Poika sanoi tänään, että muut nauravat hänelle päiväkodissa :(

varmasti pääsee mukaan, mutta varmaa on myös se, ettei sitä nauramista/tirskuntaa saada pois kokonaan.



Tsemppiä!

Ei ole kokemusta, mutta luulisin, että kaikista parasta olisi, jos jostain löytyis yksi hyvä kaveri pojalle! Jos olis yksi vahva ryhmässä, joka ei välittäisi muista, vaan leikkisi poikasi kanssa. Onko ryhmässä ketään tuttua ennestään, jonka voisit vaikka pyytää kotiinne leikkimään pojan kanssa?..jos siitä voisi ystävyys alkaa..

Meidän tyttö oli viime talvena aina yksin, kun menimme häntä hakemaan, itse hän ei valittanut, mutta aloin ihmetellä tilannetta. Tädit vaan sanoivat, että hän viihtyy yksinään...

Kun aloimme jututtaa tyttöä, hän sanoi, että toiset lapset eivät ota häntä leikkiin.

Nostin metelin asiasta, tilanne parani pikku hiljaa. Vielä tänä syksynäkin alkuun oli sitä, että tyttö sanoi että häntä ei oteta leikkiin, mutta nyt alkaa sujua paremmin.

Kiusaamiseen pitää puuttua heti

Puhu henkilökunnalle asiasta niin tietävät tilanteen ja voivat tukea lapsesi ystävystymistä. Kysy myös mikä aika olisi kavereiden suhteen paras aika hoidolle, ja järjestä niin että poikasi on silloin päiväkodissa. Esimerkiksi vapaat leikkkituokiot on kaverisuhteiden kannalta tärkeät, ja silloin henkilökunta voi vaikuttaa siihen kenen kanssa kukakin leikkii ja koittaa vähän tuupata lapsia tutustumaan toisiinsa. Henkilökunta voi myös vaivihkaa käsitellä toisille nauramista ryhmän kanssa yksilöimättä sitä juuri sinun lapseesi.



Pidä hyvä ja asiallinen väli henkilökuntaan, ja koita rakentaa juuri sitä kasvatuskumppanuutta omalta puoleltasi. Toivottavasti ryhmässä on pätevä ja asiantunteva henkilökunta, niin asiaan osaavat sitten parhaiten puuttua.



lto

Lisäksi kaksi lastentarhanopettajaa ja kaksi lastenhoitajaa. Poikani on "seurannassa", mutta ei siis erityislapsi. Ryhmässä on n. puolet ns. "normaaleja" lapsia. Poikani on päiväkodissa kuulemma positiivinen (niinkuin yleensä muulloinkin) ja helposti innostettava kaikkeen toimintaa. Nämä kaverisuhteet ovat olleet vain vähän hakusessa. Hän on ollut tähän syksyyn saakka kotihoidossa,m utta hänellä on paljon samanikäisiä kavereita, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä. Yksi näistä kavereista (naapuri) on samassa ryhmässä, mutta jostain syystä pojat ei ilmeisesti leiki päiväkodissa yhdessä. Hoitaja sanoi, että poikaa ei ole jätetty leikeistä pois vaan hän ei vaan itse halua mennä muiden leikkeihin. Olen huomannut kyllä jo kotona,että leikit onnistuu hyvin jos on vain yksi kaveri, mutta jos on pihalla useampi kaveri niin poika ei niin mielellään mene leikkiin mukaan. -ap

otapa asia puheeksi hoitajien kanssa asia!

Lapsesi on siellä nimenomaan siksi, että puhe on ikätasoa jäljessä ja sitten häntä kiusataan siitä.



ja jos hoitaja sanoo, ettei lapsi ole päässyt mukaan porukoihin vaan "mieluummin leikkii yksin" - no tottakai leikkii "mieluummin" yksin, kun ei ole niitä kavereitakaan, ja toinen vaihtoehto on olla leikkimättä, istua vaan..



Hoitajien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi otetaan ryhmään, että muut leikkivät myös tämän lapsen kanssa ja ennenkaikkea ettei ketään kiusata !!!



