ei-lapsekas ekaluokkalaiseni kokee itsensä kummajaiseksi.

Teini-ikä alkaa joillain jo esikoulussa, ja vanhemmat sallivat sen :(

hänellä sisaruksia? Onko ollut ennen koulua kotona hoidossa ilman samanikäistä seuraa? Jos näin on niin leikkimättömyys voi johtua myös siitä että ei ole oppinut olemaan samanikäisessä seurassa...

samankokoinen kuin 3-4-luokkalaiset pojat täälläpäin. Sekin vielä lisää erilaisuuden tunnetta kun on päätä pitempi kuin muut.



ap.

Sehän on kypsän aikuisen merkki että kertoo lapselle että olet vääränlainen, muutu toisenlaiseksi että kelpaat meille.

ap.

Teini-ikä alkaa joillain jo esikoulussa, ja vanhemmat sallivat sen :(

Oletteko te kannustaneet häntä olemaan lapsi, vai onko hän saanut enemmän huomiota toimimalla kuin vanhemmat lapset tai aikuiset?



Leikki on erittäin tärkeää lapsen henkiselle ja fyysiselle kehitykselle, joten sen puolesta huolestuisin. Kaikkien ei kuitenkaan missään nimessä tarvitse pitää riehumis- ja sotaleikeistä, eli siinä puolessa ei ole mitään huolestuttavaa! Mutta jos siis lapsi ei osaa leikkiä lainkaan, niin silloin suosittelisin asiasta keskustelua sekä lapsen että myös jonkun ammattilaisen kanssa. Lasta voi myös houkutella leikkimään vanhempien ohjauksella.

Fillareilla temppuilu ym. yhdessäolo, kiipeily ja keikkuminen on kivaa, mutta ei leikkiminen.

ap.

hänellä sisaruksia? Onko ollut ennen koulua kotona hoidossa ilman samanikäistä seuraa? Jos näin on niin leikkimättömyys voi johtua myös siitä että ei ole oppinut olemaan samanikäisessä seurassa...

Sotaleikeistä viis, mutta osaako poikasi leikkiä mitään leikkejä, missä on roolit ja missä käytetään mielikuvitusta?

Sotaleikeistä viis, mutta osaako poikasi leikkiä mitään leikkejä, missä on roolit ja missä käytetään mielikuvitusta?

Sehän on kypsän aikuisen merkki että kertoo lapselle että olet vääränlainen, muutu toisenlaiseksi että kelpaat meille.

ap.

että pleikan yms juttujen sijasta vanhemmat voisivat ohjata lasta vaikka legojen tms pariin, ja yrittää tukea ystävyyssuhteita saman ikäisten kanssa. Esikoululaisen tai ekaluokkalaisen ei kuulu hengailla puistoissa ja pihoissa kuten esiteinien.

Sehän on kypsän aikuisen merkki että kertoo lapselle että olet vääränlainen, muutu toisenlaiseksi että kelpaat meille.

ap.

että pleikan yms juttujen sijasta vanhemmat voisivat ohjata lasta vaikka legojen tms pariin, ja yrittää tukea ystävyyssuhteita saman ikäisten kanssa. Esikoululaisen tai ekaluokkalaisen ei kuulu hengailla puistoissa ja pihoissa kuten esiteinien.

Omistaa tekniikkalegoja monia sarjoja. Nekään eivät enää kiinnosta. Kavereita on kutsuttu kylään jne. mutta omanikäisten kanssa hommat ei pitemmän päälle toimi. Yhteiset kiinnostuksenkohteet ja harrastukset puuttuvat.



Ei leiki roolileikkejä tyyliin, tää ois nyt teräsmies.. joku sitä kysyi.



ap.

vanhemmat juuri mitään voi, jos toista ei leikkiminen kiinnosta. Meillä myös yksi tyttö, joka ei ole koskaan osannut leikkiä ikäistensä kanssa ja joka siksi on kärsinyt yksinäisyydestä. Suosittuja tovereita on ne jotka osaa keksiä jänniä leikkejä ja jotka on hyviä leikkimään muitten kanssa. Kaikki ei voi olla siinä hyviä eikä myöskään suosittuja. Surullista mutta totta, lapsesi vahvuudet on muualla kuin sosiaalisissa taidoissa.

