Uskonto pystyy haastamaan tieteen

Ymmärryksen tuolla puolen voi olla jotain. Joku ajattelee, että siellä on Jumala." on ihan järkevä.

"joku ajattelee että siellä on avaruusolentoja jotka pelaa meillä sim-cityä". Ja tämän ajatuksen esittäminen on yhtä lailla tieteen "haastamista". Ei voi todistaa että on, mutta ei myöskään voi todistaa ettei ole.

todistelutaakka on sillä, joka väittää, että joku/jotain ON, eikä sillä, joka väittää, että ei ole. Eli tässä tapauksessa uskovilla.

Ihan yhtä järkevä kuin

Ymmärryksen tuolla puolen voi olla jotain. Joku ajattelee, että siellä on Jumala." on ihan järkevä.

"joku ajattelee että siellä on avaruusolentoja jotka pelaa meillä sim-cityä". Ja tämän ajatuksen esittäminen on yhtä lailla tieteen "haastamista". Ei voi todistaa että on, mutta ei myöskään voi todistaa ettei ole.

Ymmärryksen tuolla puolen voi olla jotain. Joku ajattelee, että siellä on Jumala." on ihan järkevä.

"joku ajattelee että siellä on avaruusolentoja jotka pelaa meillä sim-cityä". Ja tämän ajatuksen esittäminen on yhtä lailla tieteen "haastamista". Ei voi todistaa että on, mutta ei myöskään voi todistaa ettei ole.

Niin, siis tarkoitinkin, että tämä ap:n jutun uutisarvo oli noin nolla. Kukaan ei tällä hetkellä voi todistaa, että avaruusolioita olisi, mutta ei voi myöskään todistaa, että niitä ei olisi. Niin kauan, kun ei ole todisteita, on mahdollisuus, että niitä on. Tämä ei ole tosiaankaan tieteen haastamista vaan ihan tieteen periaatteiden mukaista.

ps. vieläkö simcityä pelataan? Itse pelasin sitä ekaa versiota n. 20 vuotta sitten...

tämän uskon alueen merkityksen. Tavallinen kansa halutaan pitää evolutiivisessa harhassaan, koska sillä lailla ovat paremmin hallittavissa. Itselläni silmät aukesivat luettuani Tapio Puolimatkan teosta usko, tiede ja evoluutio.



Timo Tapio Puolimatka (s. 18. huhtikuuta 1953 Alastaro)[1] on suomalainen kasvatustieteen professori. Hän toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.[1]



Puolimatka valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1986 pääaineenaan uskontotiede. Vuonna 1989 hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi käytännöllisessä filosofiassa. Vuonna 1993 hänet nimitettiin käytännöllisen filosofian dosentiksi Helsingin yliopistoon erikoistumisaloinaan etiikka, yhteiskuntafilosofia ja kasvatusfilosofia. Vuonna 1996 hän suoritti kasvatustieteen tohtorin tutkinnon. Hänet nimitettiin dosentiksi myös sosiaalipedagogiikasta Kuopion yliopistoon ja kasvatustieteestä Tampereen yliopistoon vuonna 2002. Puolimatka on toiminut Suomessa yliopiston tutkijana, assistenttina, yliassistenttina, lehtorina ja professorina. Lisäksi hänellä on tutkijankokemusta Israelista (1983–1989) ja Yhdysvalloista (1995–1998).[1]



Teoksissaan Puolimatka on käsitellyt tieteen, uskonnon ja kasvatuksen aiheita filosofisesta näkökulmasta, ja hän on arvostellut evoluutioteorian ateistista tulkintaa.[2]



eli tätä ihmistä kannattaa kuunnella ja sitten muodostaa omat mielipiteensä.

tämän uskon alueen merkityksen. Tavallinen kansa halutaan pitää evolutiivisessa harhassaan, koska sillä lailla ovat paremmin hallittavissa. Itselläni silmät aukesivat luettuani Tapio Puolimatkan teosta usko, tiede ja evoluutio.