Jos ei tilanne parane selkeästi, huomattavasti!! ihan kuukauden - kahden sisällä, ennen joulua, ilmoita että vaihdat ryhmää tai päiväkotia.



Lapsen itsetunnolle tuo on aivan kamalaa.



Oma lapseni jäi yksinäiseksi ja yksin kun muutimme uudelle paikkakunnalle, hän oli 4 v. Kaikki tuttu jäi, uusia kavereita ei löytynyt kerhosta, ei harrastuksesta, ei naapurin lapsista. Häntä vain ei huolittu joukkoon.

Päiväkotiin meni 5 v, ja nyt myöhemmin on kertonut, että häntä kiusattiin eikä viihtynyt siellä.



Kyllä nämä ovat tavallaan jälkensä jättäneet lapseen. Ja tuohon aikaan, etenkin 4 vuotiaana, hän muuttui; hänestä tuli tyytymätön, kiukutteleva, hän hermostui karjumaan aivan vähäpätöisistä asioista. Lisäksi hän torjui kaikkien lasten ystävystymisyritykset. Hän mieluummin torjui, kuin tuli torjutuksi.



Edelleen hän pohjimmiltaan on yksinäinen lapsi, vaikka hänellä nyt onkin kavereita... on 7 v.

tsi kysele vaikka hoitajilta kenen kanssa leikki sujuu ja kutsu teille kylään

puhu niiden hoitajien kanssa. Kerro, että poikaasi harmittaa, että muut ei ota häntä leikkiin ja nauravat hänelle. Jos eivät tee tilanteelle mitään tai ota vakavasti huolta, yhteys esimieheen.

mukaan leikkeihin, jos nauretaan!

Mutta peli ei ole tosiaan menetetty, tietenkään, ammattimainen henkilökunta osaa varmasti puuttua asiaa, ota asia esiin mahdollisimman pian. Tuolla ylläolevalla lastentarhanopettajalla oli hyvät vinkit.

Surullista kuulla pienen poikasi päiväkodin aloituksesta. Kerro heti huomenna ryhmän aikuisille, mitä lapsesi on kertonut. He pystyvät silloin huomioimaan asian ja auttamaan siinä, että lapsesi pääsee mukaan leikkiin. Lapset ovat niin ovelia, että saattavat kiusata/naureskella niin, etteivät ryhmän aikuiset sitä välttämättä huomaa. Lapsesi on niin pieni vielä, ettei hänen mielestäni yksin tarvitse osata konsteja,joilla päästä porukoihin mukaan vaan aikuisten tehtävä on auttaa ja ohjata siihen.



Kotona voit yrittää vahvistaa lapsen itsetuntoa ja kertoa, miten ihana ja tärkeä hän on. Elämässä kaikki asiat pitää opetella; niin myös kavereiden kanssa oleminen. Sen vuoksi lapset käyttäytyvät joskus pöllösti (=naureskelevat/kiusaavat, kun vasta opettelevat tätä elämää. Rohkaise häntä kertomaan aina ryhmän aikuiselle, jos kesken päivän joku asia harmittaa ja että heiltä saa apua.



Tsemppiä teille kovasti!

Ehdottomasti aion ottaa asian puheeksi heti huomenna! Tulen toimeen hyvin ryhmän aikuisten kanssa ja olen kyllä pystynyt keskustelemaan kaikista asioista helposti heidän kanssaa. Uskon, että tekevät parhaansa, jotta asia hoituisi. Toivon, että asia korjaantuisi, mutta silti sitä äitinä miettii, että minkälaisia traumoja lapselle tällaisesta jää ja ruleeko aina olemaan se syrjäänvetäytyvä ja kisattu. Meidän iloinen ja positiivinen lapsi, jolla ei vielä vain tule kaikkia kirjaimia... tämä on kyllä ihan kauheaa! Puheen vuoksiko hänen koko itseluottamus romuttuu! :( En olisi uskonut kuinka pahalle voi äidistä tällainen tuntua (lapsesta varmaan puhumattakaan!)! Kiitos, että sain purkaa huoltani ja pahaa mieltä! -ap