Lue keskustelun säännöt.
ei-lapsekas ekaluokkalaiseni kokee itsensä kummajaiseksi.
02.10.2010 |
Harrastaa urheilua, tykkää koulunkäynnistä jne. Mutta ongelma on lapsellisuuden puuttuminen. Pelaa pleikkaa, potkulautailee, skeittaa, kuuntelee rokkia jne. Tulee hyvin toimeen 10-11-vuotiaiden kanssa. On jotenkin ajatuksissaan samalla tasolla heidän kanssaan.
Muut ekaluokkalaiset leikkivät koulun pihalla sotaleikkejä jne. Poikani jutskailisi mieluiten ja vaan hengailisi jonkun kanssa. Isommilla on vaan omat porukkansa, joihin ei ekaluokkalaiset oikein mahdu.
Lapsi kokee itsensä niin erilaiseksi, odottaa vaan että olisi jo teini-ikäinen eikä muutkaan enää vaan leikkisi.
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (53)
Näitä maan hiljaisia. Ei se ole vika tai vamma. Arasta ja syrjäänvetäytyvästäkin kasvaa ihminen. En voi kuvitella että 7-vuotiasta alettais opettaa leikkimään jossain terapiassa. Haloo?
t. nimim. erilaisuus on rikkautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole niistä yhtään kiinnostunut, jää ulkopuolelle. Esim. sotajutut nyt on sellaisia että jos inhoaa väkivaltaleikkejä, niihin on aika vaikea mennä mukaan joustaakseen ja kun muutkin tekee niin.
ap.
Jos ap:n poika saa negatiivisen kuvan muiden ikäistensä leikeistä, onko ihmekään ettei tahdo osallistua niihin? Poika olisi kuitenkin varmasti hyvä esim. urheilullisissa leikeissä.
ihailevan lastasi koska hän on ikäistään vanhemman oloinen. Tällä ihailulla tuet käytöstä.
Lapsi on huomannut, että äidistä on hienoa kun hän koettaa olla ikäistään vanhempi.
Jospa sanoisit lapselle, että ekaluokkalaisen on ihan ok vielä leikkiä ja olla lapsellinen.
Koska lapsesi on lapsi siinä missä muutkin. Ei hän ole 11-vuotiaan tasolla, vaikka siltä vaikuttaisikin. Älä missään nimessä tue hänen pyrkimyksiään päästä isojen poikien porukoihin, siitä seuraa vain ongelmia!
Että se on normaalia ja ihan ok, koska et ole mikään teini vielä. Mutta eipä ole auttanut. En toivoisi mitään niin paljon kuin että viihtyisi leikkien parissa.
t. ap
Jospa sanoisit lapselle, että ekaluokkalaisen on ihan ok vielä leikkiä ja olla lapsellinen.Koska lapsesi on lapsi siinä missä muutkin. Ei hän ole 11-vuotiaan tasolla, vaikka siltä vaikuttaisikin. Älä missään nimessä tue hänen pyrkimyksiään päästä isojen poikien porukoihin, siitä seuraa vain ongelmia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kavereita, jotka ei osaa tehdä muuta kylässä kuin pelata pleikkaa. Mikään ei kiinnosta ja legot on ihan out. Pleikkapelit on vain kova juttu. Sitten loppuaika riehuttaisiin.
Olisin ap.na aika huolissani ja katsoisin peiliin, tuliko työnnettyä lapsi liikaa pelaamaan, että saisi olla rauhassa itse,
löydy mitään yhteistä tekemistä. Meidän alakoululaiset leikkivät kyllä roolileikkejä, mutta tekevät kavereiden kanssa paljon muutakin.
Jos lapsesi on tottunut tekemään asioita yksin, ei hän kenties osaa ehdottaa kyläilevälle kaverille oikein mitään.
