Lue keskustelun säännöt.
Mua harmittaa ihan vietävästi se, etteivät lapseni leiki
06.10.2010 |
Esikoinen ei ole koskaan leikkinyt omatoimisesti. Pienenmpänä yritin kaiken mahdollisen, ostin kivoja lelula, leikin mukana, keksin mitä ne ponit nyt voi linnassaan tehdä ja yritin hivuttautua välillä pois, mutta lapsi ei vain leiki itsekseen. kirjat, piirtäminen ja muu touhuaminen on hänen juttunsa. Kavereiden kanssa juoksee ulkona. Ekaluokkalaisena alkoi leikkiä vähän, tehtiin yhdessä pahvilaatikoista hevostalleja jne. Mutta sekin jäi siihen että järjesteli tavaroita, mutta ei paljoa leikkinyt. Nyt kun kohta täyttää 11v, mun pitää varmaan luovuttaa, ei se enää leiki.
Itselläni oli mitä mielikuvituksellisimmat leikit lapsena ja olisin ollut onnesta soikeena, jos olisin saanut leluja ja äidin apuja leikkihin edes osan siitä mitä minä annan.
Sisaruksesta ei esikoielle ole ollut kaveria, toinen lapsi on kehitysvammainen, eikä osaa leikkiä senkään vertaa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en leikkinyt mielikuvitusleikkeja ikinä, mut kaikki itsetehdyt jousipyssyt, nuolet, puissa kiipeily oli kivaa. Onneksi tyttöni on samanlainen, en edelleenkään tykkäis teekutsuista, palapelien tekeminen taas on kivaa.
Kuvaava on, että nalleni nimi oli Nalle ja ainoan nukkeni nimi oli mummin nimi, kun mummi sen lahjoitti ja muuta en keksinyt.