Hänen pitää sit vaan yrittää etsiä ikäistään vanhempaa seuraa mutta toisaalta minä itse en ainakaan sitä haluaisi. Mun tokaluokkalaiseni on onneksi vielä pieni tyttö.

On paljon omissa oloissaan viihtyviä aikuisiakin. Esim. minä. Enkä tarvi kuraattoria, kun oon ihan tyytyväinen elämääni:-)

vanhemmat juuri mitään voi, jos toista ei leikkiminen kiinnosta. Meillä myös yksi tyttö, joka ei ole koskaan osannut leikkiä ikäistensä kanssa ja joka siksi on kärsinyt yksinäisyydestä. Suosittuja tovereita on ne jotka osaa keksiä jänniä leikkejä ja jotka on hyviä leikkimään muitten kanssa. Kaikki ei voi olla siinä hyviä eikä myöskään suosittuja. Surullista mutta totta, lapsesi vahvuudet on muualla kuin sosiaalisissa taidoissa.

Pitäisi varmaan lapselle kertoa erilaisuudesta enemmän, ja itsensä hyväksymisestä.

löydy mitään yhteistä tekemistä. Meidän alakoululaiset leikkivät kyllä roolileikkejä, mutta tekevät kavereiden kanssa paljon muutakin.



Jos lapsesi on tottunut tekemään asioita yksin, ei hän kenties osaa ehdottaa kyläilevälle kaverille oikein mitään.



Kannattaa opettaa lapselle myös, että joskus voi tehdä jotain ei ihan omanlaistansa. Ihmissuhteissa pitää joustaa molemmin puolin.

Kohta 10 v täyttävä nelosluokkalainen poika on luokkakavereitaan selvästi lyhyempi ja lapsellisempi. Haluaa vielä leikkiä legoilla, bionicleilla yms. ja pitää myös joistakin mielikuvitusleikeistä. Ei toki enää mitään teräsmiestä leiki. Hänellä on myös vaikea löytää kaveria, kun muut ainoastaan pelaavat pleikkaa, sählyä tai hengailevat juttelemassa. Olen häntä silti pitänyt ihan normaalina lapsena kuin myös 12 v isoveljeä, joka yhä välillä leikkii. Joten kai se on normaalia myös toisinpäin.

myöhemmän kehityksen kannalta. On muitakin leikkejä kuin sotaleikit.

Anteeksi mutta oikeasti: sotaleikit ovat LEIKKEJÄ, mutta esim. fillarilla temppuilu ei ole?? :D Kaikki lapset eivät leiki samoilla tavoilla, osa ei leiki koskaan ns. normaalisti. Jos ap:n poika saa negatiivisen kuvan muiden ikäistensä leikeistä, onko ihmekään ettei tahdo osallistua niihin? Poika olisi kuitenkin varmasti hyvä esim. urheilullisissa leikeissä.

Kuulostaa tosiaan erittäin ikävältä. Ap:n ekadta viestistä tulee kyllä ilmi, ettei ap äitinä osaa paikallistaa ongelmaa. Kyseessä ei tosiaan ole lapsellisuus, vaan ongelma on lapsen sosiaalisten taitoje vähäisyys tai puute. Sanot, että lapsesi odottaa teini-ikää ja sitä, etteivät muut koko ajan leikkisi, mutta voin vakuuttaa, ettei se muuta mitään. Lasten ja yleensä ihmisten välisessä kommunikaatiossa on tiettyjä sääntöjä, jotka oppii vain olemalla tekemisissä toisten kanssa. Niitä sääntöjä on tieni-ikäisillä, eikä niihin silloinkaan suoraan vaan sukelleta sisään, vaan vuorovaikutustaitoja harjoitellaan jo pienenä muiden kanssa leikittäessä. Todennäköisesti poikasi tuntee olonsa teini-iässä yhtä syrjäytyneeksi kuin nytkin, ellei asiaan puututa ja sitä oteta vakavasti. Ota ehdottomasti yhteyttä ensin pojan opettajaan, sitten vaikkapa koulupsykologiin tms. ja ala toimia lapsesi hyväksi!