Lue keskustelun säännöt.
Äitejä jotka olette kotiäiteinä vielä kun kaikki lapset yli 3-vuotiaita ja
07.10.2010 |
aiotte ollakin ainakin siihen asti kunnes
kaikki lapset koulussa?
Miten teihin ympäristö esim. muiden samanikäisten lasten äidit suhtautuvat, ihmetelläänkö, kadehtitaanko, tuomitaanko ratkaisunne vai hyväksyykö ympäristö sen sitä kummemmin ihmettelemättä? Onko teillä äitikavereita samanikäisten äitien keskuudessa?
Kommentit (39)
tai sitten ollaan uraohjuksia. Tuleeko mieleen, että suurin osa naisista on jotain siltä väliltä? Ei töissäkäynti tarkoita, että olisi "uraohjus".
tulen saamaan suuren perinnön maita, metsiä, osakkeita jne. Olen ainoa lapsi. Mieluummin nyt annan aikaa lapsilleni, vaikka voisin tietysti uraohjuksenakin jatkaa. Ympärilläni hyvin urakeskeisiä naisia ja välillä taivastelevat valintaani. Pääasia että lapsilla, äidillä ja aviomiehellä hyvä olla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina välillä töissä, joskus kuukauden, joskus vuoden ja esim. juuri nyt taas kotona, teen pari tuntia viikossa iltahommia. Lapsista huomaa tosi nopeasti, kuinka tärkeää on, että äiti on kotona, antaa aikaa, huomiota ja rakkautta. Aamupäivisin hoidan erilaisia luokkatoimikuntien, harrastusten yms asioitaja illat ja käyn lenkillä, pesen pyykkiä ym. Iltapäivät kuskaan lapsia harrastuksiin, laitan ruokaa, autan läksyissä jne. Aika rientää, koko ajan on kiire :)
Minä teen ne työpäivän lisäksi.
Aamupäivisin hoidan erilaisia luokkatoimikuntien, harrastusten yms asioitaja illat ja käyn lenkillä, pesen pyykkiä ym. Iltapäivät kuskaan lapsia harrastuksiin, laitan ruokaa, autan läksyissä jne. Aika rientää, koko ajan on kiire :)
Eikö ole tylsää nyhjätä kotona päivät päästään? Ei kouluikäisissä lapsissa ja kotitöissä koko päiväksi riitä puuhaa. Mitä teette jos teille tulee avioero?
Teen haastavaa kirjallista hommaa, jossa ei ole aikataulupaineita. Harrastan myös liikuntaa. t.5
olen,ja aijon ollakkin.ei mulla ole äitikavereita.ja ainahan kotiäitiyttä vähätellään,ei uutta siis. mulla on neljä lasta.vanhin 12 ja nuorin 3kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertyykö kotiäideille työeläkettä... Olin eri vuosian poissa työelämästä riippuen kuinka lapsia syntyi ja työtilannekin vaikutti välillä kotona oloon...Lapsia kuitenkin kuusi joten äitiyslomia on ollut useita kuukausia.. Nyt kun jäin 61-vuotiaana työttömyyseläkkelle, saan toki mennä työhön lisää ansaitsemaan jos sellainen löytyy matkavaikeuksien rajatessa. Saan eläkkeen päälle tienata 640€/kk niin että saa sekä eläkkeen että työllä ansaitun rahan. Koska työeläkkeeni jäi aika pieneksi useamman lapsen äitinä, muutama euro vaille 400€ annetaan minullle lisäksi vanhuuseläkettä niin että kokonaissumma kuukaudessa on 740€ eikä ainakaan tänä vuonna mene veroa. Eli saan osan rahasta joka ei ole työeläkettä. Ei ole enää lapsia ruokittavana tai huolehdittavana kotonamme, joten ruokaan ja pikkunenoihin riittää tuo 740 nettona /kk. Kuusi lastenlasta on paljon meillä, milloin kukakin ja viisikin yhtäaikaa, kyllä ruokaa riittää. Minulla ei ole ajokorttia eikä autoa käytössä jne. elän vaatimatonta mutta täyttä elämää. Mies maksaa kuten ennenkin kaikki laskut sähköstä vakuutuksiin, ei vaihdettu isoa taloa pienempään (käy lastenlapset) ja pidetään edelleen kesämökki josta velka loppui jokunen vuosi sitten. Jos mieheni kuolee, hän on valtion virkamies jolloin saan toimeentulon. Hän ei saa mitään jos minä kuolen, -no hänellä on palkka jonka jälkeen eläke. Mies on muutaman vuoden nuorempi kuin minä...ja elämme onnellisessa avioliitossa.
Ihan hypoteettisesti:
Mitä tekisit, jos puolisosi yllättäen kuolisi? Pystyisitkö silloin elämään talossanne vai joutuisitteko myymään ja vaihtamaan pienempään? Jos mies siis nyt maksaa pääosin laskut niin entäs jos häntä ei olisi?
