Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipasin mielipiteitä lapsen kaverileikkeihin - ongelma omassa asenteessako?
06.10.2010 |
Lapsellani (esikoululainen) on alituinen tarve olla tietysti kavereiden kanssa ja päivähoidossa leikkii tosi paljon ja on hyvin sosiaalinen.
Koska ihan naapurustossamme ei asu lapsia, joudumme aina erikseen sopimaan lasten kyläilyt meillä. (eli meille tuodaan ja haetaan, ja sovitaan leikkiaika) Kun perheillä on ymmärrettävästi paljon menoa, harrastuksia ym, voi taukoa tulla paljonkin. Eli ihan päivittäistä kaveria ei hoidon lisäksi ole.
Mutta sitten kun kaveri tulee meille, se on jotenkin sellaista tahmomista.
Vaadinko mielessäni liikaa, kun mielikuvani on, että lapset aloittavat tietyn leikin ja sitten siihen uppoutuneena sitä leikkivät esim tunnin?
Kun meillä käytäntö on sitä että muutaman minuutin välein aina tullaan pyytämään saadaanko muovailla ja sen että muovailut saadaan esiin, halutaankin mennä pihalle. Ja vaivalla puetaan, sitten ei keksitäkään mitään ja taas heti sisälle. Jotenkin ne vain kiehnää siinä ja ei oikein saa mitään "kunnollista" leikittyä. Koko ajan joudun jotenkin ohjailemaan tilannetta. En nyt haluaisi että pelkkää videotakaan tuijotetaan se tunti-pari minkä kaveri saa olla ennen kuin haetaan. Tulee usein kinaakin siitä että toinen haluaa vaikka piirtää ja toinen vaikka pelata ja sitten ei mikään kelpaakaan. Jotenkin ei sitä leikin juonta saa kiinni.
Vähän jotenkin mua ahdistaakin. Annan aina tulla meille ja pyydellään usein kavereita leikkimään, mutta sitten se jotenkin on sellaista kummallista, etenemätöntä.
Vai pitääkö minun luopua siitä fiksoitumasta, että leikin pitää olla jotenkin tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Omat leikit aikoinaan oli, vaikka kauppaa tai kotia tai barbeilla - meidän lapsi ei kuitenkaan mistään tälläisesta syty ainakaan kotona, eikä näytä vieraatkaan syttyvän.
Hieman jää aina sellainen epäonnistunut olo kaverikyläilyistä vaikka parhaansa yrittää.
Ja ennen kuin mitään diagnooseja sieltä annetaan, niin ihan on normaali ja hyvin kehittynyt lapsi ja paljon saa positiivista palautetta päivähoidosta sosiaalisista taidoistaan.
Kommentit (27)
olen huomannut, etttä jotkut tytöt ovat jo olevineen niin isoja, et leikit ei enää kiinnosta, kaikki lelut on tyhmiä ja mikään ei kiinnosta
tämä on mielestäni todella valitettavaa
omani on kova leikkimään, barbeilla, kauppaleikkiä, erilaisilla ukkeleilla, nukeilla, koiraa hoitaa siis eliiki koiraa, tekee legoilla, pelaa lautapelejä tuniin kaksikin kerralaan jne
eli on oppinut leikkimään, koska on ollut kotihoidossa ja olen hänen kanssaan tehnyt paljon kotitöitä leikkinyt ulkoillut jne
mutta nytpä ei olekaan toisia tyttöjä jotka osaisivat leikkiä, kesällä ehdotin, et josko haluaisivat tytöt varjossa piirtää vesiväreillä , omani oli et jeeee ja naapurin tyttö oli ihmeissään mitkä ne vesivärit on !!!
itse näen alueellmme et lapset on ihan keskenään jo 3vuotiaista, eli kesällä aamusta iltamyöhään menevät ulkona, no hienoa tietty et liikkuvat ja ulkoilevat
ja sama nyt zsyksyllä, heti askarista tultua menevät ulkona keskenään
eli heitä ei kukaan missään vaiheessa ohjaa ja neuvo, ei vahdi mielestäni 3v ei saa olla tuntikausia pitkin teitä yksinään
eli sieltä se lähtee, ja siinä påointtini
lapsia ei osata kasvattaaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkäjänteisempiä leikkejä tulee sitten myöhemmin. Lapsista nuo lyhyetkin hetket saattavat tuntua pitkiltä, heillä kun on erilainen ajantaju kuin aikuisilla. Siksi muistat itse omatkin leikkisi pitkiksi. Kysypä äidiltäsi miten hän ne koki, saatat yllättyä :)
Omasta lapsuudestasi muistat varmaan paremmin kouluajat. Koululaisilla on paljon kehittyneemmät leikit kuin eskarilaisilla. Ei niitä kannata lähteä vertailemaan. Ja edelleen, leikki tapahtuu paljon siellä pään sisällä. Lapsi saattaa kokea pitkäjänteiseksi ja johdonmukaiseksi leikin, joka aikuisesta näyttää epäjohdonmukaiselta harhailulta. Lapsen päässä barbit, muovailuvahat ja vaikka legot saattavat kuulua samaan leikkiin vaikka aikuinen ei sitä huomaisi.
