Amerikassa lyhyt tuttavaperhe antaa pojalleen kasvuhormooneja

Sama aikoinaan jenkkiläisessä au pair -perheessä, jossa olin töissä. Poika oli vain äitiinsä tullut (pienikokoinen), kaikin puolin normaali eikä tosiaankaan mikään kääpiö. Mutta kun kasvoi niin hitaasti ja oli pienikokoisempi kuin muut ikäisensä. Sitten vain hormoneja ja ihmettelivät kun on keskittymis ym vaikeuksia. Ei ihme. Kyllä niillä on pimeetä touhua näin suomalaisen silmin.

jaisi muuten 150cm tai vastaavaa niin varmaan ihan hyvakin, etta saa niita kasvuhormooneja. kuvittelen, ettei perhe niita hormooneja anna vaan purkista, vaan laakarin valvonnassa.

Olen niin hullu, että voisin myös antaa pojalleni kasvuhormonia. Hän on aikuisena n.165cm pitkä tai ei ehkä sitäkään.

Jos saisi jollain keinolla edes 5cm lisää lopullista pituutta tuolle, niin olisi senkin elämä helpompaa.

täysin rauhaan, kun ne ei oo miehiä ollenkaan, eli mikäs tässä asiassa nyt niin erikoista oikeen on?

suomalaista lasta, jotka saavat kasvuhormoneja. He ovat samasta perheestä. Mutta se hormonin vähyys on ihan diagnosoitu.



Lisäksi tunnen 70-luvulta suomalaisen perheen, jossa tyttö sai hormonia, ettei kasvaisi liian pitkäksi. Äiti oli n. 180 cm ja isä 190 cm. Tytön kasvuennustetta en tiedä, mutta tyttö kasvoi n. 168 -senttiseksi.

koska muuten hän jää lyhyeksi ja se on huono asia. Tutkimus osoittaa että pitkät tienaavat enemmän rahaa ja menestyvät jne jne

Että mikä nyt sitten on lyhyt?

syynä varmaan se että alkoi polttamaan 12v

Sama aikoinaan jenkkiläisessä au pair -perheessä, jossa olin töissä. Poika oli vain äitiinsä tullut (pienikokoinen), kaikin puolin normaali eikä tosiaankaan mikään kääpiö. Mutta kun kasvoi niin hitaasti ja oli pienikokoisempi kuin muut ikäisensä. Sitten vain hormoneja ja ihmettelivät kun on keskittymis ym vaikeuksia. Ei ihme. Kyllä niillä on pimeetä touhua näin suomalaisen silmin.

Mun mieheni on saanut - ihan täällä Suomessa - ala-asteelta 16-vuotiaaksi asti kasvuhormonia päivittäisinä pistoksina hitaan pituuskasvun vuoksi, eikä hänellä kyllä ole lapsena/teininä minkäänlaisia keskittymisvaikeuksia ollut, vaan hän on päinvastoin ollut aina tunnollinen puurtaja niin koulussa kuin harrastuksissa - ja pärjännytkin elämässä oikein hyvin. Tuskin ne lääkärit siellä Jenkkilän ihmemaassakaan ihan vanhempien päähänpistojen perusteella hormonireseptejä kirjoittelevat.

Muistan kouluajoilta yhden tyton joka jäi lyhyeksi syynä varmaan se että alkoi polttamaan 12v

Tai syy voi olla, että menkat alkoi?

Ihan mielenkiinnosta kysyn.



Mä tiedän Suomesta yhden käänteistapauksen. Keskimittaisten vanhempien tytär kasvoi ja kasvoi. Oli 9-vuotiaana 173 cm ja lääkärin mukaan kasvu tulee jatkumaan vielä pitkään. Ennusteeksi sai 190cm. Vanhemmat miettivät pitkään, antavatko antaa lapselle kasvua rajoittavaa hormonia. Lopulta päätyivät siihen. Tytöstä "jäi" 179 senttinen.

eli ei hänestä mitään hujoppia tullut kasvuhormonien ansiosta :) Kyllähän geeniperimä säätelee ihmisen aikuispituutta aika paljon, vaikka ylimääräisiä hormoneja annettaisiinkin, mutta ilmeisti mieheni kuitenkin sai muutaman sentin lisää aikuispituuteensa noiden pistosten ansiosta. Sitähän ei voi tietenkään tietää, minkä pituiseksi hän olisi jäänyt ilman hormoneja, mutta luultavasti sen pari senttiä lyhyemmäksi ainakin.



