Millainen on " mammantyttö" - eli nainen, jonka napanuora ei ole katkennut vanhempiinsa

Äitin kanssa käydään kaupassa ei ikinä esim. oman puolison kanssa vaan äidin.. äiti käy tekemässä ruokaa, siivoamassa ja auttamassa lapsen hoidossa.. äidille kerrotaan kaikki asiat ja äiti on paras ystävä.. omaa autoa ei tarvitse olla kun äidin auto riittää hyvin.. kuljetaan joko äidin kanssa yhdessä tai sitten äiti käy tuomassa auton ja äiti viedään sitten kotiin..



En muista juuri koskaan nähneeni tätä naista missään miehensä kanssa vain äidin..

Äiti siivoaa, tuo ruokakassit, yöpyy tyttären luona usein. On tyttären käytettävissä aina ja joka päivä. Mielestäni itsenäinen ihminen siivoaa omat nurrkansa, hankkii omat ruokansa ja hoitaa PÄÄsääntöisesti omat muksunsa.

- Asuu lähellä äitiään, mielellään ihan pihapiirissä tai naapurustossa.

- Tapaa äitiään vähintään viikoittain, tai mieluusti päivittäinkin.

- Äiti on paras kaveri, läheisempi kuin omanikäiset ystävät.

- Vanhemmilta pyydetään rahaa, tavaraa ja palveluksia yhtä häpeilemättä kuin teininä ikään.



Grow up!!!

Melkein kolmekymppiseks asui kotona. Vihdoin kun muutti omaan kotiin ja sai lapsen niin on taas vauvan kanssa siirtynyt vanhempiensa kotiin. Ei ole siis koskaan miehensä kanssa yhteisessä kodissa vaan vauvan isä joutuu käydä katsomassa omaa lastaan mummulassa. Nyt isovanhemmat sitten lahjoittivat tontin omasta pihastaan, jotta voivat siihen rakentaa. Asuvat siis maalla, keskellä ei mitään.

ärsyttää se että kun niitä omia muksuja tulee, isovanhempia käytetään jatkuvasti hoitotätinä, kesälomatkin suunnitellaan niin että mummu hoitaa ainakin pariviikkoa lastenlapsia. Sitten mua ärsyttää se että mennään monta kertaa viikossa mummun luo syömään ja mummun ja papan mökille että saadaan itse rentoutua. Nyt kun mummulla olisi vihdoin omaa elämää niin omat lapset hoidattavat lapsenlapsetkin.

Se itsessään ei vielä tarkoita mitään napanuoran katkeamattomuutta. Ainakin omassa lähipiirissä on todella yleistä sellainen, että nuorina aikuisina sitä itsenäistymistä oikein korostetaan ja siitä ollaan jotenkin " tarkkoja" että pitää olla mahdollisimman itsenäinen kaikessa... Mutta että sitten vuosien varrella, kun se itsenäisyys vanhemmista on jo muuttunut itsestäänselvyydeksi, se jokin yhteys ja uudenlainen, läheisten aikuisten välinen ystävyys löytyykin sen oman äidin kanssa.

Kyllä sellainen minusta viittaa siihen, että äiti-tytär -suhde nimenomaan on " kasvanut aikuiseksi" ja mitään epäterveitä läheisriippuvuussuhteita ei ole jäänyt, jos pystytään keskenään olemaan aidosti ystäviä. Huolestuttavammalta ja keskenkasvuisemmalta sellainen kuulostaa, että aikuisiälle saakka on jäänyt äitiä kohtaan jokin teini-iän kapina-asenne.

Vierailija:

7: oletko vain kateellinen? Jos isovanhemmat haluavat hoitaa lapsia, mitä pahaa siinä. Tuo juuri sitä nykyajan yksilökeskeistä ajattelua...

Nykyään korostetaan liikaa itsenäisyyttä. Välit vanhempiin saa pysyä läpi elämän läheisinä.

Itse olen kateellinen. Meillä isovanhemmat asuu satojen kilometrien päässä ja pitää yhteyttä noin pari kertaa vuodessa. Koskaan ei hoida lapsiamme tms. En mitenkään erityisen onnellinen ja ylpeä ole tästä itsenäisyydestä.

tarkoittaisi automaattisesti sitä että suhteessa olisi jotain kieroa tai epänormaalia.

Älkää nyt asiaa ainakaan sen enempää tietämättä/tuntematta tuomitko heti äiti-tytär-suhdetta epänormaaliksi, kuten mun kohdalla eräs ihminen on tehnyt... Todella raivostuttavaa.

Onhan se nyt SÄÄLITTÄVÄÄ jos aikuinen perheellinen ihminen tarvitsee äitiään harvase päivä apuun milloin mihinkin. Eli esim. viikkosiivous ei onnistu ilman äiti, kaupassa ei voi käydä (äiti yleensä maksaa) jne. Se mitään tasavertaista YSTÄVYYTTÄ ole, älkää nyt naurattako!

