Tapahtui anoppilassa:
Olin raskaana ja voin pahoin, minun oli syötävä säännöllisesti, jotta oloni olisi pysynyt edes siedettävänä.
Olin nukkumassa ja kun heräsin, kuulin muiden olevan syömässä, joten menin pöytään. Saapuessani ruokahuoneeseen huomasin muiden syövän rapuja, kullakin oli oma puolikas. Jokaiselle pöydässäolijalle oli varattu puolikas rapu (ei siis mitään jokirapuja, vaan suurempia), eikä pöydässä ollut niitä enää. Anoppi sanoi: "Ostimme rapuja, mutta sinun ei varmaankaan tee mieli, vai mitä? Et varmasti saa edes syödä rapuja." Sieraimiini leijaili ihana ravun tuoksu, mutta sanoin, ettei erityisemmin tehnyt mieli, istuin alas, ja löysin pöydältä kinkkupaketin. Söin siis kuvottavaa kinkkua ja katsoin, kun muut nautiskelivat ravuista. Kyllä korpesi ja loukkaannuin.
Tietty olisin voinut sanoa, että itse asiassa minun teki kovasti mieli rapua ja etten kyllä koskaan ole kuullut, ettei raskaana saisi syödä rapuja, mutta se olisi tarkoittanut sitä, että joku pöydässäolijoista olisi joutunut jakamaan oman rapunsa kanssani.
Kunhan valitin, kiitos.
Kommentit (22)
että ravut on mun lempiherkkua :D ja sitten ruvennut marttyyriksi jos joku olisi jotain tarjonnut. Tyyliin eiei, en tarvitse, syön tätä maukasta kinkkua" ja sitten oikein vaivalloisesti syönyt ja huokaillut ja juossut vessaan :D
Eikä ostanut sinulle, koska olisi jäänyt ylimääräinen puolikas. Olisit tokaissut että minäpä lähden tästä sitten vaikka heselle. Kyllä itse nyt ainakin olettaisin että jotain olisi sitten varattu tarjolle sille raskaana olevalle 'joka ei voi syödä rapua'. Olisin siis ehkä vetänyt herneen vähän nenuun minäkin.
Luulisi, että anoppi olis voinu tarjota sulle sitten jotain muuta, vaikka voileivän.
Että anoppi ylipäätään ostanut jotain juuri sellaista ruoaksi jota oletti ettet voi edes syödä? Eikä sulle ollut laitettu muuta?
Ja miehesikö vain hiljaa söi?? Öööh, aika junttia.
että ravut on mun lempiherkkua :D ja sitten ruvennut marttyyriksi jos joku olisi jotain tarjonnut. Tyyliin eiei, en tarvitse, syön tätä maukasta kinkkua" ja sitten oikein vaivalloisesti syönyt ja huokaillut ja juossut vessaan :D
Näinhän se olisi pitänyt hoitaa, harmi etten älynnyt.
Ja kyllä, juttu on ihan tosi. Mies söi onnessaan omaa rapuaan ja kysyi kyllä että "Etkö sä halua?" mutta mulla ei sisu antanut myöten sanoa, että kyllä helvetissä haluaisin. Mies vissiin luuli, että raskaana ei tosiaan saisi niitä rapua syödä.
En sitten myöhemminkään sanonut miehelle tai kenellekään mitään, aika avutonta... Mies ajattelee muutenkin, etten pidä hänen äidistään, enkä kyllä erityisemmin pidäkään, juuri vastaavien tempausten takia. Toisaalta, enhän mä ilman ruokaa jäänyt, olihan pöydässä kinkkua ja perunaa ja varmaan jotain muutakin.
Ap
vaikka haluatkin olla huomaavainen omituislaatuista anoppiasi kohtaan etkä nolata häntä ja suojelet käytökselläsi hänen tunteitaan, olisi sinun pitänyt sanoa ILMAN marttyyri-draamaa, että kyllä olisi maistunut ja harmittaa ettet saanut rapua. Se olisi rehellistä ja aikusmaista, kun kerran kysyttiin. Jos ei olisi kysytty, niin sitten pidetään mölyt mahassa.
Tulet olemaan vielä pulassa vauvan ja tuollaisen anopin kanssa, jos et kysyttäessä rauhallisesti pysty kertomaan miltä ensi tempaus tuntuu. Miksi ei voi sanoa? Sitten ei jää hampaan koloon vuosikausiksi tällaiset asiat vaivaamaan. Anoppikin ehkä oppii tavoille, jos saa rehellistä ja rauhallista palautetta tempauksistaan.
epäselvyyksien välttämiseksi annoin anopilleni listan niistä ruuista, joita en raskaana ollessani "uskaltanut" syödä. Listan antamista oli siis edeltänyt (lähinnä apen) ihmettelyä "Etkö tätäkään voi syödä?", "Mitä sinä sitten voit syödä?" tai "Kyllä sitä vaan ennen vanhaan..."
