Lue keskustelun säännöt.
Olen kuumeessa ja pyysin miestäni töistä apuun - tuli ja meni nukkumaan
01.10.2010 |
Esikoisemme on 4kk. Aamulla minulla oli vähän kuumeinen olo, lämpöä vähän päälle 37 (paljon ihmiselle, joka ei ole koskaan kipeä). Rinta kipeä eli ilmeisesti jonkilainen alkava rintatulehdus. Kahden aikaan olin ihan poikki, vauva ei juuri nukkunut. Soitin miehelle töihin ja pyysin ,että hän tulisi kotiin hoitamaan vauvaa, jotta pääsisin itse lepäämään ja nukkumaan kuumetta pois.
juu, mies tuli, meni heti makkariin, sänkyyn, käänsi kylkeä ja nukahti. Se siitä avusta.
Mitä tehdä? Lapsi on toivottu, mutta yllätykseksi mies on kokonaan kieltäytynyt lapsen hoidosta. Ei vaihda vaatteita, ei vaippaa, ei suostu laittamaan nukkumaan, ei kylvetä. Joskus käsken seurustella vauvan kanssa ja silloin heiluttaa helistintä vauvan nenän edessä ja katsoo itse samalla telkkari.
Kommentit (20)
Ei kuulemma "osaa ja tiedä" miten toimia lastemme kanssa. Wtf????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiin, kun vaimo niin haluaa?
Ehkä sinun olisi kannattanut herättää se mies jos tuli kerran vauvan hoidon takia töistäkin kotiin..?
Usein puhuminen auttaa..
voi mennä tulla miten haluaa kunhan hoitaa työnsä.
No mitä sun mies kommentoi, kai sanoit sille että vauvaahan sun piti hoitaa..?
meillä kans tyttö 4kk ja miestä oikein harmittaa kun tekee kolmivuorotyötä ja ei nää tyttöä niin paljon kun haluaisi, eikä voi osallistua päivän/aamun/illan touhuihin. Mä oon kylvettäny lapsen alle 10kertaa, se on iskän homma.
Samoin jos vauva herää monta kertaa yössä syömään niin seuraavana aamuna mies sanoo että "mä voin sit ensyönä herätä lämmiteleen maidot niin saat nukkua" vauva on yöt siis rintaruokinnalla, päivät mennään pullolla ja soseilla..
Kannattas varmaan puhua asiasta, että kaipaisitte apua ja lapsi on myös hänen. Minä en tommosta ainakaan kauaa katselisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiin, kun vaimo niin haluaa?Ehkä sinun olisi kannattanut herättää se mies jos tuli kerran vauvan hoidon takia töistäkin kotiin..?
Usein puhuminen auttaa..
Eiköhän suurin osa töistä, joihin tarvitaan vähän enemmän koulutusta, ole myös työajaltaan joustavia? Tietty jos siellä kirjoittelee hoitsu, jolla on bussikuski miehenä, niin eihän sitä voikaan ymmärtää.
hei äijä, tuossa on tuo baby. Hoida. Menen nyt nukkumaan, herätä kahden tunnin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt perustella ja keskustella nätisti. Yrittänyt kuunnella miestäni. Miehellä tuntuu vain olevan iso pelko siitä että vaimo määrää. Puhuu välillä kaveristaan, joka on ollut suhteissaan ihan liian kiltti. Ilkeilemällä ilmeisesti mieheni luulee, että näin suhteita hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siellä kotona olet siksi, että teet vauvalle nuo asiat. Vai pitäskö sen juosta töistä paijaamassa sua keskellä päivääkin ja samalla kietasta vauvalle puhdas vaippa....
siellä kotona olet siksi, että teet vauvalle nuo asiat. Vai pitäskö sen juosta töistä paijaamassa sua keskellä päivääkin ja samalla kietasta vauvalle puhdas vaippa....
mutta kyllä isänkin pitää osallistua vauvan hoitoon.
mutta onneksi minulla kuitenkin on mies joka hoitaa perheen ja kodin jos itse olen kipeä.Tekee raskasta yö työtä ja silti auttaa.
En voi ymmärtää tuota sinun itsekästä kommenttiasi enkä AP:n miestä.
lapsen tekoon kun kuitenkin tarvitaan aina kaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies kaiken kokee, nainen kärsii nahoissaan.
nainen imettää lapsen useamman kerran yössä tai ruokkii pullosta. mies saattaa EHKÄ havahtua tilanteeseen, mutta siitäpä puhutaan pitkään, kun lapsi valvottaa. mies ei käännä edes kylkeään kuullessaan lapsensa ääntelehtivän. sitten ollaan niin väsyneitä töissä ja kotiin tultaessa, että ei jaksa mitään, ei pysty mihinkään.
