Saako ateistit muka opettaa uskontoa?

siinä uskotaan, että jumalaa ei ole.

Et kai sinäkään usko jokaiseen tuhansista jumalista?

Onko joulupukkiin uskomattomuus uskonto?

Siinä on aika iso ero. Ja miksi ihmeessä ateistilla ei voisi olla aivan yhtä hyvää tietämystä uskonnosta kuin uskovaisella? Missään ei mitata opettajan omaa uskonnollista vakaumusta ja hyvä niin.

t. ateisti teologi

Uskontotunnilla ei opeteta _uskomaan_ mihinkään yliluonnolliseen (tai ei ainakaan pitäisi!). Siellä opetetaan uskonnosta ilmiönä, joka vaikuttaa maailmassa ja on sellaisena tosi. Kukapa kiistäisi että esim kristinusko on ihan oikeasti olemassa, riippumatta siitä allekirjoittaako sen erilaiset dogmaattiset väitteet.

Mutta uskon kyllä, että uskonnonopettajia löytyy moneen lähtöön, ikävä kyllä.

Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan ateistit ja agnostikot tietävät eniten uskonnoista.



http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010092812421076_ul.shtml

Pitää vaan uskoa niin kuin papit käskee.

Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan ateistit ja agnostikot tietävät eniten uskonnoista.

<a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010092812421076_ul.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010092812421076_ul.shtml">http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010092812421076_ul.shtml</a&gt;

Uskonnon (ev.lut)tunnit eivät ole uskon tunteja. Tuntien tarkoitus on tuoda esille kristillistä perintöä ja lähtökohtaa, siellä pohditaan eettisiä oikein/väärin kysymyksiä, uskonnon/uskontojen vaikutusta kulttuureihin, suvaitsevaisuutta, Raamatunhistoriaa, tutustutaan maailman uskontoihin, tutustutaan virsikirjaan... Ko.ainetta voi opettaa myös kirkkoon kuulumaton. Opettajana olen kokenut, että juuri kirkkoon kuulumattomat opettavat kyseistä ainetta paremmin kuin tapauskovaiset. He ovat usein pohtineet asioita ja heillä on laajempi ja kokonaisvaltaisempi näkemys.

mutta minulla on sivuaine uskontotieteissä joten olisin siis periaatteessa pätevä uskonnonopettaja. En kuitenkaan ole hakenut uskonnonopettjan tointa, vaikka hissan toimet ovat ihan kivenalla. Tiedän, että osaisin hyvin opettaa maailmanuskontojen perusteita, etiikkaa, y.m. oppiaineeseen kuuluvaa, mutta koen, että minulta puuttuu luterilaisuuden ymmärrys. En esimerkiksi tiedä mitä rippileirillä tehdään (paitsi että siellä poltetaan tupakkaa), enkä tunne käytännön ja teorian eroja, koska minulla ei juurikaan ole kosketusta luterilaisiin.



Tämän lisäksi hissan tunneilla käydään usein kiivastakin väittelyä uskonasioista, ja kaikille oppilailleni lienee käynyt selväksi, että oma maailmankatsomuksenion ateistinen, vaikka sinänsä suhtaudun uskontoihin ihan myönteisesti. Jos opettaisin myös ussaa, minusta ainakin tuntuisi, että asenteeni pitäisi olla neutraalimpi.



Sinänsä tämä ehkä on turhaa häveliäisyyttä. Osaisivathan ne oppilaat itse riparista kertoa ja minä voisin keskittyä ilmiön taustoihin. Täytyykin miettiä, kun tuo ussanopekolleega tuossa taitaa kohta eläköityä...

Miten se uskovaisuus edes mitattaisiin tai todettaisiin kun arvioitaisiin pätevyyttä? Ap:lle olisi ihan oikein kun hänen lapsistaan tulisi ateistija, huomaisi ainakin ettemme ole saatanallisia ihmishirviöitä.

Ainakin yläasteen opettajani oli ateisti, eivätkä ala-asteellakaan kaikki uskonnonopettajat uskoneet Jumalaan. Kuten tässä on jo mainittu monta kertaa, uskonnonopettajan tehtävä on opettaa kaikista eri uskonnoista, jolloin onkin ehkä parempi, että opettaja on puolueeton.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2010 klo 21:36"]

välillä hirvittää, kuinka tunnustuksellisia kirjat, opeoppaat ja muut materiaalit ovat, mutta itse opetan tunnustuksettomasti. Ammattilainen osaa hoitaa hommansa :)

[/quote]

täällä toinen ateisti ja olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.

Kirjat ja materiaalit ovat niin tunnustuksellisia että pahaa tekee.

Ilmeisesti myös oppilaat (ja vanhemmat) tykkäävät, koska kuulin kansliasta monen perheen ottaneen yhteyttä rehtoriin ja pyytäneen, että heidän lapsensa pääsisivät minun uskonnonryhmääni (olen lo ja meillä on uskontotunneilla monen eri luokan oppilaat sekaisin).

Minkään oppiaineen opettaja ei saa tuoda julki henkilökohtaista vakaumustaan oppitunneilla, oli kyse sitten poliittisesta, uskonnollisesta tai vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta. Opettajan on oltava aina neutraali opettamaansa asiaa nähden, koska hän on auktoriteettiasemassa eikä saa yrittää vaikuttaa oppilaan omaan vakaumukseen. Opettajan tehtävänä on kasvattaa lapsi yhteiskunnan normeihin ja yleissivistää häntä, jotta hän voisi ajatella omilla aivoillaan asioita. Jos oppilas kysyy suoraan opettajalta, onko tämä uskossa tai kannattaako tämä vaikka kokoomuslaista päätöksentekoa, silloin opettaja voi toki vastata, mutta silloinkin hänen tulee painottaa, että tämä on vain ja ainoastaan hänen henkilökohtainen ajatuksensa asiasta eikä ole tarkoitus, että myös oppilaan olisi välttämättä ajateltava samoin.

Minä juttelin pari vuotta sitten yhden nelikymppisen luokanopettajan kanssa. Hän sanoi olevansa babtisti tai oliko se adventisti sittenkin. No, joka tapauksessa hän tämän vuoksi joutui hakemaan luterilaiselta kirkolta erikseen luvan opettaa uskontoa. Hän oli jossain keskustelussa sitten ja luterilaisen kirkon edustaja oli sanonut, että hän sopii kyllä ev. lut. opettajaksi ja on jopa tavallista tapauskovaa parempi ope, kun on oikeasti uskossa ja kristittyhän hänkin on.

On kyllä ainakin ala-asteella saanut jo paljon ennen 2004 luokanopettaja opettaa uskontoa, jos on suorittanut opintoihin kuuluvat uskonnon opinnon et:n sijaan (jompikumpi kun pitää valita). Se ratkaisee, ei oma kirkkoon kuuluminen. Kovin moni ateisti ei kai vain ole halunnut valita ev.lut uskontoa omiin opintoihinsa vaan mielummin sen et:n.

Mielum min kanatais menä ite ädinkilen tunile