-9

syynä varmaan se että alkoi polttamaan 12v

Toki oli typerää polttaa, en sitä hihittele. Mutta minä olen ihan saman pituinen kuin äitini, mummoni ja siskoni. Eli hätinä 150 senttisiä ollaan kaikki.

Kaverin lapsi saa kasvuhormonia mutta hänellä on sairaus, joka aiheuttaa kasvuhormonin vajausta.

No ei tosiaan ole syynä. Jos kasvaa pitkäksi, on kyllä jo tuonikäisenä yli 160-senttinen. Minä olin jo 13-vuotiaana 174-senttinen ja olen vieläkin.

Sama aikoinaan jenkkiläisessä au pair -perheessä, jossa olin töissä. Poika oli vain äitiinsä tullut (pienikokoinen), kaikin puolin normaali eikä tosiaankaan mikään kääpiö. Mutta kun kasvoi niin hitaasti ja oli pienikokoisempi kuin muut ikäisensä. Sitten vain hormoneja ja ihmettelivät kun on keskittymis ym vaikeuksia. Ei ihme. Kyllä niillä on pimeetä touhua näin suomalaisen silmin.

Mun mieheni on saanut - ihan täällä Suomessa - ala-asteelta 16-vuotiaaksi asti kasvuhormonia päivittäisinä pistoksina hitaan pituuskasvun vuoksi, eikä hänellä kyllä ole lapsena/teininä minkäänlaisia keskittymisvaikeuksia ollut, vaan hän on päinvastoin ollut aina tunnollinen puurtaja niin koulussa kuin harrastuksissa - ja pärjännytkin elämässä oikein hyvin. Tuskin ne lääkärit siellä Jenkkilän ihmemaassakaan ihan vanhempien päähänpistojen perusteella hormonireseptejä kirjoittelevat.

mun kaverin tytön pistokset aloitettiin jo kaksivuotiaana, koska kyllä sen näkee tosi varhain jos lapsi on lyhytkasvuinen.

Onhan se ankeaa jos ukko ja lyhyeksi ja on vielä hintelä.



Naiselle ei ole paha olla keskivertoa lyhyempi...olen 155cm.

ja 70-luvulla tarjottiin kai aika hanakasti tuota kasvua rajoittavaa hormonia. Vanhemmat kuitenkin kieltäytyi ja minusti tuli 180 cm, että ei ihan mennyt nappiin tuo ennuste. Sitä en tiedä paljonko olisi voinut hormonilla lyhentää?

Sama aikoinaan jenkkiläisessä au pair -perheessä, jossa olin töissä. Poika oli vain äitiinsä tullut (pienikokoinen), kaikin puolin normaali eikä tosiaankaan mikään kääpiö. Mutta kun kasvoi niin hitaasti ja oli pienikokoisempi kuin muut ikäisensä. Sitten vain hormoneja ja ihmettelivät kun on keskittymis ym vaikeuksia. Ei ihme. Kyllä niillä on pimeetä touhua näin suomalaisen silmin.

Mun mieheni on saanut - ihan täällä Suomessa - ala-asteelta 16-vuotiaaksi asti kasvuhormonia päivittäisinä pistoksina hitaan pituuskasvun vuoksi, eikä hänellä kyllä ole lapsena/teininä minkäänlaisia keskittymisvaikeuksia ollut, vaan hän on päinvastoin ollut aina tunnollinen puurtaja niin koulussa kuin harrastuksissa - ja pärjännytkin elämässä oikein hyvin. Tuskin ne lääkärit siellä Jenkkilän ihmemaassakaan ihan vanhempien päähänpistojen perusteella hormonireseptejä kirjoittelevat.

mun kaverin tytön pistokset aloitettiin jo kaksivuotiaana, koska kyllä sen näkee tosi varhain jos lapsi on lyhytkasvuinen.

normaalin rajoissa, alkoi hidastua vasta myöhemmin, joten ainakaan hänen tapauksessaan sitä ei nähty tosi varhain. Lisäksi lääketiede (hoito, diagnostiikka jne.)lienee kehittynyt tässäkin asiassa aika lailla 80-luvulta, jolloin mieheni alkoi hormonipistoksia saada. Silloin hoidettiin aika monta muutakin asiaa toisin, kuin nykyään.