oonko paska äiti kun en

Mutta se tekee kyllä paskan äidin, jos ei näe yhtään vaivaa keksiäkseen vaihtoehtoista ulkoilua tai vie ryytymisestä huolimatta lasta ulos.



Kyllä se nimittäin on ihan lapsesi terveydellekin oleellista, että hän ulkoilee. Ja kuten tuossa jo sanottiinkin, myös sosiaaliset taidot tarvitsevat kehittyäkseen kontaktia muihin lapsiin. Ok, lapsesi on vasta pieni, eli leikkisi joka tapauksessa rinnakkaisleikkejä (siis ei vastavuoroisia leikkejä, vaan omia leikkejään rinnan muiden kanssa, varsinaiset vastavuoroiset leikit kehittyvät lapsilla vasta 2,5-3,5 -vuotiaina).



Mutta silti.



Joten kehotan tsemppaamaan. Tuo kauemmas retkeily on hyvä idea, itsekin harrastimme.



Toinen idea on metsäretkeily/luontoretkeily. Evästä mukaan, sienikori kainaloon ja menoksi. Pitkälle ei tarvitse mennä, pääasia, että lapsi oppii vähitellen liikkumaan epätasaisilla alustoilla ja saa liikuntaa. Varokaa kielonmarjoja, ne ovat houkuttavan värisiä tähän aikaan vuodesta.



Kolmas idea on, että ostat tai lainaat ulkoleikkikirjan. Tässä on muutamia kivoja juttuja, joita voi noin pienen kanssa tehdä ulkona:

- puhaltakaa saippuakuplia, taapero saa yrittää ottaa niitä kiinni

- kerätkää nättejä syksyn lehtiä, prässätkää ne sisällä ja liimailkaa vaikkapa Halloween-korteiksi (sekaan voi piirtää tussilla tai peiteväreillä kurpitsalyhdyn)

- tehkää kakkukauppa hiekkalaatikolle. Hiekkakakkuihin koristeeksi kiviä, pihlajanmarjoja, lehtiä, jäljellä olevia kukintoja... ja sitten lapsesi "myy" kakkuja sinulle.

- leikkikää pihalla piilosta

- leikkikää lapion piilotusta: samat säännöt kuin avaimenpiilotuksessa, mutta lapiosta pitää jäädä hiukan näkyville

- puhalla ilmapallo, ja pompotelkaa sitä

- "pelatkaa" jalkapalloa

- tehkää kurakakkuja, kurikset ja saappaat päälle

- ottakaa nukke ulkoilemaan, hiekkalaatikolla voi rakentaa sille keittiön

- pikkuautoilla voi tyttökin leikkiä, vaikka pituuslaskuennätystä liukumäestä tai rakentaa ralliradan hiekkalaatikolle



JNEJNE.



Sitä paitsi: pakkoko sun on siellä hoomoilasena istua? Ota sanomalehti tai naistenlehti mukaan, anna lapsen kaivella ja lue. Niin minä tein, välillä sitten leikin yllämainitun kaltaisia juttuja.

Olet paska äiti. Lapsestasi kehittyy ongelmanuori.

Olet paska äiti. Lapsestasi kehittyy ongelmanuori.

Meilla poika oli ainakin 2v ennenkuin oikeastaan innostui pihailusta...ei hanta aiemmin paskaakaan kiinnostanut :D tietysti tykkas kavella pihalla jne, mutta ei oikein tajunnut leikeista mitaan, se tuli sitten myohemmalla ialla :)



Mutta ihan kiva et teilla on puisto pihassa, kesallahan voitte menna vaikka retkelle sinne...evaat ja juomat mukaan. talvella on kiva lumesta tehda joku liukumaki jos lapsi tykkaa ja haluaa peuhata.

Jos lapsi vaikka kävelisi mukana ja välillä saisi työntääkin rattaita, jos niitä pystyy työntämään esim. tavarasäilytyskorin reunasta.

