Paljonko satsaat lapsesi koulunkäyntiin? paljonko esim kyselet läksyjä/kokeita varten?

muutaman kerran olen nähnyt lapsen tekevän läksyjä



osaa erittäin hyvin sen kyllä tiedän, jos ei osaisi ehkä sitten stressaisin



oikeesti toivoisin että lapseni olisi mieluummin aika hyvä kun tosi hyvä koulussa



Tärkeintä on että elämä on monipuolista ja balanssissa, kasi tai kymppi, se on mulle ihan sama, mutta onnneksi vaihtoehdot on tosiaan sillä välillä olleet

eli olen lapseni opettaja. Kotona vaan muistutan läksyistä.



Jos lapsi haluaa jonkun kyselyn koealueesta, niin isänsä saa kysellä. Näin ei tapahdu kuin tosi harvoin.

kyselen vain pyydettäessä. Esikoinen on neljännellä ja saa kokeista ysejä ja kymppejä ja huolehtii itse kaikesta kouluun liittyvästä. Nuorempi on ekalla ja on tähän mennessä kysynyt kerran apua läksyihin. Osaa lukea ja tajuaa tehtävät itse. En stressaa lasten koulunkäynnistä yhtään enkä vaadi kymppejä.

joita ei tunnu osaavan pitävän mukana silloin, kun pitäisi. Jättää niitä ympäri kotia lojumaan ja katoamaan. Ei muista kertoa esimerkiksi vanhempainilloista, joista on saanut lappua kotiin. Läksyjä tekee vaihtelevalla jaksamisella, mutta niiden tekemistä tai tekemättömyyttä en enää jaksa huolehtia, koska noissa välineissä on jo minulle riittävästi huolehdittavaa. Koulu menee ihan ok. Koulu ei ole minulle mitenkään vakava asia vielä.

toimittajan tekemä aloitus... parin kk sisällä aihe ilmestyy jossain lehdessä :)

puuhailen jotain lähistöllä ja lapsi voi tarvittaessa kysyä neuvoa. Koetta edetävänä päivänä teen ns. harjoituskokeen. Lapsi tokalla luokalla ja mielestäni on todella tärkeää, että koulu sujuu. Mielestäni en ota stressiä. Tai ehkä ei ole vielä ollut syytä, kun kaikki on sujunut hyvin.

Molemmilta tarkistan aina läksyt, virheet korjautan eli laitan lapsen miettimään vastauksen uusiksi. Meillä ei ainakaan koulussa tarkisteta varsinaisia läksyjä vaan katsotaan vain, että ovat tehty.



Kokeisiin kyselen + yritän opettaa kolmasluokkalaista löytämään teksistä ne tärkeät asiat. Enkkua teemme nyt todella paljon, sillä tuntuu, että nykyään edetään tosi nopeaan tahtiin (esim. yhdessä kappaleessa tulee kolme uutta kysymyssanaa).



Ja kyllä, stressaan ihan tietoisestikin siitä, että oppiiko lapset. Tärkeää ei tosiaankaan ole menestyminen muiden silmissä vaan se, että ei jää pahasti jälkeen ja menetä sen kautta opiskelumotivaatiotaan. Omat lapset ainakin ovat sen luontoisia, että jos kokevat jonkun asian tosi vaikeaksi menettävät nopeasti mielenkiintonsa. Joten parempi, että pysyvät kärryillä...

yhtään mitään muuta kuin kysynyt, onko läksyt tehty. Poikkeuksena ihan muutama kerta, kun lapset ovat itse pyytäneet, että kuulustelen heiltä koealuetta (lapset ovat jo lukiossa ja yläasteella).



Nuorinta lasta piti joskus alaluokilla vahtia vieressä, että hän tekee läksynsä, koska muuten ne olisivat jääneet tekemättä. Nykyään (lapsi vielä ala-asteella) hän hoitaa jo läksyt itse, mutta kokeisiin lukemisesta annan vieläkin määräyksiä (tyypillisesti kolme iltaa ennen koetta lukee puolet koealueesta, kaksi iltaa ennen toisen puolen ja viimeisenä iltana kertaa koko koealueen). Hänellä keskiarvo nousi puolessa vuodessa kokonaisella numerolla (kahdeksasta yhdeksään), kun rupesin antamaan määräyksiä kokeisiin lukemisesta.

ja kuulun koulun johtokuntaan. Hyvin on mennyt.

ja esim. enkun sanoja muutenkin tarvittaessa. Ja autan tietysti tarvittaessa läksyjen kanssa ja jos on jokin tunnilla jäänyt epäselväksi.



Todellakin on tärkeää, että lapset pärjäävät koulussa :)

autan ihan päivittäin läksyissä. Kokeisiin kuulustelen todella paljon ja teen lisätehtäviä. Usein katsotaan lisätietoa asioista netistä. Molemmat haluavat, että autan ja ihan mielelläni sen teen. En nyt mitenkään stressaa menestyksestä mutta halua varmistaa etteivät esim. matematiikassa putoa kärryiltä, koska kiinniottaminen on tosi vaikeaa sitten myöhemmin.

"koetehtäviä", jos lapset pyytävät.



Joka päiväiseen läksyjen tekemiseen en puutu, se on selvitetty jo ekalla luokalla. Enkun opiskelua harjoiteltiin aivan alkuun yhdessä. Ja nyt muistutan välillä enkun opiskelun tärkeydestä ja sanojen lukemisesta.



Kai mä ehkä tiedostamattani vähän stressaan, varsinkin keskimmäisen opiskelusta. Tyttö on luonteelta kovin laiska, niin meinaa jäädä kokeisiin lukematta, jos ei muistuta ja hiukan painosta. Kaikki aineet (matikka, äidinkieli,) joihin ei tarvitse lukea, sujuvat loistavasti. Esikoinen hoitaa itse kouluasiansa mallikelpoisesti.

enkä stressaa. TArkistan, että läksyt on tehty ja ennen kokeita kuulustelen koealueen. Neuvon tarvittaessa, jos lapsi itse kysyy apua.