Veljen vaimo suutahti!

En haluaisi olla tekemisissä kaltaistesi kanssa.

Minultakin kysyttiin perjantaina keski-ikää lähestyvän naisihmisen taholta odotanko vauvaa vaikka olen mielestäni hoikka. Sattui päällä vaan olemaan A-linjainen paita joka yhdistettynä huonoon ryhtiin voisi antaa jotain aihetta spekulointiin.

Hämäännyin, raskaana en ole.



Näin jälkeenpäin olen tosi loukkaantunut, ahdistaa kohdata se ihminen uudestaan.Olemme samassa työpaikassa joten kohtaamista olen luvassa päivittäin.



Minusta tuollainen kyseleminen osoittaa jonkinlaista arvostelukyvyn puutetta, ei ole kenenkään asia odotanko vai en vai olenko vaan lihonnut/turvonnut.



Tahditonta kysellä moista keneltäkään, koskaan.

etkä osaa edes kirjoittaa sanaa "morsiamen".

Mistä tiedät vaikka hän olisi saanut keskenmenon tai ei toiveistaan huolimatta ole tullut raskaaksi! Tai jos hän ja veljesi ei halua lapsia? Oikein sinulle kun suuttui, hah!

mutta tuo olisi niin tyhmä ja junttimainen teko, etten voisi tuota vitsinä ottaa, en vaikka en kärsikkään lapsettomuudesta.

mutta mä en näe tuossa ap:n teossa mitään pahaa?



Itse voisin ihan hyvin sanoa ja tehdä jotain samantapaista oman veljeni vaimolle (joka tosin on läheinen) tai muuten kiusoitella/kysyä suoraan että jokos on tulossa lisää lapsia tai että ootteko ajatelleet isompaa perhettä tms.



Itseltänikin on kysytty, enkä mä ole suuttunut, kerran kysyin leikilläni "mukasuuttuneena" että aijaa, näytänkö mä niin läskiltä vai ja nauroin kysyjän kanssa.



En tiedä sitten, ehkä on tosiaan jotain lapsettomuutta tuon ap:n tapauksessa, kun noin suuttui.



Mun mielestä tuossakin asiassa on vaan menty niin liiallisuuksiin, mitään ei saa enää keneltäkään kysyä kun täytyy pelätä ettei toinen vaan vedä hirveitä herneitä nenään...

voi olla hiukan röyhkeää. Muuten tuossa ei ole mitään pahaa.



Kuten ei siinäkään, että kyselee lapsista. Itse tosin kysyn muodossa onko lapsia toiveissa, tai jos tiedän että on niin kysyn onko tulossa.



Meidän piireissämme (olemme n. 30-vuotiaita, akateemisia tai korkeakoulutettuja, sekä luovilta että perinteisimmiltä aloilta) ei ole tapana hyssytellä normaaleja asioita eikä salailla esim. lapsettomuutta. Avoimuus on helpompaa kaikille, silloin voi iloita yhdessä eikä suruja tarvitse kantaa yksin.



Lapsettomia pareja tuttavapiirissä on pari, ja saman verran vapaaehtoisesti lapsettomia. Muilla on lapsia tai ovat sinkkuja.



Me tosin puhumme myös liittojemme vaikeuksista, henkilökohtaisista ongelmistamme, sairauksista, riippuvuuksista ym. siinä missä iloistakin, nämähän saattavat lapsiasian lisäksi joissakin piireissä olla tabuja?