Timo Tapio Puolimatka (s. 18. huhtikuuta 1953 Alastaro)[1] on suomalainen kasvatustieteen professori. Hän toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.[1]



Puolimatka valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1986 pääaineenaan uskontotiede. Vuonna 1989 hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi käytännöllisessä filosofiassa. Vuonna 1993 hänet nimitettiin käytännöllisen filosofian dosentiksi Helsingin yliopistoon erikoistumisaloinaan etiikka, yhteiskuntafilosofia ja kasvatusfilosofia. Vuonna 1996 hän suoritti kasvatustieteen tohtorin tutkinnon. Hänet nimitettiin dosentiksi myös sosiaalipedagogiikasta Kuopion yliopistoon ja kasvatustieteestä Tampereen yliopistoon vuonna 2002. Puolimatka on toiminut Suomessa yliopiston tutkijana, assistenttina, yliassistenttina, lehtorina ja professorina. Lisäksi hänellä on tutkijankokemusta Israelista (1983–1989) ja Yhdysvalloista (1995–1998).[1]



Teoksissaan Puolimatka on käsitellyt tieteen, uskonnon ja kasvatuksen aiheita filosofisesta näkökulmasta, ja hän on arvostellut evoluutioteorian ateistista tulkintaa.[2]



eli tätä ihmistä kannattaa kuunnella ja sitten muodostaa omat mielipiteensä.

tämän uskon alueen merkityksen. Tavallinen kansa halutaan pitää evolutiivisessa harhassaan, koska sillä lailla ovat paremmin hallittavissa. Itselläni silmät aukesivat luettuani Tapio Puolimatkan teosta usko, tiede ja evoluutio.



Timo Tapio Puolimatka (s. 18. huhtikuuta 1953 Alastaro)[1] on suomalainen kasvatustieteen professori. Hän toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.[1]



Puolimatka valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1986 pääaineenaan uskontotiede. Vuonna 1989 hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi käytännöllisessä filosofiassa. Vuonna 1993 hänet nimitettiin käytännöllisen filosofian dosentiksi Helsingin yliopistoon erikoistumisaloinaan etiikka, yhteiskuntafilosofia ja kasvatusfilosofia. Vuonna 1996 hän suoritti kasvatustieteen tohtorin tutkinnon. Hänet nimitettiin dosentiksi myös sosiaalipedagogiikasta Kuopion yliopistoon ja kasvatustieteestä Tampereen yliopistoon vuonna 2002. Puolimatka on toiminut Suomessa yliopiston tutkijana, assistenttina, yliassistenttina, lehtorina ja professorina. Lisäksi hänellä on tutkijankokemusta Israelista (1983–1989) ja Yhdysvalloista (1995–1998).[1]



Teoksissaan Puolimatka on käsitellyt tieteen, uskonnon ja kasvatuksen aiheita filosofisesta näkökulmasta, ja hän on arvostellut evoluutioteorian ateistista tulkintaa.[2]



eli tätä ihmistä kannattaa kuunnella ja sitten muodostaa omat mielipiteensä.

Luin jostain tilaisuudesta jossa hän oli esitellyt ajatuksiaan tiedeyhteisölle ja kritiikki oli ollut kovaa ja lopuksi hän oli käytännössä saanut varoituksen, että virka on vaarassa jos jatkaa samalla linjalla.

Tapio Puolimatka



Onko tieteen lähtökohtien pohdiskelu huuhaata?

Artikkeli on julkaistu Uusi Tie -lehdessä.



Skepsis ry antaa minulle odottamatonta tunnustusta todetessaan, että olen onnistunut hämmentämään vallitsevia käsityksiä tieteen ja uskon suhteesta. Olen iloinen, jos kirjasarjani Usko, tieto ja myytit, Usko, tiede ja Raamattu, Usko tiede ja evoluutio, on onnistunut herättämään kysymyksiä asioista, joita usein pidetään itsestään selvyyksinä.