Kun omat lapset on olleet tuon ikäisiä niitä on kiinnostanut eniten tutkia maailmaa. Kerättiin lehtiä näin syksyisin, käytiin katsomassa junia tai jotain rakennustyömaata. Ihan tavallinen puisto tai metsikkö voi olla lapsestasi kiinnostavampi kuin leikkipuisto, jos saa vapaasti omaan tahtiin mennä siellä.



Talvella kun oli lunta saatoimme viettää aikaa pitempääkin jollain lumikasalla.



Raitis ilma on kyllä tärkeää. Tulee paremmin uni ja ruoka maistuu. Meillä ainakin meni 2-3v kiukutteluksi, jos ei ainakin kerran päivässä käyty ulkoilemassa.



Jos asutte kerrostalossa ja teillä on parveke, niin voihan sitä sinnekin kehittää jotain, vaikka eväsretken parvekkeelle. Tosin silloin lapsi ei saa liikkumalla purkaa enrgiaansa. Taitaa kyllä olla aika rauhallinen tapaus tuo lapsesi.

et tietenkään ole paska äiti, mutta kehottaisin kuitenkin tsemppaamaan asian suhteen, lapsesi takia! En itsekään tykännyt hiekkiksellä olemisesta, kun jouduin pikkuveljiäni vahtimaan, mutta oman lapsen kohdalla on ollut pakko karsia omista mieltymyksistään. Lapsellesi tekee raitis ilma hyvää, ja kyllä tuon ikäinen innostuu vain ja ainoastaan siitäkin, että pääsee tallustelemaan hiekkalaatikkoa ympäriinsä, keräilemään kiviä, lehtiä jne. Joten en ihan usko, että lapsi voisi "tylsistyä" hiekkalaatikolla, kyllä se on enemmän aikuisen asenteesta kiinni. Eikä hiekkalaatikolle meno todellakaan ole ainut ulkoilumuoto! Itse olen niin tyytyväinen, että olen ottanut vauva-ajasta lähtien tavaksi säännöllisen ulkoilun; vaikka ei välillä huvittaisi lähteä, niin sitten kun huomaa miten paljon lapsi ulkona tykkää olla ja miten paljon paremmin esim. nukkuu yöunia kunnon ulkoilun jälkeen niin kyllä siinä oma mielikin virkistyy. Eli ulkoilemaan vaan äipät!

ei ole vielä koskaan sellaista lasta vastaani tullut :D mulla itselläni 3 lasta joista nuorin on sun lapsen ikäinen ja olis tuntitolkullatyttö ulkona. Puistossa, metsässä, omassa pihassa. Lempipuuhaa hiekkalaatikolla leikkiminen, keinuminen ja liukumäet.

kasvatetaan. En usko että sun lapses ei tykkääis olla ulkona se on kiinni ihan sun asenteestasi minkä näytät lapselles. Ei kai hänelläkään kivaa ole jos äiti on koko ajan naama norsun veellä...

16kk lapsi varmasti tykkää olla ulkona mutta jos äippä naama mutrussa, niin heijastuu se lapseenikin. Oma lapseni tuossa iässä kävi eteisestä hakemassa kengät kun halusi ulos, ei todellakaan olisi halunnut nyhjätä sisällä. Ja hiekkalaatikolla kun oltiin, niin eipä se nyt niin rasittavaa ollut, lapsi kirmasi ympäriinsä lehtien ja kivien perässä ja välillä toi käpyjä äipälle yms. Eli ei se u lkoilu voi olla niin rasittavaa, että mieluummin annat lapsesi nyhjätä sisällä! Kuullostaa naurettavalta kaikki nuo "lapsi ei innostunut ulkoilusta kuin vasta 2v alkaen" =D

verran mitä olen lapsia nähnyt, sekä kolmea omaani ja muiden, niin väittäisin ettei hevillä sellaista lasta löydä, joka ei ulkoilusta innostu. Eli lopettakaa äipät ne tekosyiden keksiminen, ja lähtekää sinne ulos. Kyllä omasta mukavuudenhalusta on pystyttävä tinkimään kun lapsia saa.

