hänet minulle. Minä hoivaan ja rakastan! lapsi on lahja. T. Lapsettomuudesta kärsivä
[/quote]
Lapsi on jo melko iso..
mitenhän se tämäki tarina on päättyny...
Paha olo tulee siitä, jos ei saa sanoa ääneen tuntemuksiaan, hyvässä ja pahassa. Sano, kirjoita miltä sinusta tuntuu niin saat purettua ahdistusta. Äitiys on sekä positiivisia että negatiivisia tunteita ja sitä ei sinulta voida kieltää, ei tälläkään palstalla. Sano vaan niin helpottaa, ei enää eletä sodanjälkeisessä Suomessa missä ei saanut itkeä tai surra. Äideiltä kielletyistä ajatuksista ja tunteista pitää uskaltaa puhua niin se auttaa etteivät äidit jää yksin oman päänsä sisälle tai pala loppuun. Turha itsekorostus tässä ketjussa ettei noin saa ajatella tai tuntea on empatiakyvyttömyyttä, kapeaa ajattelua tai toisen ihmisen ahdistuksen käyttämistä oman egon pönkittämiseen, älä välitä ilkeistä ihmisistä. Jossain kohtaa helpottaa jos pystyt puhumaan tai kirjoittamaan miltä sinusta oikeasti tuntuu.
Nyt sun on aika ajatella teitä kahta yksilöinä. Miten te molemmat voisitte paremmin? Pyydä perhetyöntekijä teille, pyydä vanhempasi teille pidemmäksi aikaa, ja uskalla sanoa ettet jaksa! Koita nauttia vauvastasi lyhyitä hetkiä kerrallaan, koita saada hänet nauramaan. Vaikka olet väsynyt, sinun on pakko ajatella hänen parastaan. Joko itse tuot onnen ja ilon tunteita vauvalle, tai hankit jonkun muun ainakin ensihätään tekemään sen. Vauvat vaistoavat TODELLA hyvin äidin mielentilan, vaikka helposti ajattelee "ei toi onneks mitään tajua." Vauvatkin voivat masentua. Hanki apua teille perheenä, ja mieti miten TE voisitte paremmin. Jos nämä eivät auta, ota lastensuojeluun yhteyttä.
Hei ihmiset, aika vanha ketju jo....
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:13"]
Nyt sun on aika ajatella teitä kahta yksilöinä. Miten te molemmat voisitte paremmin? Pyydä perhetyöntekijä teille, pyydä vanhempasi teille pidemmäksi aikaa, ja uskalla sanoa ettet jaksa! Koita nauttia vauvastasi lyhyitä hetkiä kerrallaan, koita saada hänet nauramaan. Vaikka olet väsynyt, sinun on pakko ajatella hänen parastaan. Joko itse tuot onnen ja ilon tunteita vauvalle, tai hankit jonkun muun ainakin ensihätään tekemään sen. Vauvat vaistoavat TODELLA hyvin äidin mielentilan, vaikka helposti ajattelee "ei toi onneks mitään tajua." Vauvatkin voivat masentua. Hanki apua teille perheenä, ja mieti miten TE voisitte paremmin. Jos nämä eivät auta, ota lastensuojeluun yhteyttä.
[/quote]
Mikä VAUVA??? 4-vuotias jo tänä päivänä. Haloo vuonna 2010 aloitettu ketjuuu...
NO ANTEEKS että en tarkista kaikkien viestien aikaleimaa mitkä on etusivulla!!!
No varmaan uusia vauvoja syntynyt tässä välillä. .
Käperryn mieheni viereen, ja herään aamulla pirteänä kahdeksan tunnin yöunien jälkeen, nautin kupillisen kahvia kuunnellessani radiota. Sen jälkeen lähden kevyin askelein iltavuoroon työhön, josta oikeasti pidän.
Olet oikeassa, onneksi minulla ei ole lapsia! :)
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 01:36"]Käperryn mieheni viereen, ja herään aamulla pirteänä kahdeksan tunnin yöunien jälkeen, nautin kupillisen kahvia kuunnellessani radiota. Sen jälkeen lähden kevyin askelein iltavuoroon työhön, josta oikeasti pidän.
Olet oikeassa, onneksi minulla ei ole lapsia! :)
[/quote]
Ihan totta? Itselläni on koululainen joka on aina nukkunut 12h yöunia lähes vauvasta saakka. Ikinä ei ole valvottanut sen jälkeen, joskus on flunssaa jolloin nukkuu vielä paremmin. Aamuisin keitän kahvia ja juon sitä niin pitkään kun haluan. Työni on vapaata, mihinkään ei tarvitse lähteä ellei halua. Käperryn myös mieheni kainaloon iltaisin :) Jos mun pitäisi vaan 8h unien ja vaan yhen kupillisen jälkeen tässä johonkin iltavuoroon talsia, niin huhhuh.
minun tekisi mieli vain avata ovi ja juosta niin kovaa ja kauas ennenkuin veri maistuu suussa ja kaadun maahan. En vain jaksa enää. Itken usein, kun mietin miksei minusta ole vauvaa hoitamaan, kun kaikista muistakin on ollut? Tunnen syyllisyyttä, kun mietin lapsen antamista adoptioon, tunnen itseni kylmäksi, huonoksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi, koska en selviydy itse edes oman pienen lapseni hoidosta.