Köyhyydestä.

Tuossa lapsiperheiden köyhyys -ketjussa puhuttiin aiheesta. Jotkut tunnustivat olevansa köyhiä, toiset taas pitivät suomalaista köyhyyttä hölynpölynä.



Totuus on se, etteivät ne tuhannet ja tuhannet köyhät ole täällä kirjoittamassa elämästään. Ei heillä ole varaa nettiin, kirjastossa saatetaan käydä ehkä nopsaan katsomassa piipahduskoneella.



Kyse ei aina ole välttämättä omista valinnoista, usein myös silkasta epäonnesta. Myös se, millaisiin olosuhteisiin olet syntynyt, saattaa määrittää koko elämän.



Kaikki eivät pysty edes opiskelemaan hyvää ammattia, "äly" ja voimavarat eivät riitä. Pienipalkkaisimmilla aloilla palkka ei edes riitä elämiseen ja ansiotyössä käyvien toimeentulotuen saajien osuus on myöskin kasvusuunnassa. Eli tuo äärettömän julma toteamus "mene töihin" on melko ajattelematon.



Rakenteellinen työttömyys on mullistanut koko yhteiskunnan, todella vaikeata keksiä alaa, jossa saat varman työpaikan.



Maakuntalehdessä oli juttua naisesta, joka sairastui. Kela eväsi sairauspäivärahan, byrokratian takia toimeentulotuki jäi saamatta. Ystävät ostivat ruokaa.



Oma ystäväni teki pätkätöitä, odotteli palkkanauhan saatuaan liitosta rahaa todella kauan. Tämä oli marraskuussa viime vuonna. Haki hädissään toimeentulotukea, koska vuokrakin maksamatta. Toimeentulotukihakemus viipyi ja sosku oli jo valmiiksi laittanut reilun sadan euron veronpalautuksen sulkuun. Eli veronpalautuspäivänä hän ei saanut rahaansa ja vähän ennen joulua liiton rahat tulivat.



Nainen on myöskin sairas, maksaa opintovelkojaan, asuu yksiössä, ei omista autoa, ei nettiä jne. Kulkee kävellen, ei polta eikä juo.



Eli sairaus on osasyy köyhyyteen. Ja Suomessa elää runsaasti pienipalkkaisia yksinhuoltajia, jotka kitkuttelevat joka ikinen päivä.



Eli hiukan avarakatseisuutta, kiitos.