En tekisi moisen kanssa enää lisää lapsia. Parempi hankkiutua eroon noin keskenkasvuisesta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt perustella ja keskustella nätisti. Yrittänyt kuunnella miestäni. Miehellä tuntuu vain olevan iso pelko siitä että vaimo määrää. Puhuu välillä kaveristaan, joka on ollut suhteissaan ihan liian kiltti. Ilkeilemällä ilmeisesti mieheni luulee, että näin suhteita hoidetaan.
Miehen silmät eivät aukea niin millään!!
Minulla oli vastasyntynyt vauva + 1v8 kk sisarus ja minulla kuumetta 39.5. Olin aivan taju kankaalla, pyysin miestä jäämään kotiin, mutta sanoi, että koita pärjätä. Lähti reissuhommiin 200 km:n päähän viikoksi.
Yrität puhua miehen ottamaan vastuuta jolloin mies "ajautuu toisen naisen syliin" koska "oma akka on nalkuttaja". Niin se vaan menee. Ja niin lopulta sinusta tulee syyllinen, kaikkeen.
Mutta sä oot äitisylomalla hoitaaksesi lasta ja sun mies käy töissä. vaikka olisitkin vähän kipeä (sitähän toi sun oire on) lapsen hoito vaan kuuluu äitiyslomalaiselle. Jos olisit rajussa oksennustaudissa tms tilanne olisi toinen. Harvasta työstä saa jäädä pois lapsen hoidon takia, jos toinen vanhempi on kotona. tietty sun mies voisi ottaa vanhempainlomapäiviä tms.
Sen sijaan sun mies on ihan sikamainen, kun kerran tuli kotiin "auttamaan". Mä olisin lykännyt muksun syliin ojo ovella ja vetänyt peiton korville ;)
Tarkoitatko, että koska äiti on vauvan kanssa kotona ja mies töissä, ei miehen tarvitse ottaa minkäälaista vastuuta omasta lapsestaan? Ei edes kontaktia? Ei katso, ei sylitä, ei halaa - se on äidin tehtävä, koska äiti on kotona???!!
Eihän ap pyydä miestään siivoamaan, pyykkäämään tai laittamaan ruokaa - jotka hän varmaan tekee sitten työpäivän päälle kotona, kun töihin palaa, ja mies taas ei, koska on töissä niin kotityöt ei kuulu hänelle.. vaan katsomaan lasta, omaa lastaan, jotta voisi nukkua kun on kipeä.
siellä kotona olet siksi, että teet vauvalle nuo asiat. Vai pitäskö sen juosta töistä paijaamassa sua keskellä päivääkin ja samalla kietasta vauvalle puhdas vaippa....
mutta kyllä isänkin pitää osallistua vauvan hoitoon. mutta onneksi minulla kuitenkin on mies joka hoitaa perheen ja kodin jos itse olen kipeä.Tekee raskasta yö työtä ja silti auttaa. En voi ymmärtää tuota sinun itsekästä kommenttiasi enkä AP:n miestä. lapsen tekoon kun kuitenkin tarvitaan aina kaksi :)
Mutta kaikin puolin hyvin tyypillistä toimintaa, mieheltä.
Ja miten sitä urpon onkin ottanut.. käykö kellään mielessä että se mies oikieasti voisi muuttua kun lapsia tulee??!
Kun meille syntyi ensimmäinen, mies kohteli minua kuin prinsessaa jo odotusaikana. Mahdollisti levon, kantoi kassit jne. Tuli mukaan sektioon, hoiti vauvaa otti isyyslomaa vaiikka oli yrittäjä jne.
Minä mahdollistin hänelle yöunet ja hoidin vauvan öisin.
Kun toinen syntyi, oli kuin olisi toinen mies minulla. En saanut lainkaan apua, vaikka raskausaikaoli vaikea ja isompaakin lasta olisipitänyt hoitaa. Sektioon menin yksin, miehellä on yritykseen liittyvät asiat etusijalla. Vauvan, isomman lapsen, kodin ja paljon paljon muuta uutta siihen päälle, ja hoidin kaiken yksin, miestä ei kotona näkynyt.
Yösyötöt sitten siirsin miehelle, menin nukkumaan isossa talossa eri huoneeseen.
Nyt tämä nuorinkin on jo iso ja päiväkodissa, on isin tyttö ehdottomasti, heillä on nyt kyllä siis todella hyvät välit ja isi hoitaa. Mutta ensimmäiset kuukaudet uuvuin kun mies jätti yksin, ensimmäinen vuosi oli raskas eikä se toinenkaan kovin helppo ollut.
Olemme yhä samassa osoitteessa. Miehes ottaa vastuutaan lapsistaan, mutta meidän parisuhde on kumppanuus.
Mies jätti minut liian usein ja liian yksin. En luota häneen;minun on pärjättävä yksin ja itse lasteni kanssa, en tiedä tuleeko mies ja auttaako ja miten paljon tai vähän. Tämä siksi että silloin kun olisin tarvinnut häntä, pyysin ja itkin, kun oikeasti lähes romahdin, hän ei millään ennättänyt, kun oli se firma. Edes taloudellista tukea arjen pyöritykseen en saanut, vaikka olin äitioyspäivärahalla ja mies tahkosi siitä firmastaan rahaa.
