Olen niin itsekäs, että tekisin abortin, jos sikiöllä todettaisiin esim. Down

Entäs koko perhe?

Meillä päätökseen vaikutti paljon myös se että esikoinen on jo erityinen.

Kukaan ei vaan pysty vastaamaan minua tyydyttävällä tavalla kysymykseeni. Miten on mahdollista, että ihminen sopeutuu vaikeaan asiaan, jos ei siitä etukäteen tiedä. Vaikka tietää ettei sopeutuisi helpompaan asiaan, jos tietäisi sen etukäteen.

minä ainakin olen sitä mieltä,että se vatsan asukki on sikiö niin kauan kunnes syntyy tänne maailmaan ja alkaa elää elämää.

18-viikkoisena se ei ainakaan mikään "ihan oikea vauva" ole! Tai en ainakaan haluaisi ajatella niin,koska olen tehnyt abortin rv19. Nyt nousi kyllä kyyneleet silmiin. Piti vielä oikein kuvailla se toimenpide tuohon. Kiitos tästä.

Kukaan ei vaan pysty vastaamaan minua tyydyttävällä tavalla kysymykseeni. Miten on mahdollista, että ihminen sopeutuu vaikeaan asiaan, jos ei siitä etukäteen tiedä. Vaikka tietää ettei sopeutuisi helpompaan asiaan, jos tietäisi sen etukäteen.

Eihän sitä muutenkaan tiedä etukäteen, mitä on tulossa! Vaikka sikiöstä tiedettäisiinkin, kyseessä on vaikkapa Down, ei ole mitään keinoa etukäteen selvittää, minkä tasoisia ongelmia on tiedossa. Elämähän on aina ennalta-arvaamatonta, ja kaikesta on pakko selviytyä. Jotkut selvityvät kunnialla, jotkut masentuvat, jotkut palavat loppuun. Mun mielestäni toi sun kysymyksesi on aivan absurdi, ei siihen kukaan soi vastata, kun ei sen kummempaa vastausta ole.

että jos ehkäisystä huolimatta tulisin raskaaksi, en voisi tehdä aborttia vaikka vauva tiedettäisiin vammaiseksi. Hoidan jo kahta, hoitaisin kolmatta jos niin kävisi.

voi olla myös toisin päin.

Itsellä on down-pikkuveli, joka valitettavasti sattuu olemaan näitä vaikeammin vammaisia downeja, sekä psyykisesti että henkisesti. Vaikka veli on rakas, niin jos saisin tietää että lapseni on down, tekisin abortin. En tietoisesti ottaisi riskiä saada yhtä vaikea tapaus kuin veljeni.

En ymmärrä miksi joillekin on niin vaikea tajuta miten joku voi abortoida downin vaikka on mahdollisuus vaikeampaan vammaan yllättäen. Jos jotenkin maagisesti saisin esim. tietää että mikäli lähden huomenna töihin omalla autolla ajan kolarin en lähtisi autolla vaan esim. pyörällä vaikka silloinkin on mahdollisuus joutua kolariin ja vammautua pahemminkin kuin jos istuisi autossa. Voi olla että pyöräilisin ilman onnettomuuksia tai kolaroisin niin hiljaisella vaihdilla että saisin vain mustelman ja jos lähtisin kaikesta huolimatta autolla kolaroisin kovaa vauhtia ajavan sementtiauton kanssa ja vammautuisin erittäin pahasti...

Kukaan ei vaan pysty vastaamaan minua tyydyttävällä tavalla kysymykseeni. Miten on mahdollista, että ihminen sopeutuu vaikeaan asiaan, jos ei siitä etukäteen tiedä. Vaikka tietää ettei sopeutuisi helpompaan asiaan, jos tietäisi sen etukäteen.

ottaa, niin kai silloin voi vastata myös kysymykseeni. Miten sitten yhtäkkiä voikin sopeutua vammaiseen lapseen, kun sellainen yllättäen tulee?

vamma kuin moni muu kromosomivaurio.

ja toivoisin, että kaikki mahdolliset vammat selviäisi sikiötutkimuksissa.

Eli jos se tulee yllättäen, niin silloin on vain pakko kestää ja päätyä ihmisraunioksi. Mutta vapaaehtoisesti en ihmisraunioksi halua.

ottaa, niin kai silloin voi vastata myös kysymykseeni. Miten sitten yhtäkkiä voikin sopeutua vammaiseen lapseen, kun sellainen yllättäen tulee?