Tieteenfilosofiassa tunnustetaan yleisesti, ettei tieteellistä tutkimusta ole mahdollista tehdä ilman laaja-alaisia oletuksia. Monet ateistifilosofit, viimeksi Thomas Nagel, myöntävät avoimesti, että tieteenfilosofisesti keskeiset oletukset maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen yhtenäisyyden perustasta ovat välittömään kokemukseen perustuvia perususkomuksia. Tämä asia ei ole mikään uutinen tieteenfilosofista kirjallisuutta lukevalle, eikä sen ääneen sanomisella ansaita palkintoja, niin laajasti tunnustettu se on. Miten siis on ymmärrettävä, että tämän asian esittämisestä ja julkituomisesta annetaan palkinto, jonka perusteluissa puhutaan uskon ja tieteen sekoittamisesta?



Asian ymmärtämiseksi on hyvä tiedostaa, että ajassamme elää yhä voimakkaana tieteisuskoinen näkemys, jonka mukaan tiede on puolueetonta tutkimusta, jonka perustaksi ei tarvita laaja-alaisia oletuksia todellisuuden alkuperästä, sen yhtenäisyyden perustasta ja perimmäisestä järjestyksestä. Tämän tieteisuskoisen näkemyksen mukaan raja tieteen ja ei-tieteen välillä voidaan ja tulee vetää siten, että myönteiset väitteet Jumalasta todellisuuden alkuperänä kuuluvat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle ja kielteiset väitteet samasta asiasta kuuluvat tieteen sisäpuolelle. Niinpä monet ateistit ja agnostikot mielellään esittävät tieteen nimissä oman uskonnollisen vakaumuksensa, että maailmankaikkeus on vailla tarkoitusta eli että Jumala ei ole luonut maailmankaikkeutta tiettyä tarkoitusta varten. Sen sijaan tälle vastakkaisen väitteen he sijoittavat tieteen ja tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Tällä tavalla he voivat esittää oma uskonnollisen vakaumuksensa tieteen nimissä, ikään kuin itse tieteellisyyteen kuuluvana, ja näin tehdä sen immuuniksi kritiikille.



Tieteisuskoisen näkemyksen laaja kannatus voi johtua kolmesta syystä. Ensinnäkin sillä on ollut jo yli vuosisadan ajan valta-asema länsimaisessa kulttuurissa ja ihmiset ovat tottuneet siihen. Toiseksi se sopii naturalistiseen ideologiaan, jonka mukaan koko todellisuus selittyy pelkästään luonnollisten tekijöiden pohjalta eikä Jumalalla ole todellisuuden ohjaamisessa mitään merkitystä. Tieteisuskoisen mallin avulla syvälliset tieteenfilosofiset ongelmat voidaan ratkaista helpon tuntuisesti ja myös opettaa tuossa yksinkertaisessa muodossa kouluissa ja kaikkialla missä tieteen popularisointia harjoitetaan. Sen avulla voidaan kätevästi sulkea kaikki naturalismille vastakkaiset väitteet tieteen ulkopuolelle, niin että naturalistinen vakaumus tehdään immuuniksi kritiikille. Kaikki kritiikkihän voidaan torjua sanomalla, ettei tieteessä voida vedota muihin kuin luonnollisiin syihin. Taustalla vaikuttaa se perustelematon uskonnollinen oletus, ettei Jumala ohjaa luonnollisten prosessien kulkua. Näin kielletään kriittinen keskustelu tieteellisen tutkimuksen kaikkein perustavimmista oletuksista.



Niinpä Skepsis ry voi määritellä yli tuhatsivuisen kirjasarjani argumentit huuhaaksi niitä lukematta ja esittämättä yhtään argumenttia niitä vastaan pelkästään sillä perusteella, että tukeudun teistisiin filosofeihin, jotka lähtevät siitä, että Jumala on todellisuuden perimmäinen alkuperä. Vaikka Skepsiksen hallituksessa onkin korkeasti oppineita ihmisiä kuten insinöörejä ja psykologeja, he tuskin pystyvät pelkän intuition varassa tietämään, että kirjoissani esiteltyjen kansainvälisesti merkittävien ammattifilosofien kuten Charles Taylorin, Alvin Plantingan, William Alstonin, Michael C. Rean, William Lane Craigin, ja Nicholas Wolterstorffin argumentit ovat vailla järkiperusteita. Skepsiksen kommenteista voidaan lukea, etteivät he ole tutustuneet kyseisiin argumentteihin.



