Olen niin itsekäs, että tekisin abortin, jos sikiöllä todettaisiin esim. Down

kehitysvaiheessaan näyttää. Hän on kuitenkin ihminen alusta loppuun. Ei ihmisyys yhtäkkiä tule syntymähetkellä. Kyllä sikiökin on jo ihminen.

kehitysvaiheessaan näyttää. Hän on kuitenkin ihminen alusta loppuun. Ei ihmisyys yhtäkkiä tule syntymähetkellä. Kyllä sikiökin on jo ihminen.

kehityksensä alussa.

Ihmisellä on alku ja loppu. Kohdussa kasvaa ihmisen alku ja kuolemaisillaan oleva on ihmisen loppu. Ihmisiä ovat molemmat kuten myös kaikki kehitysvaiheet siinä välillä.

kehityksensä alussa.

Tottakai ihminen on ihminen myös kehityksensä alussa. Joka muuta väittää, puhuu täyttä soopaa.

Ihmisellä on alku ja loppu. Kohdussa kasvaa ihmisen alku ja kuolemaisillaan oleva on ihmisen loppu. Ihmisiä ovat molemmat kuten myös kaikki kehitysvaiheet siinä välillä.

itse nimittäin liitän ihmisyyden ajattelukykyyn. Jos esim. syntyy aivoton lapsi, en koe häntä oikeasti ihmisenä vaikka teknisesti onkin samaa lajia. Siksi en myöskään koe että esim. 4 viikkoa vanha alkio olisi vielä ihminen.

Kyllä alkio ja sikiö on ihminen. Tottakai.

Mutta minä myös abortoisin down-lapsen tai muun vaikean kehitysvammaisen. Ja tiedän etten sopeutuisi jos saisin vammaisen lapsen, siis yllärinä, kaikkea kun ei voida etukäteen tietää. Antaisin varmasti adoptioon tai laitoshoitoon. Kyllähän sellaisisen pienen käärön vielä hoitaa mutta isompaa lasta en jaksaisi hoitaa.

lapsivesipunktio tai muut seulat eivät paljasta muita, erittäin paljon vaikeampia kromosomimuutoksia. Eli syntyvä lapsi saataa saada "puhtaat" paperit punktiosta ja syntyä erittäin pahasti kehitysvammaisena. Se on paha paikka kenelle tahansa, mutta erityisen paha ihmiselle joka on pelännyt saavansa Down-lapsen ja saakin paljon syvemmän kehitysvammaisen.

Vaikka down ei ole mitään verrattuna esim. INCL:n, on se kuitenkin ihan oikea kehitysvamma eikä mikään esim. likinäköisyyteen verrattava pikkuhäiriö. Downeilla on 40 kertainen riski synnynnäiseen sydänvikaan ja 10-29 kertainen riski saada leukemia ja myös eliniänodote on reilusti alempi kuin taviksilla / normaaleilla /terveillä tai mitä sanaa sitä poliittisen korrektiuden takia nyt halutaankaan käyttää.

Down ei ole vaikea kehitysvamma yleensä

Olen itse yrittänyt löytää tarkkaa tietoa siitä, kuinka yleistä leukemia downeilla on. Itse en ole tavannut yhtään leukemiaa sairastavaa downia, vaikka heitä todella paljon olen urani aikana tavannut. Voi tietenkin olla sattumaa.

mutta parivuotiaan downlapsen äitinä haluan sen verran sanoa, että ei meidän elämä pilalle mennyt ylläridownin takia. Ihan outo ajatus, että koko perhe "kärsisi" erityislapsesta ja vanhemmat muuttuisivat "ihmisraunioiksi". Ainahan perheen elämä muuttuu, kun uusi lapsi syntyy. Ja lähipiirin kokemuksen perusteella meidän arki ei todellakaan ole hankalimmasta päästä, vaikka muissa perheissä ei kehitysvammaisia olekaan. Ei elämä pelkkää ruusuilla tanssimistakaan ole, mutta missä pikkulapsiperheessä olisi???



Haluan korostaa, että ei elämä pilalle mene erityislapsen myötä. Ymmärrän, että ajatus vammaisesta lapsesta pelottaa, mutta tulevasta ei voi kenenkään lapsen kohdalla tietää.



Mutta jokainen siis abortoikoon minun puolestani niin monta kertaa, että saa lopulta sen mitä haluaa. Toivottavasti ette joudu oikeasti valinnan eteen.

Olisin ottanut pienen tyttömme vastaan myös vammaisena, jos vain elinmahdollisuuksia olisi ollut. Ilman palleaa ja keuhkoja on vain mahdotonta elää...

Esikoisen kohdalla emme halunneet seulontoja, emmekä ota nytkään, vaikka pakko myöntää, että asia on pitänyt miettiä uusiksi, koska ikäeroa edelliseen tulee alle kaksi vuotta. Tosi asia on, etten tiedä, miten jaksan, jos lapseni on down tai muuten vammainen. Sen kuitenkin tiedän, etten voisi elää itseni kanssa, ellen ainakin yrittäisi.



Minusta kuitenkin jokainen saa miettiä asian omalta kohdaltaan ja omien voimavarojen puitteissa. Mikäpä minä olen ketään tuomitsemaan.

ihmiselle abortti on kova pala, taatusti sitä miettii pitkään jälkeen päin, jopa koko loppuelämänsä ajan.



Itse en tästä syystä tekisi. Mutta sen päättää jokainen omalla kohdallaan ja kantaa itse syyllisyyden taakkansa joka voi olla todella raskas.

Meille odotetaan down-lasta, jolla on leikkausta vaativa sydänvika. En tiedä olinko itsekäs siitä syystä, etten voinut kuvitellakaan tekeväni raskaudenkeskeytystä viikolla 23, jolloin tilanne selvisi. Me halutaan antaa tälle(kin) tulevalle lapselle mahdollisimman hyvä elämä. Varmasti tulee olemaan rankkoja aikoja, mutta meillä on onneksi aivan mahtava tukiverkosto lähellä!



Mun mielestä kukaan ei voi arvostella toisten ratkaisuja tällaisissa asioissa. Jos tuntee, ettei voi tarjota lapselle rakastavaa kotia niin keskeytys on varmasti parempi vaihtoehto kuin synnyttää epätoivottu lapsi.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2955886

http://www.tohtori.fi/?page=3372348&id=8309526

Olen itse yrittänyt löytää tarkkaa tietoa siitä, kuinka yleistä leukemia downeilla on. Itse en ole tavannut yhtään leukemiaa sairastavaa downia, vaikka heitä todella paljon olen urani aikana tavannut. Voi tietenkin olla sattumaa.

Jos on sellainen tilanne että olosuhteiden pakosta on jätääv omaishoitajaksi vastoin tahtoaan (esim. hoitopaikkaa ei saa vaikka olisi hyvinkin vaikeasti vammainen) niin on ihan mahdollista kokea että elämä on mennyt pilalle.

Haluan korostaa, että ei elämä pilalle mene erityislapsen myötä.

En tiedä mitä olisin tehnyt, jos vakava kromosomihäiriö tai down olisi paljastunut testeissä.



Todella moni avioliitto kuitenkin hajoaa ihan vain perhe-elämän rankkuuten vammaisen lapsen kanssa. Ja näistä lapsista harvoin käydään huotajuuskiistoja, äidit jäävät hyvin usein yksinhuoltajiksi, miksi näin en tiedä. Ehkä lapsen kohdussa kantaminen on tehnyt lapsen jo jollakin tavalla omaksi ja konkreetisemmaksi äidille, en tiedä.