Tiedetään, tiedetään, mä olenkin tosi nipo ;).
raskaana ollessa.
Tämä siksi, että ei vahingossa söisi ravun suolta tai sen sisältöä, missä saattaa olla vaarallisia bakteereja.
vaikka haluatkin olla huomaavainen omituislaatuista anoppiasi kohtaan etkä nolata häntä ja suojelet käytökselläsi hänen tunteitaan, olisi sinun pitänyt sanoa ILMAN marttyyri-draamaa, että kyllä olisi maistunut ja harmittaa ettet saanut rapua. Se olisi rehellistä ja aikusmaista, kun kerran kysyttiin. Jos ei olisi kysytty, niin sitten pidetään mölyt mahassa.
Tulet olemaan vielä pulassa vauvan ja tuollaisen anopin kanssa, jos et kysyttäessä rauhallisesti pysty kertomaan miltä ensi tempaus tuntuu. Miksi ei voi sanoa? Sitten ei jää hampaan koloon vuosikausiksi tällaiset asiat vaivaamaan. Anoppikin ehkä oppii tavoille, jos saa rehellistä ja rauhallista palautetta tempauksistaan.
Tiedän, että pitäisi osata sanoa asioista, mutta anopille ainakaan en osaa. Miehellekin mun on vaikeaa sanoa rauhallisesti asioista, jotka närkästyttää, koska hiillyn niin helposti, ja sitten alan rähjätä tai itkeä. Totta on, että anopin ja mun välejäni hiertää juuri se, etten osaa pistää häntä omalle paikalleen, vaan pyrin olemaan kohtelias ja loukkaamatta. Harmittaa, koska tiedän, että oma äitini oli mummini kanssa samanlainen, ja heidän välillään oli aina ikävä jännite.
En vaan osaa enkä tiedä, miten oppisin toisenlaiseksi. Miten te olisitte sanoneet anopille ja minkälaisista jutuista olette anopille esittäneet oman näkemyksenne?
Ap
raskaana ollessa.
Tämä siksi, että ei vahingossa söisi ravun suolta tai sen sisältöä, missä saattaa olla vaarallisia bakteereja.
Onko tämä omaa keksintöäsi, vai mistä olet näin kuullut? Kun ravut kuitenkin syödään keitettynä, en usko bakteereista olevan suurtakaan haittaa.
No kyllä, olet nipo! En olisi kehdannut kenellekään esittää mitän erityistoiveita ruokavalion suhteen, kun olin raskaana. Normaalista ruokapöydästä varmaan saa mahansa täyteen vaikkei ihan kaikkea voisikaan syödä. Tarviiko kaikesta tehdä numero?
Eihän kyseessä ole erityistoiveet, vaan ihan sikiön tai vauvan terveyteen liittyvät rajoitukset!
Mä joudun oleen varmaan kans se nipo miniä, joka tekee listan anoppilaan.
Anoppilassa tarjoillaan aina appiukon itse graavaamaa lohta leivän päälle (ei mitään kinkkuja) ja lounaalla kylmäsavustettua kalaa. Perunouita keitetään tasan kaksi pientä per syöjä, joten niilläkään ei voi tankata, jos on nälkä. Sokeria ei käytetä makeutusaineena vaan joka paikkaan tungetaan keinomakeutusaineita, kun sokeri lihottaa kuulemma.
No kyllä, olet nipo! En olisi kehdannut kenellekään esittää mitän erityistoiveita ruokavalion suhteen, kun olin raskaana. Normaalista ruokapöydästä varmaan saa mahansa täyteen vaikkei ihan kaikkea voisikaan syödä. Tarviiko kaikesta tehdä numero?
Että kyllä rapua saa syödä. Syön sitten jotain muuta.
Siis antanut ilmi että tällaista päätöstä anopin ei tarvitse itsekseen kysymättä tehdä, ja että harmittaa, mutta en tekisi asiasta isoa numeroa. En kuolisi siihen että en saisi sitä rapua.
Jos tällainen olisi tapa, ottaisin puheeksi.
Oma anoppini on tiukka tyyppi ja suodatankin hänen puheistaan 80%, reagoiden vain sanomalla 'juujuu, aivan' tai muuta vastaavaa. Teemme sitten miehen kanssa miten mielimme, mutta ei ole järkeä tosiaan vaikeuttaa välejä. Jos asia on oikeasti minulle tärkeä, sanon asiallisesti mielipiteeni. Esim. kun anoppi osti kysymättä meille vaunut (ja vielä huonokuntoiset), ilmoitin asiallisesti että tämähän onkin kätevää, että nyt meillä on vaunut myös tässä osoitteessa, eikä tarvitse ottaa omia mukaan visiitille. En siis todellakaan ollut heittämässä omia vaunujamme mäkeen anopin ostoksen takia, mutta jäivät kuitenkin käyttöön. Tasapeli.
