Suhteet exän sukulaisiin - ovatko pysyneet?

10 vuotta oltiin avioliitossa ja sieltä suvusta jäin kaipaamaan ihmisiä mm. kummityttöäni. Ei siitä vaan tullut mitään, eron syy oli mieheni petollisuus ja tuntui, että koko se suku oli mulle koko ajan pahoillaan ja vaivautunut siitä mitä mieheni meni mulle tekemään. Ei se ilmapiiri ollut enää sama. Helpotti varmaan kaikkien oloa kun etäännyin heistä ja lopetin yhteydenpidon.

vierailimme heillä, kysyin häntä lapsenvahdiksi tarvittaessa. Nyt minun uuden suhteen kestettyä n.5v. välimme ovat jääneet vähä niin kuin hoitamatta. Lapsi toki näkee isovanhempiaan aina kun on isällään ja isovanhemmat ovat matkustelleet lapseni kanssa paljonkin. Ovat huipputyyppejä kaikinpuolin. Yhteydenpito vaan on jäänyt kun elämääni on tullut toinen lapsi, uusi mies, uudet appivanhmmet. Ei vaan ole aikaa kaikkeen.

Ex miehen veljen perheen kanssa olin myös paljon tekemisissä, veljen vaimo oli yksi parhaita ystäviäni. Hän sattuu olemaan aika tempperamenttinen nainen. Otti herneet nenään jostain ja yhteydenpito loppui kun seinään. En edes jäänyt miettimän miksi.

10 vuotta oltiin avioliitossa ja sieltä suvusta jäin kaipaamaan ihmisiä mm. kummityttöäni. Ei siitä vaan tullut mitään, eron syy oli mieheni petollisuus ja tuntui, että koko se suku oli mulle koko ajan pahoillaan ja vaivautunut siitä mitä mieheni meni mulle tekemään. Ei se ilmapiiri ollut enää sama. Helpotti varmaan kaikkien oloa kun etäännyin heistä ja lopetin yhteydenpidon.

vaikka exäsi suku onkin vaivautunutta? Tuskin tyttö tajuaa olla? Karua jotenkin, että eron myötä myös kummilapsi tuolla lailla dissataan... :(

Olimme miehen kanssa yhdessä 9 vuotta, avioliitossa 2. Ei ollut lapsia. Erosta kerrottiin, kun olin jo muuttanut pois yhteisestä kodista tai mies oli kertonut. En ole puhunut tai nähnyt koommin. Miehellä ei ollut sisaruksia ja muut sukulaiset näin vain sukujuhlissa.

Oli veljeni avopuoliso. Ero oli sopuisa ja olivat kavereita pitkään eron jälkeen. Nyttemmin kummallakin uusi elämä. Ymmärrän, ettei jaksa täällä kekkereillä juosta, mutta kyllä mulle tuli hiukan outo olo, kun lähetin vuosien jälkeen sähköpostin. Kysyin vain kuulumisia, laitin tytöstä muutaman rivin ja toivotin hyvää jatkoa. En siis vaatinut mitään erityistä huomiota. En ole saanut vastausta...:(

10 vuotta oltiin avioliitossa ja sieltä suvusta jäin kaipaamaan ihmisiä mm. kummityttöäni. Ei siitä vaan tullut mitään, eron syy oli mieheni petollisuus ja tuntui, että koko se suku oli mulle koko ajan pahoillaan ja vaivautunut siitä mitä mieheni meni mulle tekemään. Ei se ilmapiiri ollut enää sama. Helpotti varmaan kaikkien oloa kun etäännyin heistä ja lopetin yhteydenpidon.

vaikka exäsi suku onkin vaivautunutta? Tuskin tyttö tajuaa olla? Karua jotenkin, että eron myötä myös kummilapsi tuolla lailla dissataan... :(

välit ex-anoppiin ja appeen ihan hyvinä. Mitenkähän tän nyt selittäisi...ex oli ainoa lapsi ja melko itsekeskeinen luonne, ja mm. haukkui eronnutta äitiään lumpuksi ja heillä oli välit usein poikki. Eromme jälkeen tiesin, ettei ex vieraile äidillään ja anoppi olisi tuskin nähnyt lastenlapsia, jos en olisi pitänyt välejä sinnepäin. Kävin mm. anopin kanssa kävelylenkillä. Pari vuotta eron jälkeen ex kuoli, ja nykyisin anoppi tai appi hakee lapsia välillä viikonloppukylään. Mulla on molempiin hyvät välit ja olen mm. ex-appea auttanut sydänleikkauksensa toipilasaikana. Mun nykyisellä ei ole mitään tätä vastaan.

Mieheni oli orpo ja kasvatusisä oli kuollut, kun tavattiin ja kasvatusäiti kuoli ennenkuin avioiduimme. Yksi mieheni oikean äidin miespuolinen sukulainen on perheineen, mutta etäisempi siis. Ovat oikein mukavia ja käyvät joskus tervehtimässä minua työpaikallani (olen palveluammatissa), muttemme siis olleet sen enempää aviossa ollessanikaan tekemisissä. Kyselevät lasten kuulumisia.

mutta lasteni isän sukulaisiin pidän säännöllisesti yhteyttä, vaikka asuvat 8000km päässä. Yritämme käydä siellä kerran vuodessa. Exän siskon perhe on meille todella läheinen, sisko on sen verran minua vanhempikin,että on "ottanut minut tyttärekseen". Exä itse ei ole missään yhteyksissä keneenkään, ei onneksi ole meitäkään yrittänyt tavoittaa 7 vuoteen.

lapset näkevät ex-miehen puolen sukulaisia kun ovat isällään. Eivät asu kovin kaukana, mutta en ole pitänyt yhteyttä. Joulukortin olen laittanut ja on kyllä facebookissakin kaverina, mutta ei vaan ole sitten tullut pidettyä yhteyttä sen kummemmin.



Ensin eron jälkeen oli vähän mitta täynnä koko exän sukua, mutta ei nyt enää niin väliksi olisi välttämättä. En ole kutsunut kyllä lasten synttäreillekään, juhlivat siellä sitten isän kanssa toiseen kertaan.

Olin exän kanssa yhdessä yli 10 vuotta, lapsia on kaksi. Erosta on jo aikaa 10 vuotta ja sekä exällä että minulla uudet puolisot ja lisää lapsia. Siitä huolimatta olen edelleen tekemisissä ex-anoppini ja exän sisarusten (perheineen) kanssa. Ex-anopin luona olen vieraillut nykyisen mieheni ja kaikkien lasten kanssa useasti (yökyläiltykin) ja hänelle voin soittaa aina, jos on huolia. Nykyisen anoppini kanssa minulla on myös hyvät välit, mutta jollain lailla olen aina ollut läheisempi ex-anoppini kanssa, johtuisiko sitten siitä, että olin hyvin nuori häneen tutustuessani.

Lapsillakin on nyt sitten kaksi mummoa (oma äitini on kuollut), kun toinen on biologinen mummo isän puolelta ja toinen sisarusten isän puoleinen mummo.

Ex-anoppini oli ihan kauhea ja hänen laiminlyöntiensä takia pojasta kasvoikin sopimaton pysyvään parisuhteeseen. Vai olisiko perimä suorastaan. Joskus mietin, miten exän silloin nuorelle, kaunillle siskolle on käynyt. Mukavat isovanhemmat ovat varmaan jo mullan alla. Koska liittomme oli lapseton, ei mitään tekosyytä yhteydenpitoon ole ollut.