Kysyn tätä siksi, että oma äitini kituuttaa todella pienellä sairaseläkkeellä. Kun hyväpalkkainen isäni yllättäen kuoli, äidilläni ei omin voimin ollut varaa asumiseen. Meidän lasten piti alkaa osallistua hänen asumiskuluihinsa, jotta hönelle jäi edelleen rahaa kalliisiin lääkkeisiin ja säännöllisiin hoitoihin.
Oletteko ajatelleet millainen eläke teillä on, kun se aika tulee...?
tai tuleeko se aika koskaan. Miksi en nauttisi näistä päivistä ja ihanista lapsistani. Jätän eläkkeen pohtimisen myöhemmäksi. Ja siihenhän on melkein 30 vuotta aikaa, kuka niitä jaksaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko ajatelleet millainen eläke teillä on, kun se aika tulee...?
tai tuleeko se aika koskaan. Miksi en nauttisi näistä päivistä ja ihanista lapsistani. Jätän eläkkeen pohtimisen myöhemmäksi. Ja siihenhän on melkein 30 vuotta aikaa, kuka niitä jaksaa miettiä.
Sun kaltaisten ansiosta meillä tarvitaan nykyisenlaajuista sosiaalijärjestelmää. Onneksi on yhteiskunta, joka pitää heikommista huolta.
ainahan joku kysyy milloin menen töihin, mutta aika vähän olen toisten äitien kanssa tekemisissä eivätkä ne, jotka tietävät ole sitä ihmetelleet. Anoppi kannustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen,ja aijon ollakkin.ei mulla ole äitikavereita.ja ainahan kotiäitiyttä vähätellään,ei uutta siis. mulla on neljä lasta.vanhin 12 ja nuorin 3kk.
Kotiäiti ei ole äiti, jos nuorin on 3kk. Hän on äitiyslomalla. Todelliset valinnat tehdään vasta sitten kun nuorin on 3v
tämä nuorin on nyt 2 vuotias. Muut ovat yli 3 vuotta.
Olen ollut koti-isänä jo 17 vuotta. Hetkeäkään en kadu.
Miten muut suhtautuvat tähän? Jaa,a. Monet naiset pötkivät pakoon hiekkalaatikolta, kun pörähdän paikalle 3 lapseni kanssa. Ujostelevat ilmeisesti isejä???
On parilta rouvalta pullistunut silmätkin päästä, kun olen kertonut olevani koti-isä enkä isyysvapaalla. Yleisesti ottaen todella vähän ystäviä tai saman henkistä seuraa on vaikea löytää. Usein leikkipuistossa olenkin se outolintu, jota kaikki koettaa varoa.
En ymmärrä miksi? Lapseni kuitenkin leikkivät sovussa muiden kanssa. On silti sääli että äidit lähtevät puistosta aina kun laivueemme saapuu.
Onneksi lapseni ovat toisilleen seuranaan.
T: 11cm mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on oikeutettu eläkkeeseen, valtiolla virkamiehenä työvuosia takana 33 vuotta josta sitten eläke lasketaan. Aiemmin kerroin kuinka mieheni on sanonut että toimeentuloni on taattu jos hän kuolee mutta jos minä kuolen ennen häntä niin mieheni ei saa "minulta" mitään. On kuitenkin työ tai eläkkeensä turvanaan.
Onkohan tässä asiaa valaisevaa tietoa...
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1968/19680774
Meijän naapurissa asuu nainen, jolla yksi lapsi.
Kun ei enää huvittanut mennä töihin niin maannut kotona.
Lapsi on nyt aikuinen, pari vuotta asunut omillaan ja mamma silti "kotiäitinä".
Tämä lyyli tosin nostaa työttömyystukea, koska työssäkäyminen on niin raskasta 60- vuotiaalle. :)
Minusta kotona oleminen ei ole raskasta mutta mitä pointtia siinä on?
Onko siinä työssä sitten jotain niin kamalaa?
t. suurperheen äiti, joka käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kaikkea tuolta väliltä. Suurin osa ympäristöstä (sukulaisista, joista moni on yrittäjä) tuntuu katsovan alaspäin, kotona olemista pidetään laiskuutena ja mukavuudenhaluisuutena. Liittyy myös asuinseutuun, jossa arvot ovat vielä "maalaisemmat ja vanhanaikaisemmat" kuin esim. isommissa kaupungeissa.
Selittelin alkuun suunnatonta väsymystä, mutten enää tilitä kenellekään. Pääasia, että voimme toimia kuten itse parhaaksi näemme. Jaamme voimavarat niin, että mies käy työssä ja turvaan hänelle riittävän unen. Pyöritän itse kotia, kaikkea käytännön palettia, juoksevia asioita. Nukun silloin kun voin. Usein päivällä.
En tapaa saman ikäisiä äitikavereita lainkaan, ystäväni ovat huomattavasti vanhempia naisia ja miehiä, ajatusmaailmamme kohtaavat.
