En voi hankkia lapsia.
Olen ajatellut, että yrittäisin adoptoida lapsen, kun ihmisiä tässä maailmassa on jo aika paljon. Mutta tätä palstaa luettuani täytyy luopua ajatuksesta. Koska: Lapsi ei voi olla onnellinen eikä hänestä voi tulla tasapainoista aikuista jos. Hänet on adoptoitu, ei ole kuin yksi vanhempi perheessä tai on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, vanhempi ei ole välillä 25-30v, vanhemmat eivät asu omistusasunnossa jne. En pystyisi täyttämään läheskään kaikkia vaatimuksia ja jos kerran adoptio on pahin kirous mitä lapselle voisi tapahtua.
Kommentit (6)
Jos äiti olosuhteiden pakosta antaa lapsensa adoptioon, eihän lasta silloin ole hylätty.
on mitä anteliain lahja. itselläni on nyt 2 biologista lasta ja olen aina haaveillut suurperheestä. kuitenkin olen nyt päätynyt adoptioon vaikka olisikin (ehkä) mahdollista vielä biologisia saada. maailmassa on monta lasta vailla rakkautta ja turvaa.
lapsi ei todellakaan vaadi miljoonien omaisuuksia tai välitä mikä välikausihaalari hänellä on, mitä nyt av antaa ymmärtää. lapsi tarvitsee pysyvän perheen ja aikuisen joka rakastaa, antaa rajat ja turvaa.
eli kannatan, että yrität adoptiota! :)
hylätyksi, kun hänelle kerrotaan että äidillä on ollut jokin syy adoptioon. Korostetaan sitä, että äiti on rakastanut lastaan ja halunnut tälle hyvän elämän. Luulen, että tuo hylätyksi tulemisen trauma on vain urbaanilegenda, johon aborttiin päätyneet haluavat turvautua.
Ja kyllä se vauva on kokenut hylkäämisen varhaisessa elämässään. Se vaikuttaa lapsen perusturvallisuuteen niin paljon, että voi myös myöhemmin tarvita terapiaa käsitelläkseen hylkäämiskokemustaan.
jätetään lapsi johonkin autiomaahan tms. Jos äiti antaa tietoisesti lapsensa toiseen perheeseen olosuhteiden pakottamana, se ei ole hylkäämistä.
Se pahin on se että biologinen äiti on hylännyt tai joutunut hylkäämään vauvansa. Musta on ajatuksena kamalaa, että jossain kehitysmaassa äiti on joutunut luopumaan vauvastaan köyhyyden tai yhteiskunnan suvaitsemattomuuden takia.