Skepsis katsoo myös voivansa ilman historiallista tutkimusta ja ilman yhtään perustelua määritellä viimeisten vuosikymmenien johtavien tieteenhistorioitsijoiden argumentit huuhaaksi, koska kyseiset tieteenhistorioitsijat kuten Peter Harrison, Floris H. Cohen, Jo Teeter Dobbs ja Margaret Osler ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen, että kristinuskolla oli tärkeä merkitys modernin tieteen vallankumoukselle 1500-1700 –luvuilla.





Ei ole tarpeellista ymmärtää palkintoa pahantahtoiseksi pyrkimykseksi tai haluksi vääristellä asioita. Skepsiksen ajattelua ohjaava väärinymmärrys voi olla yksinkertaisesti seurausta aikamme naturalistisesti orientoituneen koulutusjärjestelmän puutteista ja siihen sisäänrakennetuista myyttisistä käsityksistä. Ajassamme vallitseva myyttinen rajanveto tieteen ja ei-tieteen välillä on niin syvälle iskostettu ihmisten mieleen, ettei sille pystytä näkemään vaihtoehtoja.



Pidän Skepsiksen kannanottoa siihen liittyvistä tieteenfilosofisista ongelmista huolimatta myönteisenä avauksena, jonka toivon johtavan syvenevään dialogiin ihmisten välillä, jotka tarkastelevat todellisuutta erilaisista peruslähtökohdista.



Totuuden löytämisen ja tieteellisen työskentelyn näkökulmasta on joka tapauksessa tärkeää pyrkiä luomaan keskusteluyhteyttä nimenomaan niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä tieteen peruslähtökohdista, koska vain moniäänisessä dialogissa pääsemme kehittämään omia näkemyksiämme ja lähestymään totuutta niissä puitteissa, mikä tieteelliselle työskentelylle on mahdollista.

Teologisesti ohuet jäät



”Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, FT Kimmo Ketola korosti omassa kommenttipuheenvuorossaan, ettei ole teologi vaan uskontotieteilijä, joka pyrkii tutkimaan uskontoja empiirisesti, metodologisen naturalismin olettamusten pohjalta.



Puolimatkan esityksestä ja kirjasta ”Usko, tiede ja evoluutio” hahmottuu Ketolan mukaan selkeästi asetelma, jossa meillä on vain kaksi vaihtoehtoa, jotka seuraavat perususkomuksista: ateismi, jossa Jumalaa koskevalla tiedolla ei ole merkitystä tieteen kannalta ja teismi, jonka mukaan Jumalaa koskevan tiedon sulkeminen tieteen ulkopuolelle estää meitä löytämästä totuutta.



– Minun mielestäni on täysin mahdollista olla teisti ja uskoa samalla, että Jumalaa ei saa sotkea tieteelliseen argumentaatioon.



Puolimatkan argumentaatiossa tukeudutaan Ketolan mukaan hyvin vahvasti naturalististen tieteentekijöiden argumentteihin ja toisaalta myös filosofien argumentteihin. Koko teologinen perinne puuttuu kokonaan. Meillä on iso rivi eurooppalaisia ajattelijoita, jotka kannattavat näkemystä, että vaikka Jumala on olemassa ja vaikka se voi motivoida tieteen tekemistä, niin itse tieteelliseen argumentaatioon Jumalaa ei saa tuoda mukaan.



Luterilaisuuteen ylipäätään on kuulunut perinteisesti hyvin vahva reviiriajattelu uskon ja järjen suhteesta. Luther puolusti väitöskirjassaan ajattelua, että järjellä tulee olla määräävä asema luonnollisen elämän alueella – politiikassa, oikeudessa ja tieteessä – mutta hengellisiin asioihin sitä ei saisi sotkea, niissä pitää luottaa Jumalaan.



– En ymmärrä, miksi Puolimatka ei tuonut tämän tyyppistä perinnettä lainkaan esiin.



Kun Puolimatka nyt pyrkii tuomaan Jumalaa tieteeseen, silloin mennään Ketolan mielestä uskonnollisesti ja teologisesti ohuille jäille luterilaisen perinteen mukaan.