Oletteko ajatelleet millainen eläke teillä on, kun se aika tulee...?
[/quote]
tai tuleeko se aika koskaan. Miksi en nauttisi näistä päivistä ja ihanista lapsistani. Jätän eläkkeen pohtimisen myöhemmäksi. Ja siihenhän on melkein 30 vuotta aikaa, kuka niitä jaksaa miettiä.
[/quote]
Juuri siksi sitä kannattaisi miettiä just nyt!!!!!
Joo, niin, kun on kotona, ei tarvii ajatella?? ja kun ei oo töissä, ei voi hoitaa omia asioitaan?? voi voi.. *huokaa* ja nämä, joilla on hyväpalkkainen mies. ei sekään elä ikuisesti, mutta toki leskeneläke ja perhe-eläke on sitten jonkinlaisia. nimenomaan vanhana ja sairaana katuu kituuttamista. "kun on nuorena nuuka ja vanhana köyhä, ei oo ilonpäivää ikinä" sanoo vanha kansa ja on oikeassa.
en vastaa varsinaisen aloittajan kysymykseen, koska päivänsä voi täyttää niin monella asialla. Mutta tätä eläkeasiaa on ihan pakko kommentoida. Jos on varaa, niin ihan pienelläkin summalla, 20 - 50 euroa / kk saa jo ihan mukavan säästön, ja sen voi säästää vaikka jollekin pitkäaikais-juttuun (kysykää pankista, en ole ammattilainen) että sen voi nostaa silloin kun haluaa, esim. jos sairastuu vakavasti alle eläkeikäisenä. toinen ehdoton on henkivakuutus, ja nimenomaan niin, että se kattaa lainat ja ainakin vuoden elämisen. pikkusummilla ei ole merkitystä.
ja sanokaa vaan, että olen materialisti, mutta minua ainakin huolestuttaisi jos on alaikäisiä huollettavia, velkaa, itse päivärahoilla ja ainoa työssäkäyvä saattaa koska tahansa jäädä jonkun hirven tai tiellä liikkuvan kahelin alle... mitä sitten tehdään? siinä ei kuulkaa paljon pullantuoksu auta! toki, kaikesta selviää ja suhteet lapsiin on tärkeitä, mutta onko silti pakko heittää aivot narikkaan vaan siksi että on äitiyslomalla / hoitovapaalla / kotiäitinä??
Oletteko ajatelleet millainen eläke teillä on, kun se aika tulee...?
En ole vain valtion eläkkeen varassa vaan meillä on lähes kokonaan maksettu omakotitalo sekä sijoitusasunto, josta saamme vuokraa ja/tai sen voi sitten vanhana myydä pois. Ostamme varmaan vielä toisen lisää, säästöjäkin on. Se, että olen joitakin vuosia työelämästä pois ei poissulje sitä, ettenkö saisi työtä myöhemmin. Mitään suurta uraa en luo, ihan perustyötä teen taas parin vuoden päästä ja niitä töitä riittää.
olen,ja aijon ollakkin.ei mulla ole äitikavereita.ja ainahan kotiäitiyttä vähätellään,ei uutta siis. mulla on neljä lasta.vanhin 12 ja nuorin 3kk.
Kotiäiti ei ole äiti, jos nuorin on 3kk. Hän on äitiyslomalla. Todelliset valinnat tehdään vasta sitten kun nuorin on 3v
ompas nyt tarkkaa!
oon ollu yhteensä 12 vuotta kotiäiti,ja enneku nuorin syntyi oli nuorin 4 ja vanhin 12.
tämä nuorin on nyt 2 vuotias. Muut ovat yli 3 vuotta.
Olen ollut koti-isänä jo 17 vuotta. Hetkeäkään en kadu.
Miten muut suhtautuvat tähän? Jaa,a. Monet naiset pötkivät pakoon hiekkalaatikolta, kun pörähdän paikalle 3 lapseni kanssa. Ujostelevat ilmeisesti isejä???On parilta rouvalta pullistunut silmätkin päästä, kun olen kertonut olevani koti-isä enkä isyysvapaalla. Yleisesti ottaen todella vähän ystäviä tai saman henkistä seuraa on vaikea löytää. Usein leikkipuistossa olenkin se outolintu, jota kaikki koettaa varoa.
En ymmärrä miksi? Lapseni kuitenkin leikkivät sovussa muiden kanssa. On silti sääli että äidit lähtevät puistosta aina kun laivueemme saapuu.
Onneksi lapseni ovat toisilleen seuranaan.T: 11cm mies
Onko sinullakin varakas hyvin toimeentuleva vaimo? Vai miksi olet ollut jo 17 vuotta koti-isänä?
Eikö ole tylsää nyhjätä kotona päivät päästään? Ei kouluikäisissä lapsissa ja kotitöissä koko päiväksi riitä puuhaa. Mitä teette jos teille tulee avioero?