Lihavuus on mielenterveysongelma
ellei kyseessä ole sitten jokin muu sairaus, mutta minun mielestäni lihavat ovat mielenterveysongelmaisia. Johonkin syyhyn he syövät. Tunnesyöppöjä ovat useimmat ja jokinhan siinä taustalla on silloin, kun pitää syödä, että tuntee olonsa paremmaksi kun hakee lohtua ruoasta. Mielestäni lihavia pitäisi ohjata enemmän terapiaan katsastamaan suhdettaan syömiseen -- miksi se on sellainen? Ja tuke lihavia kehittämään jokin muu lohtua tuova asia kuin ruoka siihen elämään.
Kommentit (73)
on naurettava yleistys vailla totuuspohjaa.
En jaksa lukea ketjua, mutta otsikko on naurettava yleistys vailla totuuspohjaa.
tässä oli ihan järkeviäkin pointteja, poislukien tuon yhden "mun serkku oli masentutnut ja se ei lihonut" -tyyppiset jutut.
En ole vastannut kuin ton 33 vastauksen, joten älkää mua seloittako mihkään jankkaajaan
ap
En ole vastannut kuin ton 33 vastauksen, joten älkää mua seloittako mihkään jankkaajaan
ap
jankkaaja on siis se, joka hoki, ettei lihavuus voi olla mielenterveysongelma, kun hänen kaverinsa laihtui.
Muutenkin todella sairas yleistys ap:lla. Herää kysymys hänen motiiveistaan kirjoittaa tuollaista shaibaa. Esim. moni lihoaa, kun lopettaa aktiiviuransa urheilussa.
En ole vastannut kuin ton 33 vastauksen, joten älkää mua seloittako mihkään jankkaajaan
ap
jankkaaja on siis se, joka hoki, ettei lihavuus voi olla mielenterveysongelma, kun hänen kaverinsa laihtui.
En ole vastannut kuin ton 33 vastauksen, joten älkää mua seloittako mihkään jankkaajaan
ap
jankkaaja on siis se, joka hoki, ettei lihavuus voi olla mielenterveysongelma, kun hänen kaverinsa laihtui.
mutta se voi olla OIRE jostain senkaltaisesta.
Minusta tulee psyk.sh. Ja en todellakaan ole ap:n kanssa samaa mieltä. Olisi voinut otsikoida paremmin. Joskus voi masentunut lihoa, tai syödä ns. suruunsa, mutta suurin osa lihavista lihoaa ihan siitä syystä, että käytetään autoa paljon, ei kävellä tms. hyötyliikuntaa.
Samoin voisi sanoa, että ruokahaluttomuus on masennusoire, kyllä, muttei aina. Sitäkään ei voi yleistää. Sen sijaan anoreksia on puhtaasti psyykkinen oireyhtymä, mikä on tytöillä yleisempi kuin pojilla.
Sen sijaan anoreksia on puhtaasti psyykkinen oireyhtymä, mikä on tytöillä yleisempi kuin pojilla.
vielä, että kaikki syömishäiriöt - anoreksia, bulimia, EDNOS, BED - ovat psyykkisiä oireyhtymiä.
mutta se voi olla OIRE jostain senkaltaisesta.
Laiskuutta useimmiten lihavuus on. Persus ylös ja liikkelle. Portaita kävellään, ei hissiä, pyörällä työmatkat, ei autolla. Talvella hiihtoa, kesällä uintoa. Ja varmasti laihtuu. Nykyihminen liikkuu nykyisin 70% vähemmän mitä ennen. Se näkyy vyötäröllä.
Teidänkö mielestänne on ihan normia, että ihminen on niin läski, ettei hän enää meinaa pystyä liikkumaan ja elämään normaalisti? Onko ihan normia, että hän on syönyt itselleen diabeteksen, korkean verenpaineen, rasvamaksan ja nivelet paskaksi. Onko se tervettä, edes mielenterveydellisesti?
Tällainen ihminen vihaa itseään ihan varmasti.
mutta se voi olla OIRE jostain senkaltaisesta.
VOI olla oire. Harvoin on. Laiskuutta useimmiten lihavuus on. Persus ylös ja liikkelle. Portaita kävellään, ei hissiä, pyörällä työmatkat, ei autolla. Talvella hiihtoa, kesällä uintoa. Ja varmasti laihtuu. Nykyihminen liikkuu nykyisin 70% vähemmän mitä ennen. Se näkyy vyötäröllä.
mihin perustat väitteesi? Tilastotietoon, ammatilliseen osaamiseen vai mutuun?
Mä käsitin, että tässä ketjussa nimittäin puhutaan nimenomaan LIHAVUUDESTA, ei pienestä ylipainosta.
Teidänkö mielestänne on ihan normia, että ihminen on niin läski, ettei hän enää meinaa pystyä liikkumaan ja elämään normaalisti? Onko ihan normia, että hän on syönyt itselleen diabeteksen, korkean verenpaineen, rasvamaksan ja nivelet paskaksi. Onko se tervettä, edes mielenterveydellisesti?