Kannattaa opettaa lapselle myös, että joskus voi tehdä jotain ei ihan omanlaistansa. Ihmissuhteissa pitää joustaa molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mutta oikeasti: sotaleikit ovat LEIKKEJÄ, mutta esim. fillarilla temppuilu ei ole?? :D Kaikki lapset eivät leiki samoilla tavoilla, osa ei leiki koskaan ns. normaalisti. Jos ap:n poika saa negatiivisen kuvan muiden ikäistensä leikeistä, onko ihmekään ettei tahdo osallistua niihin? Poika olisi kuitenkin varmasti hyvä esim. urheilullisissa leikeissä.
Se voi kuulua osana leikkiin, jossa on esim. roolit ja juoni. Mutta jos kyse on vaan hengailusta ja fillarilla temppuilusta, niin se ei ole leikki.
Onhan sitä pilvin pimein kaikkia muitakin leikkejä kuin sotaleikkejä. Ja jos lapsi ei koskaan ns. normaalisti, niin jotain se lapsesta kertoo. Leikki on lapsen kehitykselle erityisen tärkeää.
Jos ei ole niistä yhtään kiinnostunut, jää ulkopuolelle. Esim. sotajutut nyt on sellaisia että jos inhoaa väkivaltaleikkejä, niihin on aika vaikea mennä mukaan joustaakseen ja kun muutkin tekee niin. ap.
Jos ap:n poika saa negatiivisen kuvan muiden ikäistensä leikeistä, onko ihmekään ettei tahdo osallistua niihin? Poika olisi kuitenkin varmasti hyvä esim. urheilullisissa leikeissä.
Miten meneekö poika mukaan esim. kirkonrottaan, hippaan tms. urheilulliseen leikkiin? Eli leikkiikö muiden lasten kanssa ollenkaan?
Ei välttämättä ole kyse siitä missä on hyvä, vaan siitä miten sosiaalisesti toimii joukossa. Miten leikin sääntöjen noudattaminen ja toisten tunteiden tulkitseminen sujuu.
Osaako kommunikoida, niin että ehdottaa leikkejä tai pyytää päästä mukaan? Onko ongelmana suuri porukka, eli olisiko mielellään vain yhden-kahden kaverin kanssa?
Vaikea uskoa että poika jättäytyy vain sen vuoksi ulkopuolelle että inhoaa väkivalta-aspektia- tämä kuulostaa aikuisen keksinölle. Kuten myös helposti kotona voidaan ihannoida lapsen aikaista kasvua isoksi ja tukea lapsen leikkimättömyyttä.
Jokin toisaalta varmasti on syynä että poika ei leiki. Jos syyn saa selville, niin asiallekin voisi tehdä jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin kuulostaa aika huolestuttavalta jos 7-vuotias lapsi ei osaa tai halua leikkiä. Mitä neuvolassa on sanottu?
Kyllä tulin myös aika surulliseksi kun tämän luin.
Leikki on kuitenkin lapsen tunne-elämän kehityksen, sosiaalisten taitojen, luovan ongelmanratkaisukyvyn ja mielikuvituksen kehityksen kannalta oleellinen.
Vanhemmathan voivat tukea paljon lasten leikkiä. Ensinnäkin pitää järjestää aikaa ja mahdollisuutta. Harrastuksia pois. Telkkari ja pleikka käyttöön paljon rajoitetummin, tunti viikossa tms. Vanhemmat voivat laittaa leikkejä alulle, tehdä ehdotuksia, kerätä leikkiporukkaa kasaan, toimia jossain roolissakin (esim. vaikka nyt intiaanien vankina). Ennen kaikkea vanhempien on syytä arvostaa lasten leikkiä.
Lapset käsittelevät leikin avulla tunteitansa, harjoittelevat eri tilanteita, keksivät ratkaisuja.
AP: vielä ei ole liian myöhäistä. Kannattaa lapselle hakua apua. Jos lapsi ei opi leikin taitoja, niin aikuisiällä on moni asia paljon hankalampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyiset nelos-vitosluokkalaiset ovat silloin teinejä, yläkoululaisia. Mielestäni kolmasluokkalaisen ei ole tarkoituksen mukaista viettää vapaa-aikaa yläkoululaisten kanssa, vai mitä mieltä itse olet äitinä?