Että kyllä rapua saa syödä. Syön sitten jotain muuta.
Siis antanut ilmi että tällaista päätöstä anopin ei tarvitse itsekseen kysymättä tehdä, ja että harmittaa, mutta en tekisi asiasta isoa numeroa. En kuolisi siihen että en saisi sitä rapua.
Jos tällainen olisi tapa, ottaisin puheeksi.Oma anoppini on tiukka tyyppi ja suodatankin hänen puheistaan 80%, reagoiden vain sanomalla 'juujuu, aivan' tai muuta vastaavaa. Teemme sitten miehen kanssa miten mielimme, mutta ei ole järkeä tosiaan vaikeuttaa välejä. Jos asia on oikeasti minulle tärkeä, sanon asiallisesti mielipiteeni. Esim. kun anoppi osti kysymättä meille vaunut (ja vielä huonokuntoiset), ilmoitin asiallisesti että tämähän onkin kätevää, että nyt meillä on vaunut myös tässä osoitteessa, eikä tarvitse ottaa omia mukaan visiitille. En siis todellakaan ollut heittämässä omia vaunujamme mäkeen anopin ostoksen takia, mutta jäivät kuitenkin käyttöön. Tasapeli.
Kuulostat aikuiselta. Tuosta olisinkin vielä voinut sanoa, että rapua kyllä saa syödä, mutta kun anoppi sanoi "Sinun ei varmaan tee mieli" (tää oli yksi hänen vakiorepliikkejään, kun voin pahoin raskaana - hänellä itselläänkin on ollut aikoinaan kova pahoinvointi, niin luulee, että olen samanlainen), niin ne molemmat yhdessä ja vielä se, että kaikki innokkaasti söivät omia rapujaan, oliva vähän liikaa, että olisin voinut ruveta marttyyriksi. Tiedän ihan hyvin, että kaikille olisi tullut kiusaantunut olo, ja olisivat alkaneet riipiä niistä ravuistaan jotain jämiä mulle.
Joo no. Tuleepa taas ravuista asiaa.
Ap
on aina pitänyt olla kiltti ja kohtelias. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta lupaan sinulle, ettei se sanominen iän myötä itsestään helpotu. Arvaatko millaista on ollut olla lähes 40v ja yrittää itku kurkussa vääntää omaa tilaa? En suosittele. Aikuiseksi voi kasvaa onneksi vielä näin isommallakin iällä. Ja niinhän se menee, että kiltin on juuri lähimmilleen vaikeinta sanoa miltä tuntuu. Citymarketin asiakaspalvelutiskillä sitä osaa rähjätä jokainen.
raskaana ollessa.
Tämä siksi, että ei vahingossa söisi ravun suolta tai sen sisältöä, missä saattaa olla vaarallisia bakteereja.Onko tämä omaa keksintöäsi, vai mistä olet näin kuullut? Kun ravut kuitenkin syödään keitettynä, en usko bakteereista olevan suurtakaan haittaa.
parin vuoden takaisessa neuvolasta jaettavassa VAU-kirjan nivaskassa. Voi olla, että oli käännetty suoraan alkuperäiskielestä, että ihan kaikkia ruoka-aineita oltu "suomistettu".
kuningasrapuja kun harvoissa paikoissa myydään ja muut on pieniä, vai hummeriako ap tarkoitti.
Eikä kukaan laita samaan pöytään kinkkua ja rapuja.
on aina pitänyt olla kiltti ja kohtelias. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta lupaan sinulle, ettei se sanominen iän myötä itsestään helpotu. Arvaatko millaista on ollut olla lähes 40v ja yrittää itku kurkussa vääntää omaa tilaa? En suosittele. Aikuiseksi voi kasvaa onneksi vielä näin isommallakin iällä. Ja niinhän se menee, että kiltin on juuri lähimmilleen vaikeinta sanoa miltä tuntuu. Citymarketin asiakaspalvelutiskillä sitä osaa rähjätä jokainen.
Kyllä mä osaan pitää puoliani, mutta kuten sanottu, en asiallisesti. Joko alan rähjätä tai pillittää. Eilenkin tuli kyynelet väkisin silmää, kun juttelin pomon kanssa. Tosi aikuista, mutta sain kuitenkin puoleni pidettyä.
Anopin kanssa jos pitää puoliaan, on omakin perheonni vaarassa, kun mies joutuu sillin vaikeaan asemaan. Siksi varmaan monilla on juuri anoppiin niin hankala suhde.
Ap
aika nihkeetä muutenkin.