Samoin kun filosofia ei saa tunkeutua väärällä tavalla teologian alueelle, niin teologia ei saa alkaa määrätä joidenkin yksittäisten tieteenalojen tuloksia. Kuka tahansa moderni teologi on asiasta Ketolan mukaan samaa mieltä.



– Vain silloin, kun erilaiset tieteenalat tiedostavat kukin omat rajoituksensa ja rajansa, näiden eri tietämysten alueiden keskinäinen vuorovaikutus on hedelmällistä ja mahdollista.



Ketola kertoi käyneensä monissa seminaareissa, joissa on ollut ihmisiä teologisista tiedekunnista, sosiologian opiskelijoita ja buddhalaisen, hindulaisen tai islamilaisen vakaumuksen omaavia opiskelijoita. Erilaisista uskonnollisista lähtökohdista olevat ihmiset tulevat saman pöydän ääreen ja he kaikki pystyvät keskustelemaan keskenään, koska jokainen noudattaa tieteelliseen argumentaation pelisääntöjä.



– Tähän pitäisi pyrkiä eikä siihen, että meillä on naturalistien lahkot, kristittyjen lahkot ja feministien lahkot, jotka kaikki tekevät omaa tiedettään. Kukaan ei keskustele keskenään, koska kaikilla on oikeus luottaa omiin perususkomuksiinsa. Tämä ei johda mihinkään.



Puolimatkan mukaan tiede on ainoa tie totuuteen ja jotta päästäisiin totuuteen, Jumala pitää ottaa mukaan. Mieluummin Ketola näkisi niin, että tiedettä tehdään tieteellisten metodien mukaisesti kurinalaisesti noudattaen siihen kuuluvia argumentaation sääntöjä, mutta kun työ on tehty, sen merkityksestä ja tuloksista voidaan esittää laajempia maailmankatsomuksellisia, metafyysisiä kysymyksiä.



Perususkomukset eivät määrää johtopäätöksiä

Puolimatkan teesien mukaan teologiset ja uskonnolliset kannanotot ovat kaiken tieteellisen käsitteen ja teorianmuodostuksen taustalla. Koska kaikessa tieteessä näkyy perususkomusten vaikutus, voidaan Puolimatkan mielestä hyvällä omallatunnolla yrittää kehittää teistisen tai kristillisen realismin tiedeparadigma.



– Ajatus siitä, että tieteen tekemisen taustalla vaikuttavat jotkin perususkomukset, voidaan ymmärtää kahdella tavalla. Se voidaan ymmärtää oikein ja se voidaan helposti ymmärtää väärin.



Ketola kertoi esimerkin Darwinista. Kun tämä lähti tutkimusmatkalleen Beaglella, hän oli älykkään suunnittelun kannattaja. Darwinin havaintojen tekoa matkalla ohjasi siis hänen omaksumansa ajattelutapa. Se ei kuitenkaan määrännyt hänen johtopäätöksiään, koska Darwin tiesi, miten tiedettä tehdään käytännössä. Toisin kuin monet nykyiset älykkään suunnittelun kannattajat, Darwin pani teorian koetukselle. Hän tarkkaili asioita, jotka näyttivät tukevan teoriaa tai jotka saattaisivat sen haastaa.



Näin ajateltuna ei Ketolan mukaan ole mitään väärää siinä, että meillä on jokin maailmankuva tai joukko perususkomuksia, jotka ohjaavat tieteen tekemistämme tai havaintojamme. Kaikesta huolimatta tieteen menetelmä on autonominen. On olemassa tiettyjä käytänteitä, jotka takaavat sen, että perususkomuksemme eivät määrää johtopäätöksiä. Tieteeseen kuuluu lukuisia mekanismeja, jotka pyrkivät poistamaan kaikille ominaisen yleisinhimillisen taipumuksen etsiä maailmasta asioita, jotka tukevat perususkomuksiamme.



– Naturalistit tekevät näin, teistit tekevät näin, kaikki tekevät näin.