Kaikkee muuta ulkopuuhaa on keksitty, mutta mulla vaan ei hermot kestä sitä hiekkalaatikkoilua. Ovat sitten kukin aikanaan pph:lla saaneet paikattua tuon aukon sivistyksessään ja olleet hiekkalaatikolla joka päivä.



Ei sen puoleen, meiltä kotoa on 6km lähimmälle hiekkalaatikolle, eikä omaankaan pihaan ole hommattu..

jos aloitusta viitsii lukemaan kunnolla, niin tässä ei suinkaan kyse ollut hiekkalaatikolla istumisesta vaan siitä, että ap:n mielestä ei tarvitse ulkoilla, kun lapsi viihtyy niin hyvin sisällä. Hoh hoijaa näitä nykyajan äitejä, takapuoli sohvaan vaan ja kaukosäädin käteen, lapsi menee siinä sivussa sitten.

jos aloitusta viitsii lukemaan kunnolla, niin tässä ei suinkaan kyse ollut hiekkalaatikolla istumisesta vaan siitä, että ap:n mielestä ei tarvitse ulkoilla, kun lapsi viihtyy niin hyvin sisällä. Hoh hoijaa näitä nykyajan äitejä, takapuoli sohvaan vaan ja kaukosäädin käteen, lapsi menee siinä sivussa sitten.

siinä kyllä oli kyse hiekkiksellä olosta. KOSKA ap ei osaa keksiä ulkona muuta tekemistä kuin notkua puistossa hiekkiksellä, se ulkoilu onkin hänestä ikävää.

Hän sanoi kyllä, että käy lapsen kanssa kaupassa yms. eli on hiukan ulkona, mutta ilmeisesti liian vähän ja niin, ettei lapsi liiku siellä.

mutta pointtihan oli siinä,e ttä koska lapsi muka viihtyy sisällä, niin ei edes viitsitä yrittää keksiä ulkona mitään muuta, jos hiekkiksellä on tylsää. Missä vaiheessa äideistä tulee näin mustavalkoisia? Kai nyt jokainen tajuaa, että lapsi tarvitsee raitista ilmaa ihan terveytensäkin vuoksi. Ei kukaan pakota istumaan hiekkiksellä, mutta ulkoilla kannattaa!!!

noin vaikeaa! Ei siellä tuntitolkulla olla tarvi mutta onko se todella niin vaikeaa tehdä lapsen kanssa siellä muutama hiekkakakku ja samalla vaikka siinä miettiä syntyjä syviä? ei ole mulle tehnyt koskaan tiukkaa vaikka en niin siitä innostukaan. Ulkona voi tehdä miljoonaa muutakin asiaa kuin istua hiekkalaatikolla!Lapsiparka!

mutta toki voisit ihan muihin lapsiin tutustuttaa, ja niitähän näkee yleensä leikkipuistoissa. Menkää johonkin isompaan, missä paljon vempeleitä ja muita lapsia. JOs ei ole lähellä, niin tehdää retki. Ottakaan vaikkapa evästä mukaan ja bussilla liikkeelle. Hakaniemessä on kiva leikkipuisto meren rannalla. Se on meidän perheen retkikohde (ei asuta edes ihan pääkaupunkiseudulla vaan kehyskunnassa). Ei siis ole mikään ihmeellinen, mutta onhan lapsesta kivaa mennä junalla ja metrolla, leikkiä sitten tunnin ulkoilmassa uudenlaisessa ympäristössä. Kesällä minä otin aurinkoa, kun lapsi teki hiekkakakkuja, ja sitten mentiin vielä ravintolaan syömään ja shoppailemaan. Ehkä kerran kuussa käydään siellä. Sitten tehdään metsäretkiä, harjoitellaan polkupyörällä ajoa, heitellään palloa jne. Ei sen ulkonaolemisen tarvitse aina olla mitään hiekkalaatikkoleikkiä. Yksi tuttu äiti käy lapsensa kanssa aina kävelyillä. Lapsi työntää itse omia rattaitaan ja kun väsyy, niin istuu loppumatkan rattaissa. Voithan vaikka laittaa pyörääsi lastenistuimen ja käydä pyörälenkeillä. Monet lapset pitävät siitäkin. Ja toki meilläkin on ollut joskus sisäleikkipäiviä - varsinkin jos tulee kavereita kylään. Ei sitä aina tarvitse olla "kello kaulassa" -äiti, eikä tällainen äiti edes mielestäni ole mikään hyvä äiti. Kyllä vaihtelu virkistää, vaikka rutiinitkin tietyssä määrin hyviä.