Kyllähän jotkut lapset leikkivät pitkäjänteisesti yhdellä lelulla jo pienenäkin, yksilöitähän me kaikki olemme =)
meidän nyt ekaluokkalaisella oli ihan samanlaista, ja vieläkin on joskus. Nyt tänä vuonna on saanut yhden kaverin ihan läheltä, jota tapaa niin usein että leikit jo sujuvat ilman ohjailua, mutta muistan hyvin tuon järjestelemisen ja ohjailun ja ihmettelyn siitä, että mihinkään tekemisiin ei keskitytä kuin pieneksi hetkeksi.
Luulen että aika auttaa, eli kun vaan oppivat viettämään aikaa yhdessä, alkavat myös keksiä tekemistä ja aika kuluu rattoistasti.
Tsemppiä!
Kestää aikansa, kun asettuvat paikoilleen ja leikit alkaa sujua.
Meillä eskari-ikäinen poika ja samanlaista on meno. Rampataan ulos ja sisälle ja tehdään jotain vähän aikaan.
Jossain vaiheessa homma rupeaa sujumaan.
Itse pidän pojan kaveria iltaisin kylässä n. 3-4 tuntia.
Lapseni saa raivareita, jos sillä ei ole kaveria.
Aikamoista riehumistakin on poikien touhu. Ovat innostuneita ja energisiä.
Viimeksi askartelivat ja olivat työn touhussa tosi hiljaa.
Aikuinen voi laittaa leikin alkuun.
Ja kavereita käy, käy kavereilla leikkimässä, kun naapurissa ei ole leikkiseuraa. Siinä mielessä en osaa samaistua, kun meillä on leikit aina sujuneet tosi hyvin. Yleensä valitus on, että leikkiaika oli liian lyhyt. Tuo 2 h tuntuu meidän perspektivistä lyhyeltä. Just saa leikit alulle ja pitä lähteä :-)
Mutta toisaalta kun oli vielä eskarissa, niin ei meilä yleensä iltaisin käynyt leikkivieratia, vaan viikonloppuisin. Sai leikkiä eskarissa tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotkut kaveri on sellaisia, että katoavat lastenhuoneisiin samantien sisääntultuaana ja leikit alkaa heti ja sujuu vaikka kuinka pitkään. Sitten joitakin saa maanitella pois eteisestä ja tosiaan yhteistä tekemistäe ei tahdo löytyä, vaan lapset eivät innostu toisen ehdottamista leikeistä ja sitten ollaan ja möllötetään. Ja kyse voi olla kavereista, joiden kanssa päiväkodissa leikkii, mutta kotona ei sitten päästäkään alkuun ollenkaan.
Meillä ainakin näin, toisten kanssa menee helposti 4 tuntia, keksivät itse koko ajan tekemistä ja toisten kanssa menee 15min ja ollaan jo narisemassa kun ei ole tekemistä tai toinen haluaa tehdä toista juttua kuin toinen.
Alue: Aihe vapaa
kuulostaa siltä, että tää on sun ainoa lapsi??
Ja sulla on tosiaankin joku ihannekuva siitä, miten lapset leikkii yhdessä ja iloinen puheensorina ja nauru raikuu talossa??
Mutta... se vaan ei mene noin! Ja lopputulos todellakin riippuu myös siitä kaverista!
Kaikki lapset ei vaan osaa leikkiä.
Sun tehtäväsi ei ole olla hauska ja mukava ohjelmatoimisto. Se ei auta ystävystymään yhtään.
Joko ne lapset löytää yhteisen sävelen, tai sitten ei.
Eihän kaikki aikuisetkaan viihdy kaikkien kanssa. Miksi lapsien pitäisi?
Esimerkkinä meidän rivariyhtiöstä kaksi samalla luokalla ollutta poikaa: eivät KOSKAAN leikkineet yhdessä kotona! Eikä koulussakaan! Ei ikinä, ei edes alle kouluikäisinä. Molemmilla oli omat kaverit. Ne vaan jotenkin ei tulleet toimeen keskenään, vaikka molemmat oli ihan "normaaleja" lapsia.