Lue keskustelun säännöt.
Onko äitisi oikeasti auttanut lastenhoidossa kuten on luvannut haaveilessaan lapsenlapsista?
08.10.2010 |
Äitini odottaa kovasti että saisi lapsenlapsia (olen ainoa lapsi) ja on tarjoutunut hoitamaan "koska vaan". Mahtaako lupaukset toteutua? Miten teidän äidit on suhtautuneet lastenhoitoon?
Kommentit (27)
Mutta tuntuu kaupungilla puhuvan tutuille, kuinka on ihanat lapsenlapset. Juu, niin näyttää olevan, kun ei ole taaskaan kuukausiin nähnyt. Ja viimeksi valitteli, kuinka niiiiin haluaisi pitkästä aikaa nähdä - no, ihan on meillä tässä semmoiset 5km välimatkaa ja on tervetullut milloin vain. Vaan eipä näy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei nimittäin ole koskaan luvannut lapsia hoitaa, eikä myöskään ole siis hoitanut.
Oma äitini on auttanut siskojani paljon lastenhoidossa heti jäätyään eläkkeelle (4 vuotta sitten), mieheni äiti ei ole juuri omia lastenlapsiaan hoitanut. Nyt kun me saimme viime keväänä esikoisemme, on miehen äitikin herännyt ja kyselee, että koska voisi tulla vauvaa hoitamaan jne. Vähän pahalta tuntuu, kun olen monet kerrat nähnyt kun huokailee kuuluvasti ja pyörittelee silmiään, kun mieheni sisko pyysi jopa kuukausi etukäteen apua muutamaksi tunniksi tms.
Ehkä ymmärtää, että minä en viitsi vaivata, jos kerta tuntuu vaikealta. En ole juuri tarvinnut tai kaivannut hoitoapua, vaikka sitä nyt joka tuutista tarjotaankin. Jos olemme kylässä vanhempiemme luona, äitini ja isäni kiistelevät vaipanvaihtovuorosta ja nyt kumpikin haluavat tarjoilla ruokaa, pukea vauvan ja muutenkin koko viereilun leikkivät vauvan kanssa kaikenlaista. Näin on ollut myös sisarteni lasten kanssa.
Olen muutaman kerran käynyt shoppailemassa tai uimassa itsekseni ja miehen kanssa leffassa ja syömässä, jotta isovanhemmat saavat olla vauvan kanssa. Vähän koomiselta tuntuu, mutta onhan se hyvä kai päästä vauvan luota joskus pois, vaikkei sitä niin kaipaakaan.
Ensin hehkutti täysillä hänkin haluaa tulla mummiksi. Sitten tulin raskaaksi, ei kelvannut, sillä mies kait oli väärä ja aikakin hänen mielestä sopimaton.
Olin tosi pettynyt, koska odotin että äitini olisi osallistunut ehkä enemmän lapsenlapsensa elämään.
Nykyään en enää vaivaa päätäni tällä asialla, enkä laske äitini varaan. Omapa on menetyksensä, minä pärjään kyllä ilman häntäkin.
Mutta tuntuu kaupungilla puhuvan tutuille, kuinka on ihanat lapsenlapset. Juu, niin näyttää olevan, kun ei ole taaskaan kuukausiin nähnyt. Ja viimeksi valitteli, kuinka niiiiin haluaisi pitkästä aikaa nähdä - no, ihan on meillä tässä semmoiset 5km välimatkaa ja on tervetullut milloin vain. Vaan eipä näy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini asuu yli 1000km päässä meistä, eli näemme pari kertaa vuodessa. Mutta joka kerta kun näemme, hän passittaa minut ja mieheni joko heidän mökilleen (kun olemme heidän luonaan) tai hotelliin (kun on täällä) hermolomalle. Tietää ettei muuten saada kaksin keskistä aikaa miehen kanssa, joten auttaa sitten näin. Ei haittaa yhtään. :)
Meillä äitini on nimenomaan halukas näkemään myös minua, juttelemaan kanssani, eikä passittamaan minua pois luotaan. Jokainen tavallaan, mutta onneksi meillä on hyvät välit äidin kanssa eikä ole tarvetta lähteä vierailulta hotelliin.
No ehkä pitää korjata tuota tekstiä sen verran, että yleensä vierailumme puolin ja toisin kestävät väh. viikon juurikin välimatkan takia, ja minä ja mieheni olemme tuosta ajasta yhden, maks. kaksi yötä pois. Eli emme siis koko aikaa!
Ei minun ja äitini väleissä ole mitään vikaa, soittelemmekin toisillemme päivittäin. Äitini vain haluaa tarjota apuaan noin, mikä on minusta vain hienoa. Äitini saa olla hetken lastenlastensa kanssa aivan rauhassa, se suotakoon hänelle. :)
Ei.