paska mutsi oot jos et vie leikkipuistoon.

Mutta kyllä lapselle tekee raitis ilma ihan hyvää. Mäkään en oo koskaan oikein tykännyt istua missään hiekkalaatikoilla. Päivittäin käytiin kävelyllä. Käveltiin lapsen tahtiin, hidastahan se on ja joutuu välillä lasta ohjaamaan oikeeseen suuntaan, mutta meille se oli mielekkäämpää kuin se hiekkiksellä nököttäminen.

Mutta voi sen muullakin tavalla tehdä ku hiekkiksellä istumalla. Itse asiassa se on lapsellekin loppujen lopuksi aika mielikuvitukseton paikka se hiekkis - sanoi eräs leikkiympäristöjen ja lapsen leikin asiantuntija radiossa. Parempi on mennä vaikka metsäpoluille tms.

mutta toki voisit ihan muihin lapsiin tutustuttaa, ja niitähän näkee yleensä leikkipuistoissa. Menkää johonkin isompaan, missä paljon vempeleitä ja muita lapsia. JOs ei ole lähellä, niin tehdää retki. Ottakaan vaikkapa evästä mukaan ja bussilla liikkeelle. Hakaniemessä on kiva leikkipuisto meren rannalla. Se on meidän perheen retkikohde (ei asuta edes ihan pääkaupunkiseudulla vaan kehyskunnassa). Ei siis ole mikään ihmeellinen, mutta onhan lapsesta kivaa mennä junalla ja metrolla, leikkiä sitten tunnin ulkoilmassa uudenlaisessa ympäristössä. Kesällä minä otin aurinkoa, kun lapsi teki hiekkakakkuja, ja sitten mentiin vielä ravintolaan syömään ja shoppailemaan. Ehkä kerran kuussa käydään siellä. Sitten tehdään metsäretkiä, harjoitellaan polkupyörällä ajoa, heitellään palloa jne. Ei sen ulkonaolemisen tarvitse aina olla mitään hiekkalaatikkoleikkiä. Yksi tuttu äiti käy lapsensa kanssa aina kävelyillä. Lapsi työntää itse omia rattaitaan ja kun väsyy, niin istuu loppumatkan rattaissa. Voithan vaikka laittaa pyörääsi lastenistuimen ja käydä pyörälenkeillä. Monet lapset pitävät siitäkin.



Ja toki meilläkin on ollut joskus sisäleikkipäiviä - varsinkin jos tulee kavereita kylään. Ei sitä aina tarvitse olla "kello kaulassa" -äiti, eikä tällainen äiti edes mielestäni ole mikään hyvä äiti. Kyllä vaihtelu virkistää, vaikka rutiinitkin tietyssä määrin hyviä.

joo käydäänhän me muuten ulkona, kaupassa ja noin. tuntuu vain että se hiekkiksellä istuminen on joku PAKKO ja ahdistun kun en siitä pidä..



tuo voisi olla hyvä idea lähteä naapurikaupunkiin leikkipuistoretkelle :) vaikka vain kerran viikossa edes.



ap