Miksi aikuisten nirsoilu ja "kulinarismi" on nykyään muotia?
Ärsyttää kun on missä pöytäseurueessa tahansa ja missä ruokapaikassa tahansa, niin aina on nipottajia pöydässä. Milloin mikäkin on väärin tehty tai ei maistu tai muuten vaan tylsää ja tavallista. Pasta on löllöä ja salaatti vettynyttä, lasagne mössöä ja kala mautonta. Tai wokki tehty väärin tai vähintään maustettu väärin ja lihakin pilattu ja annos ruma jne. jne. jne. Pitää olla sormisuolaa ja luomuruokosokeria ja lähimeijerin voita yms.
Olen varmaan vanhanaikainen kun minut on vielä kasvatettu siihen että ruoasta ei valiteta ja syödään mukisematta oli ruoka oma herkku tai ei.
Omien kaverien "Glorian ruoka jne" -resepteistä kohkaus ja kulinarististen nautintojen hekumointi ottaa pattiin.
Syödä on pakko joka päivä, miksi siitä tehdään sellaista teatteria?
Olen pahoillani, mutta raskauden aikana minusta kuoriutui nirsoilija/kulinaristi. Maistan aromisuolan/msg:n käytön + saan siitä kuvotuksen tunteita loppupäiväksi sekä päänsäryn, en tahdo syödä väärin laitettuja ruokia ollenkaan (raaka kesäkurpitsa...puistatus!) ja ihan varmasti skippaan kakun, jossa kerma on muuttunut voiksi.
Voin syödä lihapiirakan tai hampurilaisen, jos ne on tehty ns. oikein ja tarpeeksi hyvistä raaka-aineista. Mutta en syö kallista pihviä, joka on paistettu päin mäntyä ja suolakin unohtunut jonnekin.