Tieteen tulee olla julkista, eli kun esitetään argumentteja, niiden tulee perustua sellaiseen aineistoon, joka on julkisesti muidenkin saatavilla ja käytettävissä. Tieteen tulee perustua argumentteihin, jotka kuka tahansa voi arvioida. Tällä tavalla suljetaan pois auktoriteettiin tai inhimilliseen kokemukseen vetoaminen sekä lukuisia muita asioita ja tieteestä tulee itseään korjaavaa.



Ketola muistutti, että tiedettä on aina, lukemattomia kertoja, pyritty enemmän tai vähemmän onnistuneesti valjastamaan erilaisten ideologioiden palvelukseen. Darvinismi on tästä loistava esimerkki. Sitä on käytetty kaiken maailman eugenististen yhteiskuntapoliittisten ohjelmien, sosiaalidarvinistien teorioiden ja milloin minkä asioiden ajamiseen. Viimeksi sitä on käytetty tietynlaisen ateistisen filosofian puolustamiseen. Tieteellisiä teorioita, jotka näyttävät menestyksellisiltä ja onnistuneilta, käytetään usein omien maailmankuvien puolustamiseen.



Kun tieteeseen tuodaan oma agenda mukaan, kun annetaan lupa sille, että nyt tieteen tekemistämme ohjaavat nämä kauniit ja ihanat, ideologiset premissit, mennään yleensä metsään. Loistavin esimerkki tämän tyyppisestä toiminnasta on venäläinen biologi Trofim Denisovits Lysenko, joka hallitsi neuvostoliittolaista biologiaa melkein 30 vuotta. Koska hän oli neuvostoideologian kannattaja, hänen perususkomuksiaan oli, että luontoa ja ihmistä voidaan muuttaa ilman mitään geneettisiä rajoitteita. Hän kehitti täysin kelvottomia maataloustuotannon menetelmiä ja teorioita.



– En tiedä kuinka Venäjällä kävi, mutta kun Lysenkon teorioita otettiin käyttöön Kiinassa Mao Tsetungin aikana, eräiden arvioiden mukaan 30–40 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään. Ei siis ole pikku juttu, jos annamme itsellemme luvan tehdä ideologisesti värittynyttä tai motivoitunutta tiedettä.



Risto K. Järvinen

”Puolimatkan vaatimukset perusteettomia ja vaarallisia”



Leo Näreaho: ”Idea Älykkäästä

suunnittelijasta on umpikuja.”Miksi Jumala? Miksei suuri kurpitsa? Leo Näreaho ja Kimmo Ketola arvostelivat Tapio Puolimatkan teesejä rankasti.



Leo Näreaho toimii uskonnonfilosofian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän totesi kommenttipuheenvuoronsa aluksi, että Puolimatkan esitykseen oli ympätty niin valtavasti erilaisia käsitteitä ja väitteitä, historiaa ja filosofiaa, että kaikkiin niihin on mahdotonta ottaa kantaa.



Näreahon mukaan Puolimatkan antama kuva siitä, että modernin tieteen synty olisi ollut suoraa seurausta teistisen kristinuskon oletuksista ja maailmankuvasta, on valheellinen.



– Asiaan vaikutti myös valtava määrä muita erilaisia institutionaalisia ja vastaavia ehtoja.



Näreaho kertoi, että rationaalinen ajattelu itse asiassa syntyi uskonnosta irrallisena jo antiikin Kreikassa; myös intialaisilla esiintyi uskonnosta erillistä filosofiaa. Kristinuskolla saattaa olla tieteen kehityksessä jonkinlainen osuus, mutta on kummallista väittää, että tiede olisi automaattisesti syntynyt teistiseltä pohjalta, koska Newton ja kumppanit uskoivat Jumalaan. Sillä, että jokin syntyi joidenkin ehtojen vallitessa, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaiseksi tämä jokin kehittyi.



– Kepler oli astrologi. Miksemme ota astrologiaa perususkomukseksemme? Näreaho kysyi.



Vanhempi rouva yleisön joukosta vastasi: – Kyseessä ei ollut mikään nykyaikainen astrologia. Se oli Keplerin astrologia!



