Lue keskustelun säännöt.
Nyt tuli viimeinen pisara:o( Vai että ei ihmiselle anneta enempää taakkaa kun mitä jaksaa kantaa???
16.06.2006 |
Minä olen aivan lopussa.
Sain tänään kuulla rakkaan ystäväni poismenosta, ja luulen että en jaksa enää kantaa tätä taakkaa. Se on yksinkertaisesti liikaa.
Minua ilmeisesti rangaistaan jostakin- kaikki minulle rakkaat ihmiset kuolevat tai tapahtuu jotain muuta kamalaa.
Alle kahden vuoden sisällä on jo ollut KAHDEKSAT hautajaiset, nyt siis vielä yhdeksännet tulossa.
Kaikki alkoi 26.12.2004, sen jälkeen olen päätoimisesti itkenyt.
Milloin tämä loppuu? Miten ihmeessä tässä jaksaa vielä muka huolehtia työstä, kodista, lapsesta?
Älkää ihmiset KOSKAAN sanoko että jokaiselle annetaan vain sen verran taakkaa kun jaksaa kantaa- se on paskapuhetta.
" mikä ei tapa- se vahvistaa!" On myös yksi näitä pahimpia fraaseja.
Kerta kerran jälkeen ihminen on vaan enemmän hajalla, eikä koskaan palaa ennalleen.
Kommentit (44)
Kannattaisiko ehkä vaihtaa kokonaan asennetta, opetella olemaan kiitollinen siitä mitä on saanut ja mikä on hyvin eikä vain laskea vastoinkäymisiä? Voisi tehdä ihan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on erilainen resilienssi, toinen vaipuu epätoivoon kun toinen oppii olemaan kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Tää ei todellakaan ole sitä.
Teille ei vissiin ole elämässä sitten sattunut muuita kuolemantapauksia kun joku marsun kuolema. Helppohan se on ilkkua kun ei asiasta tiedä.
Häpeäisitte edes.
Jotkut täällä kirjoittavat ovat ihan tosissaan.
ap
Tuolla asenteella tuskin mikään ihme jos et koe mistään tuesta olevan hyötyä. Ei ihmisten kokemuksia ja vastoinkäymisiä voi vertailla, se on täysin turhaa ja typerää.
Kenen huvina on nostella 20v vanhoja keskusteluita?