Nyt on miehellä talous sekaisin, eikä ole firmaakaan. Palkollisena on. En auta. Voin vipata, mutta en anna rahaa enkä maksa asumiseen liittyviä maksuja.
Liian paljon on tullut väliin hylkäämistä, yksin jättämistä. Eikä mies ymmärrä vieläkään miksi olen loukkaantunut, vihainen, minun vaan pitäisi nyt ymmärtää häntä .... en saisi nostaa esille esim. kuralla olevaa taloustilannettamme, hermostuu heti huutamaan kun loukkaan häntä.
** terveisiä vaan ap.n miehelle. Kun hän jättää vaimonsa yksin eikä suostu olemaan oman lapsensa kanssa edes pientä hetkeä, hän tuhoaa avioliittonsa ja perheensä. Se voi pysyä kasassa vaikka 20 vuotta, mutta luottamus ja kunnioitus siitä menee, ja ihan itse se mies sen tekee. Ja turha tulla pyytämään apua ja tukea vaimolta, jos itseltä ei ikinä tule mitään vaimolle, ei edes lapselle.**
Mitä hittoa se mies edes tuli kotiin "auttamaan", jos kerran ei auta???
Mä olen tässä juuri pohtinut, että mitenkähän sitä itse oppis valittamaan ja olemaan kunnolla kipeä, etenkin silloin kun on.
Jos mä en ole vähintään 40 asteen kuumeessa ja puoliksi tiedoton, olen ilmeisesti aivan riittävän hyväkuntoinen hoitamaan lapset. Joku flunssa... Eihän se nyt mitään oo. Paitsi, jos mies MEINAA tulla kipeäksi. Se makaa sohvalla ja mittaa varuiksi kuumetta 5 minuutin välein. Et jos vaik kohta nousis (mä en ees kauheesti kuumetta mittaile, lähinnä jos tahon tietää onko sitä ihan hitosti vai sillai tavallisen paljon) Ja sit se on niin tuhottoman kipee. Yleensä samaan aikaan kun ite meinaan tikahtua räkään ja hoipun kuumeisena tekemään lapsille iltapalaa astmapiippua imien...
Tai vaikka mahatauti. Ei viimeksikään (noro) tarttunut mieheen. Kiltisti se kyllä keräili lasten oksuja pitkin lattioita sen aikaa kun mä halailin pönttöä. Sisällä ei pysynyt mikään. Lakkasin oksentamasta, kun lakkasin juomasta... Mut kas kun ei oksenna, ni sittenhän sitä voi mieskii oikasta koipensa ja äiti juoksee viemään vettä naperoille...
Pari viikkoa sitten iski noidannuoli. Siis TODELLA PAHA noidannuoli. Jouduin hakemaan sairaalasta ensiaputropit, kun en päässyt oikeasti edes sängystä ylös, en voinut istua, en kävellä, enkä liikuttaa makuulla jalkoja. Mies joutui mut pukemaan sairaalaan lähtiessä, kun mä en saanut edes paitaa itse päälleni... Kyllähän se siitä sen verran tokeni, että pääsin jopa vessanpytyltä ylös ihan ilman apuja. Sisko oli mun kanssa lapsia hoitamassa ekat pari päivää, kun mä en voinut kumartuakaan sen vertaa, että oisin polviini ylettänyt. Sit tuli viikonloppu... Meinasin todellakin viskata ukkoa paistinpannulla tai jotain. Oli asia kuinka pieni tai suuri tahansa, niin oli kohtalaisen raivostuttavaa pyytää ja kerjätä apua IHAN joka asiaan. Oma-aloitteisesti ei hoksannut edes nuorimmaista (1v) nostaa syöttötuoliin syömään ruoka-aikaan. Jokainen vaipanvaihto piti erikseen pyytää tekemään. Mä olin vahvoista särkylääkkeistä ihan pöllyssä, enkä taipunut mihinkään. Käveleminenkin sattui. Nyt sentään pääsee jo liikkumaan, vaikka esim. kauppareissun jälkeen selkä onkin sit koko illan vielä kipeä...
Siis muuten ihan jees. Hoitaa lapset mukisematta, kun mä lähen johonkin ja tekee kotitöitä jopa ihan pyytämättä. Mutta jos mä olen kotona, joudun aina pyytämään, että hoitaisi edes jonkun lapsista (niitä on kolme) Ei se nyt terveenä ollessa niin haittaa, mutta joskus pistää todella miettimään, että kuin helvetin kipee sitä pitää olla, ettei tarvii sitä apua enää kerjätä???
Kun minä olen sairaana, mies lepää minunkin puolestani! Ja auta armias, kun mies sairastuu, ei sängystä pääse ylös... Argh!!!!