Onko se nyt niin kauheaa, jos ekaluokkalainen ei ole yltiösosiaalinen
ja tunge itseään muiden toisensa jo entuudestaan tuntevien joukkoon välitunnilla?? Lapsi on ujo ja rauhallinen, menee kyllä leikkimään kun pyydetään, mutta ei itse aktiivisesti etsi kaveria vaan seuraa kauempaa. Ei kai kaikkien tarvitse olla niitä suunapäänä showta pitäviä?
Kommentit (20)
Mielenkiintoiset sanavalinnat myös... ja jos olet itse lapsen sosiaalisuuteen tyytyväinen ja lapsikin on tyytyväinen, niin miksi tämä kysely, ja miksi asia sinua yleensä askarruttaa, jos kaikki on hyvin?
yksinäiseksi tai pelokkaaksi. Mulla ujo eskarilainen eikä vielä ainakaan noin vaan tutustua kehenkään vaan vaatii sen pidemmän tutustumisen. Hänellä muutama hyvä kaveri pkssa ja nyt eskarissa samat pojat mutta vähän huolettaa että jos näistä kukaan ei tule edes samaan kouluun niin mitä sitten? Joutuuko olemaan yksin välitunnilla ensi vuonna kun ei niin helposti tutustu uusiin kavereihin :(
Osa lapsista on hienosti sanottuna observoijia, ts. tarkkailevat ennen kuin avautuvat ja aktivoituvat. Eiköhän se ole ihan jees?
kuuluu syvästi tietty etäisyyden pito tuntemattomiin, ihan kuten minullakin itse asiassa. Serkkujensa kanssa leikkii kyllä ja kotona on sosiaalinen. Se vain, että ei kai lasta voi pakottaa toimimaan luontoansa vastaan eli pakottaa menemää juttelemaan jne. Rupeaa vielä inhoamaan koko koulua sen takia :(. Yritän kyllä rohkaista sosiaalisuuteen.
ap
Asia, joka kannttaa otta huomioon. Eivät kaikki ole luontaisesti sosiaalisia, mutta niitä taitoja on hyvä pyrkiä kehittämään.
Haluan myös sanoa, ettie ujous ole aina välttämättä huono asia. Se voi olla eräänlainen puolustusmekanismi.
Opettaja ei taas ole huolissaan, koska lapsi on koulussa kyllä hiljainen, mutta mukana kaikessa ja on onnellisen oloinen.
Minulle tämä ei olekaan ongelma eikä lapselle itselleen, mutta aikuisille on. Minusta lapsella on oikeus elää elämää luonteensa mukaan, eikä suorittaa sitä.
ap
Eli ongelma on sittenkin olemassa?
Vaatiiko se yltiösosiaalisuutta, että saa kaverin? Mielestäni ei.
Opettaja ei taas ole huolissaan, koska lapsi on koulussa kyllä hiljainen, mutta mukana kaikessa ja on onnellisen oloinen.
Minulle tämä ei olekaan ongelma eikä lapselle itselleen, mutta aikuisille on. Minusta lapsella on oikeus elää elämää luonteensa mukaan, eikä suorittaa sitä.ap
Kerro niille ip-ohjaajille kantasi. Minä olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Ja olen opettaja.
ja valitettavasti olen joutunut huomaamaan että ujoa lasta kohdellaan ihan eri tavalla kuin sitä avointa ja rohkeaa :( esim avoimelta lapselta kysellään kuulumisia mutta ujoa ei tarvitse edes tervehtiä! ujous myös tuntuu olevan ongelma nimenomaan aikuisille ei niinkään lapselle itselleen.
Kävi eskerin yksityisessä, ja muut meni eri kouluihin. Kaikki lapsen ympärillä ovat uusia ihmisiä, lapsista aikuisiin. Kai se vie aikaa itse kultakin tutustua, koulua ollut vasta vähän aikaa. Eihän sitä tarvitsisi läöytyä kuin yksi lapsi, jolle lapseni olisi se ykköskaveri eikä se, jonka kanssa leikitään, jos paras kaveri on poissa.
ap
Oma poikani oli pienenä samanlainen, nyt on jo yläasteella ja on paljon kavereita.
Painostaminen tai numeron tekeminen asiasta tuskin auttaa lasta mutta mitä jos pyytäisitte jotakuta koulukaveria teille leikkimään vaikka koulun jälkeen? Voisi olla helpompi tutustua rauhassa.
Meillä niistä ei samanluonteisen pojan kanssa jäänyt käteen mitään. Kutsuttiin useampiakin lapsia meille eskarilta leikkimään.
Hakuammunnalla se on vähän vaikeaa, ja meillä kylläkin kävi juuri niin että kaikista yrityksistä huolimatta poikani oli aina se viimeinen kaverivaihtoehto. Sama tilanne nyt ykkösellä. Jotain seuraa joskus on, joskus ei.
Mutta mä en enää stressaa, sama on lähellä asuvan luokkakaverin kanssa. Sillä on yksi bestis tässä lähelläja kun bestis ilmestyy ulos, saa poikani lähteä:( Elämä on. Äiti ei voi niitä ystäviä järjestää lapselle puolesta.
Painostaminen tai numeron tekeminen asiasta tuskin auttaa lasta mutta mitä jos pyytäisitte jotakuta koulukaveria teille leikkimään vaikka koulun jälkeen? Voisi olla helpompi tutustua rauhassa.
Mutta ei. Koulu olisi kivempaa jos olisi edes yksi vakiokaveri jonka seuraan aina mahtuisi.
t. se viim. vastaaja
Eihän sitä tarvitsisi läöytyä kuin yksi lapsi, jolle lapseni olisi se ykköskaveri eikä se, jonka kanssa leikitään, jos paras kaveri on poissa.
ap
Taidat olla kateellinen, kun suorastaan annat toisten lasten sosiaalisuudesta negatiivisen kuvan.
Olkoon ap:n poika yksin, jos pojan tai äidin mielestä niin on parempi. Kyllä kaverit tuon vaistoavat ja silloin lopputulos on juuri tuo.
synnynnäinen luonteenpiirre, eikä vähemmän sosiaalista pidä syyllistää siitä, että ei tunge toisten seuraan.
Näin ainakin lapseni koulussa on. Ei ohjata minkäänlaiseen yhteiseen tekemiseen. Jos on yksin, saa olla. Jos on arka lapsi, niin syrjäytyy näppärästi jo tässä vaiheessa.
kukaan ei jää yksin välitunnilla!
välimuotoja ole? Tuskn lapsesta on kivaa, ettei hän uskalla lähestyä ihmisiä. Miten hän saa koskaan kavereita?