Olisiko lapsellasi joku tarve olla isompi kuin oikeasti onkaan?
Vaikea uskoa että poika jättäytyy vain sen vuoksi ulkopuolelle että inhoaa väkivalta-aspektia- tämä kuulostaa aikuisen keksinölle.
Itse veikkaisin sitä, että väkivalta-aspektin vihaaminen on oikeasti pelkosa heittäytyä mukaan esim. sotaleikkiin. Siinä on kaikenlaista, kilpailutilanteita, jännitystä, mahdollisesti fyysisitä kontaktia jne. jotka voi tuntua epämukavilta, pelottavilta, on vaikea epäonnistua tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo kuulostaa lähinnä surulliselta, mutta minkäs teet. Lapsi haluaa vaan hengailla. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan akateemisilta taidoilta ole muita edellä, että voisi siirtyä ylemmille luokille, enkä tiedä, haluaako ne kolmasluokkalaiset hengailla ekaluokkalaisen kanssa. Kuulostaa minusta melko omituiselta, jos muissa taidoissa lapsi on samalla tasolla kuin muut, ja sosiaalisesti taas ei löydä mitään yhteistä samanikäisten kanssa.
No nimenomaan vanhempihan voi tehdä vaikka mitä. Ensinnäkin kannattaa hakeutua perheneuvolaan ja hakea sieltä konkreettisia apuja.
Sen lisäksi vanhempi voi ohjata lasta leikkeihin, tuossa aiemmin olikin jo neuvoja ja linkkejä.
Minusta on todella vastuutonta vanhemmuutta jättää lapsen asia käsittelemättä.
7-vuotias skeittaa tai temppuilee pyörällään/potkulaudallaan, hän LEIKKII. Nämä ovat leluja siinä missä muutkin välineet tuon ikäiselle, jos saa omaehtoisesti ilman ulkopuolisia tavoitteita näillä toimia.Piste.
7-vuotias skeittaa tai temppuilee pyörällään/potkulaudallaan, hän LEIKKII. Nämä ovat leluja siinä missä muutkin välineet tuon ikäiselle, jos saa omaehtoisesti ilman ulkopuolisia tavoitteita näillä toimia.Piste.
tässä ole suurempi ongelma tuo, että lapsi kokee itsensä kummajaiseksi. Vaikka ei lasta saisi pakotettua leikkimään ja ikäistensä seuraan, niin jotain pitää tehdä tuolle lapsen suhtautumiselle itseensä. Jos ei vanhemmat osaa auttaa, niin ammattilaiset osaa kyllä.
Lapsella ollut peliaikaa maksimissaan tunnin verran/päivä. Väliin on mennyt viikkojakin ettei pleikka ole ollut päällä lainkaan. Joten lapseni leikkimättömyys ei nyt minun laiskuudestani ja pleikan eteen työntämisestä voi johtua.
Ehkä se on sitten, kun ei ole oikein koskaan osannut leikkiä, niin ei osaa toimia ryhmässä ns. oikein.
Miten lapsi opetetaan leikkimään? Meillä on muitakin lapsia joilta tämä kyllä on sujunut opettamattakin.
t. ap
kavereita, jotka ei osaa tehdä muuta kylässä kuin pelata pleikkaa. Mikään ei kiinnosta ja legot on ihan out. Pleikkapelit on vain kova juttu. Sitten loppuaika riehuttaisiin.Olisin ap.na aika huolissani ja katsoisin peiliin, tuliko työnnettyä lapsi liikaa pelaamaan, että saisi olla rauhassa itse,
Jos ei nyt turpaan lyödä niin kaikki on muuten ok. Niiden mielestä. Jos joku haluaa olla omissa oloissaan saa olla. Tästä on jo kokemusta kahdenkin eri koulun osalta. Jos ap:n lapsen koulu sujuu, eikä käytöshäiriöitä ole jotka haittais koulunkäyntiä, koulu ei tod. näk. kiinnostu asiasta.