Lue keskustelun säännöt.
Olen niin itsekäs, että tekisin abortin, jos sikiöllä todettaisiin esim. Down
30.09.2010 |
Niin, uskallan täällä sen tunnustaa. En haluaisi vammaista lasta, vaikka tiedänkin, että Down-ihmiset ovat useiin aikuisina omatoimisia ja iloisia ihmisiä. Abortoisin myös, jos sikiöllä todettaisiin muita (vakavia) häiriöitä.
Taidan olla natsi.
Kommentit (82)
jos yllättäen tulisi? Downit ovat harvoin vaikeasti kehitysvammaisia tai erityisen sairaita. Joku ei tiedä tätäkään tosiasiaa.
Eihän sitä etukäteen tiedä kukaan, miten vammaisen kanssa pärjäisi - miten voisikaan tietää, kun erilaisia vammojakin on niin paljon ja ne ovat niin eriasteisia.
Kyllä itse olisin todella surullinen, jos vastasyntyneellä tai vanhemmalla lapsellani todettaisiin jokin kehitysvamma. Siinä vaiheessa asiaan ei kuitenkaan enää voisi vaikuttaa, oma lapsi on oma lapsi ja ihminen sopeutuu kykyjensä mukaan kaikkiin tilanteisiin.
En voi kuitenkaan sädekehä pääni päällä kiiltäen vakuuttaa, että lapsen vammaisuus olisi minulle yhdentekevä asia, tai etten toivoisi lapselleni kehitysvammaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota kantaa asiaan. Mieleeni tuli kuitenkin karmaiseva ajatus, että joku sellainen, joka olisi ollut valmis abortoimaan vammaisen lapseen, saakin yllätyksenä vammaisen lapsen. Mitä hän ajattelee? Jossain ajatusten pimennossa kurkkii se fakta, että jos vammaisuudesta olisi tiennyt etukäteen, lapsi olisi abortoitu.
Mitä jos lapsi joskus tajuaa kysyä asiaa? Voiko äiti tai isä sanoa, että joo, kyllä sinut olisi abortoitu jos olisimme tienneet että olet vammainen. Vai valehteleeko äiti tai isä vammaiselle lapselleen?
En tällä tekstillä syytä ketään. Tulipa vain tällainen ajatusketju mieleen.