Oletko lukenut tämän kauppaneuvos Werner Hacklinista?

Werner Hacklin (5. elokuuta 1880 Reposaari – 5. marraskuuta 1958) oli suomalainen kauppaneuvos, ahtausliikkeen omistaja ja laivanvarustaja.



Hacklinin vanhemmat olivat sukeltaja Anton Hacklin ja Flora Törnqvist. Hän oli siirtolaisena Yhdysvalloissa 1902–1905 ja palattuaan Suomeen hän perusti veljensä Emilin kanssa Reposaareen Laivantäyttämisliike Veljekset Hacklin (Stufverifirma Bröder Johan Emil och Otto Werner Hacklin)-nimisen huolinta-alan yrityksen. Tästä yrityksestä kehittyi yksi Suomen suurimpia alan yrityksiä joka toimii nykyään Oy Hacklin Ltd-nimisenä.



Sisällysluettelo [piilota]

1 Laivanvarustajana

2 Reposaaren Konepaja Oy

3 Muuta

4 Lähteet



[muokkaa] Laivanvarustajana

Hacklin ryhtyi laivanvarustajaksi 1915 kun hän hankki Carrie-nimisen höyrylaivan Tukholmasta. Laiva kuljetti Birgit-nimisenä vehnää Mäntyluodon satamasta Tukholmaan ja paluulastina kappaletavaralastia. Birgit joutui kuitenkin saksalaisen sukellusveneen upottamaksi Pohjanlahdella 6. marraskuuta 1915. Seuraavan aluksensa Hacklin hankki vasta syksyllä 1916. Vuosien 1916–1932 aikana Hacklin omisti yhteensä 13 purjealusta jotka olivat pääosin kaljaaseja. Laivat veivät puutavaraa Suomesta Itämeren alueen maihin ja Englantiin sekä toivat paluulastina kappaletavaraa.



1930-luvulla Hacklin osti Pohjanmeren rannikkovaltioista vanhoja höyryrahtilaivoja joita sai silloin ostaa edullisesti. Nämä laivat nimettiin Suomessa Hacklinin perheenjäsenten mukaan ja nimen perään lisättiin h-kirjain esim. Otto H, Betty H ja Verna H. Laivoja oli kaikkiaan 13 ja viimeinen niistä Verna H myytiin romutettavaksi 1959. Laivat veivät Suomesta puutavaraa, selluloosaa ja paperia sekä toivat maahan etenkin kivihiililasteja.



Hacklin omisti myös Santtu, Hansu ja Jurkka-nimiset satamahinaajat jotka toimivat Mäntyluodon ja Reposaaren satamissa.



[muokkaa] Reposaaren Konepaja Oy

Hacklin osti 1925 konkurssiin menneen vuonna 1916 perustetun Reposaaren Moottoritehdas Oy:n konepajan ja telakan. Telakalla korjattiin aluksi pääasiassa Hacklinin omia laivoja mutta 1941 siellä rakennettiin myös Werner H-niminen rahtilaiva Hacklinin varustamolle. Sodan jälkeen joulukuussa 1945 Hacklinin konepaja sai rakennettavakseen 25 1 000 tonnin komposiittiproomua jotka menivät sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Ensimmäinen näistä proomuista valmistui lokakuussa 1946 ja niiden toimitukset jatkuivat vuoteen 1952 saakka. Konepaja teki lisäksi laivakorjauksia ja alihankintatöitä muille telakoille. Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta SOTEVA tilasi konepajalta myös useita kalastustroolareita. Konepajan työntekijämäärä kohosi sotakorvaustöiden ansiosta noin 60:stä parhaimmillaan 300:aan.



Sotakorvaustöiden päätyttyä Reposaaren Konepaja Oy:ksi vuonna 1950 muutettu telakka toimitti Neuvostoliittoon 25 teräsproomua ja suoritti laivakorjauksia. Työntekijämäärä vakiintui noin 200 tienoille. Vuonna 1957 konepaja sai uuden 14 aluksen tilausken Neuvostoliitosta, näistä 13 oli proomuja. Hacklinin kuoleman jälkeen Reposaaren konepaja jatkoi laivojen rakentamista aina vuoteen 1975 jolloin konepajan 1973 ostanut Rauma-Repola Oy keskitti toimintonsa Mäntyluotoon ja lopetti Reposaaren telakan. Santtu on nykyään näytillä Porin Reposaaressa.



[muokkaa] Muuta

Hacklin harjoitti myös puutavara- ja polttoainekauppaa, lentorahtihuolintaa ja maantiekuljetuksia. Yritykseen kuului myös Hacklinin Matkakulma-niminen matkatoimisto.



Hacklin oli Porin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1921 ja hän toimi Tanskan varakonsulina 1926–1958. Hän sai kauppaneuvoksen arvon 1931. Vuonna 1956 Hacklin perusti Werner Hacklinin säätiön joka jakaa apurahoja kotimaisiin kohteisiin.



[muokkaa] Lähteet

Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961

Seppo Salosen merihistoria-sivut: Werner Hacklinin laivat

Petri Sipilä: Reposaaren Konepaja - laivanrakennuksen kolme vuosikymmentä

Satakunnan Museo: Hacklin 100 vuotta maalla ja merellä näyttely Satakunnan Museossa 29.8.–28.9.2008

Satakunnan Museo: Santtu-hinaajan pienoismalli



Meillä on kotona tuon Bettyn hopeasta tehty käsilaukku ja hänen kultakorunsa ja perintöhopeansa. Betty oli isoäitini.