Liian moni asia hyväksytään sillä varjolla, että "siitä on seurauksena hyväntuulinen äiti"

Mikä "täydellinen" uhrautuja mamma sieltä taas huutelee?

Tuli ihan sama mieleen.

mistä marttyyrimamma tietää, että kakkonen on luuserimamma? Kuulehan, menehän heijaamaan sitä muksuas ettei luule, että hänet on hylätty. Jooko.

asioita tulkitaan itselle parhain päin, sehän on tietysti ihan inhimillistä. Ei kestetä ajatusta siitä, että se oma hyvä heikentää lapsen hyvää. Ei pystytä olemaan rehellisiä, vaan torjutaan ajatus siitä että toimisi oman lapsen edun vastaisesti.



Toisaalta pitäähän äidinkin jaksaminen ottaa huomioon, eikä aina voi valita asioita lapsen kannalta optimaalisesti. Joskus vähän huonommankin ratkaisun kuin täydellisen pitää riittää.



Tasapainoiluahan nämä asiat ovat. Lapselle tulee kuitenkin aina tarjota RIITTÄVÄN hyvää hoivaa, ja jos äiti tai isä ei sitä pysty tarjoamaan, sitten se on jonkun muun tehtävä, jos ei muun niin lastensuojelun. Silloin kyllä lapsen perushoivassakin alkaa olla puutteita ja/tai lapsen psyykkinenkin kehitys on vaarassa.

Hyvin nukkunut äiti on eri asia kuin baarissa kännäävä äiti. Ja lienee sanomattakin selvää kumpi on seuraavana aamuna paremmalla tuulella ja jaksaa touhuta lastensa kanssa.

Laiskat ämmät käyttävät eniten perusteena tätä.

etta mita enemman karsit, sita parempi aiti olet!



Marttyyriys on ihan liian aliarvostettua tana itsekkyyden aikana.



T. Aiti, jonka tukka hapsottaa (ei aikaa kampaajalla kayntiin), mutta aitiydenkruunu kiiltaa senkin edesta!!!!

etta mita enemman karsit, sita parempi aiti olet!

Marttyyriys on ihan liian aliarvostettua tana itsekkyyden aikana.

T. Aiti, jonka tukka hapsottaa (ei aikaa kampaajalla kayntiin), mutta aitiydenkruunu kiiltaa senkin edesta!!!!

ihmettelee muutaman vuoden kuluttua, kun opettajan mielestä heidän lapsensa on häirikkö ja hankala. Vika on onneksi opettajassa, ei äidissä ikinä.

en osaa tuohon samaistua.



Monta kertaa olisi minunkin tehnyt mieli palata mielenkiintoiseen palkkatyöhöni lasten ollessa vielä pieniä, mutta aina olen asennoitunut jatkamaan lasten kotihoitoa. Kotihoidon tekee vaikeaksi sekin, että meillä on ainoana tukiverkkona samassa jamassa olevat kotiäidit! Meillä ei ole esim sukulaisia jakamassa kasvatusvastuuta, mutta onneksi toinen äiti auttaa toista jos vain voi. Aina ei voi. Lapsia ei aina saa hoitoon, vaikka olisi tarvetta käydä lääkärissä! Puhumattakaan kampaajalla!



Uraäideillä on ehkä useammin hyvä sukulaisten tuoma tukiverkosto, joka houkuttelee palaamaan töihin. Voisivat kyllä töisä käyvät äiditkin silloin tällöin miettiä, että ehkä heidän olisi hyvä antaa enemmän aikaa lapsilleen töiden jälkeen. Ne ovat uraäitejä, jotka haluavat mukaan kaikkiin lapsiinsa liittyviin kissanristiäisiin ja tuo aika on pois omilta lapsilta! Paikkaavat huonoa omaatuntoaan haalimalla vanhempainyhdistyksissä ym vastuita itselleen...



Miehelläni on vaativa, mutta onneksi hyvin perheelle rahaa tuova työ. Omat menot jäävät meiltä molemmilta monesti odottamaan hamaan tulevaisuuteen, kun ei haluta kaataa arkea vain toisen puolison kannettavaksi.



Onnelliset hymyilevät lapset!

lapsi kärsii, mutta äiti voi aina vedota siihen, että kun äiti voi hyvin niin perhe voi hyvin. Kun lapsi tappaa itsensä, on vika anopissa. Se ei hoitanut tarpeeksi usein, ja äiti joutui joskus jopa valvomaan pari yötä. On se niin väärin.

Oma ystävä ja kaveripiirini on laaja ja sieltä löytyy jos jonkinlaista äitiä.



Ne jotka ovat menneet heti lapsen ollessa 9kk töihin, käyvät usein viihteellä ja harrastuksissa (tarkoitan nyt liki joka ilta) ja vievät vauvaa hoitoon liian pienenä liian pitkiksi ajoiksi esim. viikon lomamatkaksi niin perustelu on aina sama "kyllä äidin jaksaminen on tärkeintä, se että teen tämän kaiken olen parempi äiti lapselle ja jaksan paremmin"



No, mitään muutahan se ei ole kuin ettei jaksa edes sen yhden lapsen kanssa olla. Ei viihdy kuin pieniä hetkiä kotona ja muuten vauvaa hoitaa joku muu. Sillä ei ole marttyyriyden kanssa mitään tekemistä, se on vain huonoa äitiyttä.