Näreaho: – Minkä takia uskontoa sitten täytyy pitää nykyaikaisena ajattelumuotona? Jos tiede syntyi teistisen uskon ajattelun seurauksena, miksei niin tapahtunut islam-uskonnossa? Miksei islamin piirissä syntynyt tieteellistä ajattelua? Ei uskonto ole ainakaan riittävä ehto tieteellisen ajattelun synnylle. Täytyy olla muitakin ehtoja.



Vanhempi rouva: – Sehän on ihan eri uskonto!



Näreaho: - Puhuttiin nimenomaan teistisistä uskonnoista. Itse asiassa islam on vielä teistisempi kuin kristinusko, koska siinä ei ole kolminaisuusoppia.



Vanhempi rouva poistui tuohtuneena salista.



Älykäs suunnittelu on umpikuja

Yksi asia, mitä Näreaho jäi Puolimatkan esityksestä kaipaamaan, oli naturalismin erottelu metafyysiseen naturalismiin (joka sitoutuu materialismiin) ja metodologiseen naturalismiin (jossa seurataan tieteen tuloksia, johtivat ne mihin johtivat, ehkä jopa ristiriitaan materialistisen oletuksen kanssa). Nyt Puolimatka käytti sanoja naturalismi ja materialismi rinnakkaisina termeinä.



– Jos tutkijalla on naturalistinen tieteen tekemisen asenne, joka lähtee liikkeelle tieteen menetelmistä, on hänen mahdollista jättää tiettyjä asioita avoimeksi, kuten kysymys Jumalan olemassaolosta.



Naturalismin määritteleminen uskonnoksi ei ollut Näreahon mielestä reilua. Siinä oli havaittavissa perinteistä, kreationisteilta tuttua yritystä vetää tieteellisnaturalistista ajattelua metafysiikan tasolle. Ajatuksena on, että jos voidaan osoittaa kaiken tieteellisen ajattelun pohjana olevan jonkinlainen metafysiikka, voidaan silloin esimerkiksi evoluutioteorian rinnalle laittaa jokin toinen metafyysinen kuvio, esimerkiksi älykkään suunnittelun teoria.



– Tämäkään ei tunnu reilulta.



Näreaho ihmetteli myös Puolimatkan väitettä, että teismi muka toisi avoimuuden tieteelliseen keskusteluun tai tutkimuksen kenttään. Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaisi? Mitä konkreettista teistinen perususkomus esimerkiksi biologian tasolla tieteeseen toisi? Mitä konkreettisia metodeja, selitysteorioita, selitysmekanismeja? Mikä on se konkreettinen mekanismi, jonka tämä teistinen perususkomuspaketti on viime vuosina tuonut tieteeseen?



– Viimeiseksi on tarjottu älykästä suunnittelua. Se on umpikuja. Mitä tarkoittaa suunnittelija? Kuka? Mitä? Missä? Milloin? Miten se määritellään? Joukko jotain henkiä jossakin? Jumala?



Näreaho kysyi, miksi meidän pitäisi ottaa juuri kristillinen Jumala perususkomukseksemme. Miksei suuri kurpitsa? Miksei joku muu? Mihin tällainen vaatimus perustuu? Perusteluja täytyy olla hiukan enemmän.



– Täytyy muistaa, että uskontoja on monenlaisia. Meillä on panteistisia näkemyksiä maailmasta. Missä ne ovat? Miksi ne eivät ole perususkomuksia? Mitä niistä seuraa tieteen suhteen?

Luin jostain tilaisuudesta jossa hän oli esitellyt ajatuksiaan tiedeyhteisölle ja kritiikki oli ollut kovaa ja lopuksi hän oli käytännössä saanut varoituksen, että virka on vaarassa jos jatkaa samalla linjalla.

Puolimatka on erittäin arvostettu tiedeyhteisössä ja kannustaa avoimen keskustelun kulttuuriin. Teoksia kirjoittaa edelleen!

Lue tuosta yltä mitä asiantuntijat on siitä mieltä.

ajatustensa kanssa. Kyse on darvinistisen teologisen koulutusmankelin läpikäymä, jonka ajatuksista kuultaa kyvyttömyys ottaa vastaan tätä avoimen keskustelun kulttuuria!!!!