Asuntojen hinnoista: tuntuu ihan hassulta ajatukselta, kun

Eli ei tässä ainakaan naapurikunnissa (isoin taitaa olla 25000 asukasta) ole mitään palveluja.

mutta äsh, ei se toiminut. Vaikka saimme hienon ja uuden okt:n vanhan ja rupuisen rivaripätkän hinnalla, niin se ei korvannut tänne jääneitä ystäviä, kulttuuritarjontaa, monipuolisia ostos- ja harrastusmahdolliskuuksia, suvaitsevaisuutta yms. Lisäksi työmahdollisuudet olivat selkeästi kapeammat kuin pk-seudulla. Mullakin oli periaatteessa tarjolla vain yksi oman alan työpaikka.



Palasimme maitojunalla takaisin 3 vuoden jälkeen ja olen nyt niin ONNELLINEN!!!!!!!!!!!!!!

kauheasti shoppailupaikkoja ja kulttuuria kotimaassa, pääasia on, että liikuntamahdollisuudet asuinpaikkakunnalla ovat hyvät niin lapsille kuin itselleni. Golf-kenttä onneksi uudelta paikkakunnalta löytyy, samaten lapset pystyvät jatkamaan harrastuksiaan. Ulkomaillekin päästään kätevästi myös uudelta asuinpaikkakunnalta. Ulkona syödään sen verran harvoin, että käydään sitten vaikka Helsingissä minlomalla ;)

Me muutimme Helsingistä pieneen kaupunkiin 100km päähän. Asumme nyt vanhassa omakotitalossa isolla pihalla. Samalla hinnalla saa Helsingissä lähiökaksion...



Työvaihtoehtoja ei ole niin paljon kuin pk-seudulla, se on miinuspuoli. Työmatka pk-seudulle olisi noin tunti, joten hätätapauksessa voi sinnekin päin suunnata töihin, jos työt täältä loppuvat.



(Kulttuuri)tapahtumia täällä ei ole läheskään yhtä paljon kuin Helsingissä, ja julkinen liikenne on vitsi pk-liikenteeseen verrattuna.



Lasten koulu on hyvä, puistoista ei ole huumeneuloja kuulemma koskaan löytynyt, juoppoja ei ole kauppojen nurkilla kuten Helsingin lähiöissä, kirjastot ovat hyviä, harrastemahdollisuuksia on riittävästi...



Ollaan tyytyväisiä elämäämme "maalla"!

koko elämä voi olla siellä, mutta pa miehineen ovat pohjoisesta kotoisin, joten siksi pk-seutu ei tunnu "kotipaikalta", vaikka täällä kohta 12v on tullut asuttua. Ruuhkiakaan tuskin tulee ikävä, mutta nykyinen asunto on ihanalla paikalla.



t.ap

Olemme molemmat asuneet lapsuutemme siellä, joten muutos oli suuri.



Emmme ole katuneet hetkeäkään, vaikka osa sukulaisista ja kaverit jäivät 250km päähän. Näemme kuitenkin monta kertaa vuodessa ja uutta verkostoakin on 8 vuoden aikana kertynyt.



Elämän rytmi on paljon rauhallisempi, eläminen on halvempaa. Kun nyt vieraillaan pk-seudulla, se ei tunnu enää kodilta ollenkaan :)



Niin ja täälläkin on kaikki ihan tarpeeksi lähellä. Emme asu ihan keskustassa, joten autoa joutuu käyttämään.

Itse muutin kymmenen vuotta sitten ja kaksio muuttui "kartanoon". Verkostot on lähellä ja ihmiset tuntee tai sitten ei. Töitä ei vain löydy ja tuppukylän ilmapiiri ahdistaa aina silloin tällöin.

Ammatillisesti persläpi. Mutta onpahan lapset suoritettu.