Olen aiemminkin avannut tänne kesksutelun siitä miten nämä itseään ajattelevat äidit kuvittelevat olevansa hyviä äitejä, tuntuu että mitä enemmän on sitä muuta ohjelmaa niin sen parempi ja jaksavampi äiti on. Itselleen ostetaan jatkuvasti uusia vaatteita, jotta äidillä on hyvä mieli ja kyllähän äitikin "joskus" voi ostaa jotain itselleen. Totta, mutta eikö ensin voisi katsoa ettei lapsi kulje liian pienissä kengissä tai haalarissa.



Äitiyden kruunun saa kirkkaaksi sillä että haluaa AIDOSTI olla lapsensa kanssa ja pitää tästä huolta. Jotain vikaa on kiintymyyssuhteessa jos on plekästään koko ajan kiire pois lapsen luota, yleensä juuri sillä verukkeella että jaksaa sitten paremmin. Eikä muuten jaksa, ne minun tuntemani menevät äidit ei jaksa silloinkaan....

näitä 'oli pakko päästä kampaajalle, baariin, kahville kaverin kanssa jne. jne.' joilla on tämä pakko joka päivä. Eli illalla kun lapsen/lasten isä tulee kotiin, äiti lähtee tuulettumaan, jotta saa 'omaa aikaa'. Eikös se lapsi tehdä juuri siksi, että ollaan todettu, että ollaan siinä elämän vaiheessa, ettei enää kaivata niin paljoa sitä omaa aikaa ja kavereiden kanssa kahvittelua??

HyvätÄidit EI saa tehdä:



-käydä kampaajalla/kaupungilla/kahvilla ilman lapsia

-käydä töissä

-käydä joskus baarissa

-käydä jumpassa/lenkillä tms.

-puhumattakaan parisuhdeajasta/yökylistä mummolassa



Oonko huono äiti, kun teen jokaista noista, ja ihan puhtaasti itsekkäistä syistä? Toki harvemmin samana päivänä/viikkona, mutta kuitenkin.. eli isän ja äidin täytyy olla kotona MOLEMPIEN; äidin 24/7 ja isän heti kun pääsee (hyväpalkkaisesta) työstä?



Mun lapset varmaan joutuu jonnekin laitokseen noiden asioiden takia.

omaa laiskuuttaan ja lapsen ylenkatsomista puhumalla paskaa.

lapsi kärsii, mutta äiti voi aina vedota siihen, että kun äiti voi hyvin niin perhe voi hyvin. Kun lapsi tappaa itsensä, on vika anopissa. Se ei hoitanut tarpeeksi usein, ja äiti joutui joskus jopa valvomaan pari yötä. On se niin väärin.

Mutta onneksi hyvät äidit tietää, että jos lapsi tappaa itsensä vika on vain ja ainostaan äidissä!! Hyvä äiti tappaa tietenkin lapsen kuoleman jälkeen itsensäkin, ettei vahingoita esim muita lapsiaan enempää.

Muistakaa tämä.

etta mita enemman karsit, sita parempi aiti olet! Marttyyriys on ihan liian aliarvostettua tana itsekkyyden aikana. T. Aiti, jonka tukka hapsottaa (ei aikaa kampaajalla kayntiin), mutta aitiydenkruunu kiiltaa senkin edesta!!!!

ja hyvä vaimo ajattelee miehensä tarpeita ennen kaikkea! Naisen osa on uhrautua ja se voi olla jopa helpostus :). Kokeilkaa joskus :).

aloittaneensa työt siksi, kun taloudellinen tilanne sitä vaatii ja miehen tilipussi ei riitä yksinään elättämään koko perhettä, emme kuitenkaan meinaa kovalla työllä rakentamastamme, vaatimattomasta talostamme luopua?



Käy jumpassa/lenkillä tms. siksi, kun ylipainoa on päässyt kertymään näinä kotona vietettyinä kuukausina ja kuntokin päässyt rapistumaan?



Käy viihteellä silloin tällöin, koska se on kivaa ja isä tai mummi (jonka luona lapset viihtyvät, haluavat sinne ja ovat olleet vauvasta saakka sillointällöin) hoitaa tällävälin?



ja mitäs vielä..

sulla meni vähän pointti ohi...



Eli kun siellä baarissa käydään joka viikonloppu, parisuhdeviikonloppuja on 3 kertaa kuussa ja lapset hoidossa, jumpassa ja lenkillä käyt joka ilta lapsten vielä ollessa hereillä ja tämän lisäksi käyt vielä töissä niin jos itse lasket montako tuntia jää ruuanlaiton, siivouksen, pesujen jälkeen lapsille niin ei se kovin montaa ole jos yhtään.



Se että käy kerran pari viikossa lenkillä ja vaikka kerran kahdessa kuussa baarissa ja vaikkapa kerran puolessa vuodessa parisuhdeviikonloppua viettämässä ei ole lapsilta pois ja tällöin voidaan sanoa että äiti on tyytyväinen.



Kun se on jatkuvaa, jokapäiväistä ja viikkosta niin silloin joku mättää..