Mies ei ilmeisesti pääse synnytykseen koska on työmatkalla...

silloin. onko mies korvaamaton silla matkalla. hyvin harva ihminen on korvaamaton.

Niitä työmatkoja tulee mutta oman lapsen syntymä on aina ainutlaatuinen kokemus. Onkohan miehelläsi prioriteetit kunnossa?

Mies on kyllä johtavassa asemassa ja siinä mielessä korvaamaton. Matka liittyy kansainvälisiin kuvioihin, joten sille ei ole muuta ajankohtaa. Mutta silti... Aika tyly homma mun mielestä. Pelkään vaan, että tällaisesta asiasta voi jäädä minulle vuosikausien katkeruus...

ap

kun tyo on perhetta tarkeampaa.

En pysty käsittämään, ei taida tulevalla isällä olla ihan arvot kohdillaan..?



No, ainakin miehellä on ilmeisesti varaa maksaa kunnon elarit, ne vaatisin ehdottomasti jos mies ei kerran muuten meinaa osallistua perhe-elämään.

jos mies on muuten kunnollinen ja välittää lapsestaan, niin ei tuo nyt mikään maata kaatava asia olisi. Kyllähän sitä ennenkin on lapsia saatu maailmaan, kun isät ovat olleet vaikka sodassa tai kulttuuri on muutenkin ollut eri.

ei meinaa onnistua millään :( Hetkittäin melkein hyväksyn asian, mutta sitten tulee valtava kiukun ja hylätyksi tulemisen tunne. Mies on kyllä muuten aivan kunnollinen, ei siinä mitään.

ap

Tosin omalla miehelläni onkin priorisoinnit elämässä kohdallaan. Tekee kyllä hyvää uraa mutta perhe on aina etusijalla.

Matkat olivat tosin lyhyempiä. 2 viikko ennen ekan lapsen syntymää kielsin lähtemästä Amerikkaan. Tarvitsin miestä synnytykseen tulkiksi. Olin tosi vihainen, kun pelkäsin, että joudun synnyttämään vieraassa maassa ihan yksin. Kuinka nopeasti miehesi pääsee matkalta takaisin? Jos lähtisi kotiin heti, kun sinulle tulee ensimmäiset supistukset.



Jos on ensimmäinen lapsi, niin pitäisin tärkeänä, että mies on mukana. Seuraavissa synnytyksissä ei niin väliä.

vauva on 6vk, kun isä näkee hänet ensimmäistä kertaa? Vai aikooko se edes lentää paikalle heti kun lähdet synnyttämään eli näkin siinä parin päivän ikäisenä viimeistään?

Mikäli miehesi nostaessasi sormensa pois vedestä siihen jää reikä, on hän korvaamaton. Muussa tapauksessa kyse on asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Työmatkoja tulee varmasti uusia, mutta lapsi syntyy vain kerran. Ja varsinkin esikoisen syntymä on ainoastaan kerran elämässa tapahtuva asia.



Itse en voisi hyväksyä mieheltä vastaavaa järjestystä, mutta sinun pitää itse miettiä mikä on sinulle tärkeää. Mieheni ei ollut alunperin kiinnostunut tulemaan mukaan synnytykseen, koska "sairaalat on tyhmiä paikkoja". Annoin sitten toiseksi vaihtoehdoksi kotisynnytyn, jos sairaala ei kelpaa.



Jos mieheni ei olisi (omasta valinnastaan) minun tukenani elämän mullistavimmassa hetkessä, mihin häntä sitten oikeastaan tarvitsenkaan? Käyn itsekin töissä, joten en ole todellakaan mieheni kanssa taloudellisten syiden takia. Lisäksi minkälainen tuleva isä ei halua nähdä heti omaa lastansa? Lapsihan voi syntyä vaikka juuri matkan alkuhetkellä. Äitikö sitten vain hoitaa yksin lastansa monta viikkoa ja yrittää samalla toipua synnytyksestä. Ei minulle sellainen mies kelpaisi!

mielestä suurin jutti ei ole edes se synnytyksen missaaminen vaan vauvan ensiviikot. Mieshän siis missaan syntymän lisäksi myös mahdollisesti vauvan koko ensimmäisen kuukauden. Ajan vauvan kanssa sekä myös sen, ettei ole sinun tukenasi.



Joo, ei ole kyllä prioriteetit kohdillaan ei ja kyllä varmaan aika monelle jäisi tuosta pidempiaikainen katkeruus hampaankoloon.

kai sitä nykyisinkin selvitään, mutta vähän on elämän arvot viimeistenkin sotien jälkeen muuttuneet. Miten voi olla 6 viikon työmatka? Ilmeisesti miehesi työpistekään ei ole suomessa? Vai onko merimies?

jos on työssään korvaamaton (ja jotkut asiantuntijat esimerkiksi ovat), niin ennemmin valitsisin miehen työpaikan säilymisen, kuin sen, että tulisi mukaan synntykseen ja menettäisi työnsä/asemansa, mikä on tärkeä koko perheen hyvinvoinnille vielä pitkään.

jos on työssään korvaamaton (ja jotkut asiantuntijat esimerkiksi ovat), niin ennemmin valitsisin miehen työpaikan säilymisen, kuin sen, että tulisi mukaan synntykseen ja menettäisi työnsä/asemansa, mikä on tärkeä koko perheen hyvinvoinnille vielä pitkään.

Tuskin sinulle auto ja asunto niin paljoa merkitsevät, ettetkö voisi ilman niitä olla. Mies voi jäädä kotiin teitä hoivaamaan, karessiahan siitä tulee, mutta kyllä lapsi on tärkein.

elin jonkun sellaisen pestin, jossa ei reissata. Palkka putoaa, ura katkeaa, rahaa on vähemmän ja pomoja enemmän, mutta onpa iltaisin kotona.



Mistä alkaen naiset ei ole kyenneet näkemään kuin itsensä?

että joku työntekijä on ihan oikeasti ollut korvaamaton ja hän on jäänyt vaikka isyyslomalle tai sairastunut pahasti tms.



Oikeasti,YKSIKÄÄN meistä ei ole työnantajalle korvaamaton, mutta perheellemme meitä ei voi kukaan korvata.



Onko sinusta todellakin työ tärkeämpi kuin perhe? Olet valmis hätätilanteessa joustamaan perheestä, ettei työ kärsi?

mutta silti PERHE menee työn edelle. Hän ei missään nimessä olisi lähtenyt työmatkalle oletetun synnytyksen aikaan.



En voi kuin ihmetellä ap:n miehen arvomaailmaa!

parin viikon isyysloman takia!



Oikeasti täällä tuntuu nyt joillakin olevan realiteetit hieman hakusessa... Pari edellistä vastaajaa tuntuivat ainakin siltä, että heidän on ihan mahdoton joustaa joskus perheen hyväksi. Ei kai nyt herran tähden synnytykseen osallistuminen ole sama asia kuin työttömäksi heittäytyminen ja kaiken elämän lopettaminen???