Tällainen ihminen vihaa itseään ihan varmasti.
Hyvin harva Suomessa ainakaan on noin lihava.
Ja suklaa maistui ;)
Aloin lenkkeilemään, herkut pois. Laihduin -35 kg. Mun kohdalla, kyllä syy se perinteinen laiskuus ja söin enemmän mitä kulutin. Ap yleistää hippasen liikaa
Teidänkö mielestänne on ihan normia, että ihminen on niin läski, ettei hän enää meinaa pystyä liikkumaan ja elämään normaalisti? Onko ihan normia, että hän on syönyt itselleen diabeteksen, korkean verenpaineen, rasvamaksan ja nivelet paskaksi. Onko se tervettä, edes mielenterveydellisesti?
Tällainen ihminen vihaa itseään ihan varmasti.
Missä puhuttiin tuollaisesta lihavuudesta??? Hyvin harva Suomessa ainakaan on noin lihava.
Ei tarvitse olla montaakaan kymmentä kiloa ylipainoa, kun liikkuminen vaikeutuu, tulee näitä terveysongelmia ja nivelet kärsii. Ei siinä tarvitse oikeasti olla semmoinen 400-kiloinen valas, paljon pienempi valas kärsii jo todella paljon ylipainosta.
Tunnesyöminen ei ole mielenterveysongelma. Vaan pikemminkin tapa. Vai löytyylö dg-luokituksesta tuollaista? Ei.
BED on toki jossakin määrin mt-ogelma, mutta kaikki lihavat eivät lähimainkaan tuosta kärsi lihoessaan, vaan ovat lihonneet siitä yksinkertaisesta syystä, että syöminen ja kuluttaminen eivät ole balanssissa.
Sen sijaan masennus on mielenterveysongelma ja melkein aina(ei toki aina) potilas laihtuu runsaasti, ruokahalun kadottua.
Ja anoreksia on puhtaasti psyykkinen sairaus ja siinä potilaat ovat laihoja.
Miten niin BED on JOSSAIN MÄÄRIN mielenterveysongelma? Sehän on syömishäiriö samalla tavalla kuin anoreksia. Itse asiassa monet syömishäiriöiset, jotka sairastavat pitkään/kroonistuvat, käyvät läpi koko syömishäiriön kirjon, esim. järjestyksessä anoreksia - bulimia - BED.Tunnesyöminen on OIRE, aivan samalla tavalla kuin esim. viiltely, jolle tuskin on olemassa luokitusta sillekään.
Kysypä keltä tahansa mielenterveyden ammattilaiselta, kertoo sulle samat asiat kuin minä olen kertonut.
näin se menee. Olen ollut töissä syömishäiriöisten kanssa paljonkin ja sekä laihuus että lihavuus voivat olla oireita psyykkisistä häiriöistä. Ei aina, ihmiset kun ovat erilaisia. Joillakin painoa vain kertyy, koska liikkuu liian vähän. Masennukseen usein liittyy laihtuminen, kun taas ahdistuneisuushäiriöihin tuo tunnesyöminen..ahdistuneisuutta hoidetaan syömisestä saatavalla nautinnolla. Myös liiallisen terveysintoilun tuloksena voi sairastua esim. ortoreksiaan, joka sekin on psyykkinen häiriö.
Teidänkö mielestänne on ihan normia, että ihminen on niin läski, ettei hän enää meinaa pystyä liikkumaan ja elämään normaalisti? Onko ihan normia, että hän on syönyt itselleen diabeteksen, korkean verenpaineen, rasvamaksan ja nivelet paskaksi. Onko se tervettä, edes mielenterveydellisesti?
Tällainen ihminen vihaa itseään ihan varmasti.
En ehkä osaa tuoda mielipidettäni verbaalisti tarpeeksi hyvin esille, mutta juuri tämänkinkaltaisia mielipiteitä minulla on. En TODELLAKAAN usko, että mieleltään terve ihminen (jolla siis huomattava ylipaino) haluaisi itseään enempää lihottaa. Jos se olisi niin helppoa olla syömättä, niin varmasti he olisivat tietäen, että hauta kutsuu turhan varhain jos holtitonta syömistä jatkaa.
Voin lyödä vaikka mistä vetoa, että lihava ihminen ei haluaisi olla sellainen kuin on. Varmasti hän haluaisi voida paremmin! Mutta kun ei pysty! Jokinhan silloin on vialla.
ap
Jokainen ihminen tietää, että masennuksessa yleensä on ruokahaluttomuus oireena(googlaa, jos et usko)
Ja jokainen tietää, että suurinta osaa lihavia ei vaivaa mikään psyykkisesti, vaan ihminen liikkuu vähän suhteessa syömiseen.
Jos sulla on noin paha läskifobia, suosittelen sitä tohtoria.