Olenko minäkin masentunut? Mistä sen voi tietää?? Auttakaa jos kokemusta please..!!

En ole alakuloinen tai itke koko ajan, mutta olen jatkuvasti ärtynyt, äreä, vihainen, välillä tuntuu että pakahdun raivooni ja raivoankin ihan hallitsemattomasti vaikka aina päätän että en enää ikinä. Olen hyvin herkkä ihminen ylipäätään ja kaikki maailman pahuudet ovat taas viime aikoina kalvaneet mieltäni vähän väliä: pikkutyttöjen ympärileikkaukset palstan ketjuista, ympäristökatastrofi, lasten pahoinpitelyuutiset, kivitystuomiouutiset, jotkut ikivanhat kamalat jutut omien vanhempieni lapsuudesta, oman lapsuuden asiat jne. Tuollaiset asiat vaan tulevat mieleen vaikka olisi kivaa tekemistäkin.



Omassa elämässä tapahtui kaikenlaista puolen vuoden sisään, en halua sen tarkemmin kertoa, mutta romahdin jotenkin ja itkin joka päivä monta kertaa usean viikon ajan. Pistin sen kuitenkin lähinnä hormonien, väsymyksen ja herkän mieleni piikkiin, ja olenkin kyllä vähemmän itkuisa nyt, mutta miksi olen koko ajan hermostunut, äreä, murehdin "älyttömiä" asioita, pelkään koko ajan että lapselleni tapahtuu jotain jne.



Ulospäin en taatusti vaikuta näin sekopäiseltä kuin tästä tekstistä varmaan saa kuvan. Totuuden tietää lähinnä mieheni eikä hänkään muuta kuin sen raivoamisen eikä hän taatusti ymmärrä miksi olen tällainen hullu ämmä kun en ymmärrä itsekään. Lapsen kanssa olen kärsivällinen ja rakastan häntä mielettömästi. En pelkää että hänelle tekisin mitään tms. mutta eihän se voi olla hyvä että äiti yhtäkkiä aina pimahtaa ja huutaa pää punaisena iskälle...



Mikä mua vaivaa - voiko masennus olla tällaista vai mitä tämä on???