Tässä asiassa kuitenkaan ei yhteiskunta ajattele vanhempia vain ihan vain silkkaa rahaa. Downit ovat suurin yksittäinen kromosomipoikkeavuuden omaava ryhmä. Down on helppo todeta. Down on siitäkin hankala juttu yhteiskunnan takia, että elävät pitkään ja aiheuttavat kuluja. Ne vaikeammat tapaukset sentään usein menehtyvät jo varhaisessa lapsuudessa ja vaikka silkkaa piruuttaan eläsivätkin, tulsi heidän seulomisensa kalliiksi. Joten tehdään edelleen näin. Seulotaan sitä helpointa ja annetaan vanhempien olla luulossa, että näin sen juuri pitääkin mennä.

Todella moni avioliitto kuitenkin hajoaa ihan vain perhe-elämän rankkuuten vammaisen lapsen kanssa.



Mielestäni nuo viimeiset sanat "vammaisen lapsen kanssa" voi jättää pois. Kuitenkin suurin osa avioeroista koskee perheitä, joissa on normaalit ja terveet lapset. Että ei nyt ihan kaikkea elämän kurjuutta voi laittaa vammaisten niskaan!!!



Enkä edelleenkään usko, että esikoisemme kärsii down-sisaruksestaan. Miksi hänen pitäisi kärsiä? Lapset voivat nykyään huonosti ihan muista syistä kuin että sisarus on vammainen. Vammoja ja sairauksia on toki eritasoisia, mutta emme mekään ole mitään helpointa tapausta saaneet. Emme silti koe kärsivämme, vaan ennemminkin osaamme iloita pienistäkin asioista ja olla kiitollisia terveydestä ym. tärkeistä asioista.



Mutta edelleen siis ei ole minun asiani, jos joku ei down-lasta halua. Perustelut voisivat kuitenkin olla muuta kuin että "minusta ei vain ole down-lapsen vanhemmaksi, koska elämä olisi liian rankkaa". Pienten lasten kanssa nyt vaan yleensä on enemmän ja vähemmän rankkaa.

Mun lapsi ei luultavasti tule koskaan kykenemään itsenäiseen elämään. (ja se ei näkynyt missään kokeissa)



Mutta niin tekisin minäkin, jos siis NYT rupeaisin odottamaan ja lapsi todettaisiin vammaiseksi, en jaksaisi kahta sairasta lasta niin itsekäs olen. En usko siihen paskaan, "että sairas lapsi annetaan vain sille jolla on voimia se hoitaa jne jne"... yäh, mitä sontaa....



Rakastan laistani ihan mielettömästi enkä pois antaisi/vaihtaisi mistään hinnasta, mutta minua ei haittaisi jos hän olisi normaali koululainen, nyt mennään niillä eväillä mitä ollaan elämälle saatu ja kyllähän se tästä...

kahdessa viimeisessä raskaudessa. mutta en itsekkyyttäni vaan ajattelin kyllä muutakin perhettä.

Haluan kaikki alkuraskauden kokeet ja teen abortin jos selviää vamma. Koko perheemme takia.



Tutuilla paljon vammaisia lapsia ja elämä on aika raskasta myös noiden Down-lapsien kanssa, vaikka ovatkin valoisia.

Minä tekisin myös abortin jos todettaisiin että lapsella on jokin vakava vamma. En haluaisi lasta joka joutuu kärsimään syntymänsä tähden ( en tarkota tällä downeja vaan muita geeni häiriöitä jotka voivat aiheuttaa koko elämän kärsimyksen.)

Tiedän myös pari tuttua jotka ei halua sairasta lasta.

vaikka vaikea tilanne olisi.

ja myös mieheni. Juuri tuon takia otettiin verikokeet ja käytiin ultrassa.

Juuri tuon takia otettiin verikokeet ja käytiin ultrassa.

että verikokeista ja ultrasta huolimatta lapsella saattaa olla joku vamma tai hän saattaa vammautua synnytyksessä.

Kuinka olette sitten tämän ajatelleet hoitaa? Tappaa lapsen kotiin päästyänne?

näin ajattelevista natseja.