Mä en vetänyt hernettä nenään (ei ole tarve) mutta sanoinpahan vaan että kaikkea ei kannata tuomita tietämättä, mistä oikeasti on kyse. Niin kuin muissakaan asioissa, mitkä liittyy jonkun toisen ihmisen elämään.

t. en nyt muista numeroani

Niin kauan kaikki oli ihan hyvin kun vauva syntyi, mutta sen jälkeen äiti ei vaan ole ollut kotona. Tuoretta isääkin siis kovasti suretta kun ei näe vauvaansa niin paljon kun haluaisi. Tekee melko pitkää työpäivää ja sen jälkeen ei vaan voi joka päivä lähteä maalle mummulaan vauvaansa katsomaan. Myös viikonloput kun isä olisi kotona äiti haluaa olla vaan vanhemmillaan ja silloin sitten isäkin on siellä lapsensa kanssa. Eli mies ei todellakaan ole hylännyt perhettään vaan kärsii tilanteesta todella paljon.



T:5

saattaa hän joskus tiskikonetta täyttää tai pyykit nostaa narulle jos huomaa, mutta yleensä hän juo kahvia ja syö pullaa meillä käydessään ;-)

Asunut äitinsä luona vielä lapsenkin syntymän jälkeen. Muutti lopulta äitinsä luota viereiseen kaupunginosaan, ei viihtynyt siellä koskaan. Edelleen oli usein äitinsä luona. Lopulta sai asunnonvaihdon samaan rappuun, missä äiti asuu.

...taikka mistään siivoiluista. Oma äitini on yksi parhaista ystävistäni. Ei hän meillä siivoa sen enempää kuin muutkaan perheen ulkopuoliset aikuiset. Valitettavasti välimatkaakin on niin paljon, että harvoin tavataan. Ihmeellistä kohkaamista ja huutamista...

Onhan se nyt SÄÄLITTÄVÄÄ jos aikuinen perheellinen ihminen tarvitsee äitiään harvase päivä apuun milloin mihinkin. Eli esim. viikkosiivous ei onnistu ilman äiti, kaupassa ei voi käydä (äiti yleensä maksaa) jne. Se mitään tasavertaista YSTÄVYYTTÄ ole, älkää nyt naurattako!

8/10

Napanuoran katkeamatta jääminen ei minunkaan mielestäni ole yhtä kuin läheiset välit äitiin ja esim. päivittäinen kontaktissa olo. Luonnotonta on se, että yrittää kaikessa miellyttää äitiään, pystymättä tekemään omia päätöksi, elää tavallaan äitinsä elämää.

Eihän se nyt ihan aikuismaista ole jos on pakko olla mamin kanssa tekemisissä melkein joka päivä,jos ei muuten niin puhelimella....... Kyllä kai se itsenäistyminen pitkälti näkyy justiisa siinä,että voi olla ihan huoletta erossa vanhemmistaan vaikka kuin pitkään kuolematta ikävään..

Eihän se nyt ihan aikuismaista ole jos on pakko olla mamin kanssa tekemisissä melkein joka päivä,jos ei muuten niin puhelimella....... Kyllä kai se itsenäistyminen pitkälti näkyy justiisa siinä,että voi olla ihan huoletta erossa vanhemmistaan vaikka kuin pitkään kuolematta ikävään..

Aikuisuus ei ole kiinni siitä kuinka paljon on äitinsä kanssa tekemisissä. Tottakai jokaisen oikeus ja velvollisuus on hoitaa omat asiansa ja lapsensa pääosin itse, mutta miksi ei saisi saada apua? Siksi kun sinä et saa?

Niillä jotka oikeasti ovat itsenäistyneet vanhemmistaan ei ole mitään tarvetta todistella muille tätä asiaa, vaan vanhemmat kuuluvat luontevana asiana perheeseen.

Vierailija:

Eihän se nyt ihan aikuismaista ole jos on pakko olla mamin kanssa tekemisissä melkein joka päivä,jos ei muuten niin puhelimella....... Kyllä kai se itsenäistyminen pitkälti näkyy justiisa siinä,että voi olla ihan huoletta erossa vanhemmistaan vaikka kuin pitkään kuolematta ikävään..

Noin minäkin ajattelin joskus silloin 19-vuotiaana. Silloin, kun itsenäisyys ei ole vielä kunnolla saavutettu ja ei istu luonnollisesti, ja sitä ei ole vielä tottunut täysivaltaisena aikuisena elämiseen, tämä itsenäisyys on niin kova sana. Silloin kaikenlainen tuntuu uhkaavan sitä herkkää, juuri saavutettua itsenäisyyttä. Kyllä ajan myötä tekin huomaatte, että ei se itsenäisyys puhelinkeskusteluun ja jopa vanhempien kanssa kaveeraamiseen (taikka edes siihen kauppareissuunkaan!) kaadu, kun se on jo olemassa, ja on tottunut itse huolehtimaan itsestään.