Kotihoidosta

tuossa on yleensä kyse siitä, että ihmisillä on jostain syystä kauhea tarve perustella ja kehua sitä ratkaisua, jonka he ovat itse tehneet ja tyrkyttää sitä toisillekin. Totta kai on hyvä, että on itse tyytyväinen omaan ratkaisuunsa, mutta perheet ovat niin erilaisia, ettei mitään yleispätevää ratkaisua ole.



Itse olen tällä hetkellä osittaisella hoitovapaalla ja lapsi on osan viikkoa päivähoidossa. En siis miellytä päivähoidon kiihkokannattajia sen paremmin kuin sen kiihkovastustajiakaan ;).

kuitenkin menee väärin!

Suosittelen ehdottomasti, että nyt viimeistään hankit ystäviä muista kotiäideistä. Ei siksi, että saatte yhdessä paheksua päivähoitoa, vaan siksi että muuten sulla tulee olemaan kotona tosi vaikeaa koska et saa keneltäkään henkistä tukea.



Mä myös koin samanlaisen järkytyksen äitiysloman jälkeen. Neuvolassa sanottiin, että lapset sopeutuu oikeastaan mihin vain missä on hyvä hoito, enkä mä saanut mistään tukea kotona oloon. Tuo virallinen kanta, että lapsen on hyvä olla kotona, ei tosiaan vastaa sitten käytäntöä, koska ne neuvolan th:tkin on laittaneet lapsensa pienenä hoitoon eikä heillä ole kokemusta siitä mitä pitkä kotonaolo lapsen kanssa on.



Eka vuosi hoitovapaalla olikin jotenkin stressaavaa, koin että olen tehnyt jonkun heikoille luusereille tarkoitetun ratkaisun, niille jotka ei ole reippaita ja tehokkaita kuten muut. Nyt kun lapsi on kaksi, olen iloinen että olen ollut hänen kanssaan kotona - nyt nautin siitä. En enää kaipaa kotona ololle ulkopuolista tukea. Nyt vasta tajuan kuinka nopeasti lapset tosiaan kasvaa, ja kuinka pieniä ja avuttomia taaperotkin vielä on.



Mä myös olen ajatellut, että tuo päivähoidon puolustelu johtuu siitä, että töihin palanneet äidit tuntee riittämättömyyttä koska eivät ehdi olla niin paljon lastensa kanssa kuin haluaisivat. Ja aivan varmasti heillä on lastaan ainakin alussa kova ikävä. Nyt kun monet odottavat toista lastaan, he ovat ottaneet puheeksi sen että heitä olisi ehkä kuitenkin tarvittu enemmän kotona lapsen kanssa kuin töissä.

Aina joskus löytyy joku, joka osaa täsmälleen ymmärtää aloituksen pointin ja vastata siihen järkevästi. :-)

pää kestäisi eroa (päivähoitoa) lapsesta jos myöntäsisvät ettei lapsi sopeudu hoitoon, töissä on kurjaa ja kaikki on paskaa. Kyllä se mieli kääntää asian niin, että päivähoidossa lapsella on kivaa 10 tunnin päivästä huolimatta, töissä on kivaa huonosta palkasta huolimatta ja kotityöt on kiva tehdä työpäivän päätteeksi.



Toinen on se, ettei uskalleta tehdä toisin. Kamalaa, jos se minun ninnu-annikani nyt sitten tippuukin kelkasta ja jää porukoiden ulkopuolelle jos ei ole päiväkodissa jo kymmenkuisena. Eihän sitä kukaan huoli kaverikseen jos menee vasta eskariin j ainakaan ei voi mennä yliopistoon jos ei saa päivähoidon virikkeitä! Ei kukaan kai näin varsinaisesti ajattele, mutta alitajuntaisesti kyllä.

Minusta olet tehnyt hyvän ratkaisun!

Kiitos! T. Liikuttunut ap

ja lapset laitetaan tarhaan 1-vuotiaasta ihan kuten itsekin tekivät 70-luvulla. Onneksi mun ei tarvi välittää heidän mielipiteistään vaan voin ylpeänä kasvattaa pienet lapseni itse! Miehelleni tämä on myös erittäin tärkeää..

Minun mielestä teet oikean ratkaisun kun jäät kotiin (lapsen kannalta). Itsekkin olen vielä kotona lapsen kanssa (lapsi täyttää kohta 2) ja ihan lähimmiltä ihmisiltä olen saanut ihmettelyjä siitä kuinka en vieläkään ole laittanut lastani hoitoon, tuntemattomat eivät kyllä ole mitenkään kommentoineet asiaa, mutta oma äiti ja anoppi sekä lapsen isä ovat olleet mieltä että lapsi 1 vuotiaana hoitoon, muutkin tekevät niin.Minkäänlaista kannustusta kotihoitoon ei ainakaan ole tullut, koska äiti ja anoppi laittoivat omat lapsensa 1-vuotiaana hoitoon. Itselle ei ole tullut mielenkään sillä lapseni sairastelee paljon jne,oli todella paha vierastus, kaipaa äitiä aika lailla ja syliä, mutta uskon että kyllä tässä elämässä varmasti kerkiää niihin töihinkin kyllästymään ja kerkiää tekemäänkin vaikka muutaman vuoden on kotona.



Niin ne tulothan ei kyllä suuret ole kotona ollessa varsinkin kun on yksinhuoltaja, mutta kyllä ne riittää pakollisiin juttuihin. Eikä me lapsen kanssa kyllä koko aikaa sisällä kökötetä, käydään perhekahvilassa, kerhossa, puistoilemassa, kirjastossa jne, että lapsi näkee muitakin muksuja. Juu ja kyllä minunkin lapsi ihan kotona ollessaan on oppinut ihan nämä ikätasoisensa asiat.

halusin aikanaan jäädä kotiin pidemmäksi aikaa lasteni ollessa pieniä, sattumien oikusta menin molempien jälkeen aikaisin töihin kuitenkin.



Ikinä en ole saanut moitetta siitä, keneltäkään, toki täällä se tuomitaan, mutta irl ei. Irl on myöskin paljon neutraalimpaa kuin täällä, osa jää kotiin, osa palaa pian työelämään, kumpaakaan ei meillä päin aina´kaan arvostella tms.

Vanhin on nyt tokalla, keskimmäinen ekalla ja kuopus on viisivuotias. Ja sekä omat vanhempani että appivanhempani että monet kaverini ovat kannustaneet olemaan kotona ja sanoneet, että lapsesi kyllä kiittävät sitten vanhempina kun ovat saaneet olla omassa kodissaan oman äitinsä kanssa.



Hienon ratkaisun olet tehnyt, ole vain kauemminkin kotona jos vain on mahdollista. Lapsillasi on vain yksi äiti - ja kuka heitä eniten rakastaisi kuin se oma äiti? Ei hoitotäti voi korvata äidin rakkautta.

tuossa on yleensä kyse siitä, että ihmisillä on jostain syystä kauhea tarve perustella ja kehua sitä ratkaisua, jonka he ovat itse tehneet ja tyrkyttää sitä toisillekin.

Ja tuosta tuntuu olevan ap:llakin kyse; ap:llehan ei riita se, etta on han itse tyytyvainen omaan ratkaisuunsa, vaan han kaipaa kehuja ja paansilitysta muilta...