Liian moni asia hyväksytään sillä varjolla, että "siitä on seurauksena hyväntuulinen äiti"
Tuolla oikeutetaan kaikenlainen paskamainen käytös äidiltä. Aloitin työt, koska en viihtynyt kotona vauvan kanssa: "parempi että olen hyvällä tuulella sen hetken kun olen lapsen kanssa". Siirsin vauvan pois vierestä häiriköimästä, itkeehän tuo itsensä uneen, mutta mitä siitä, "parempi että olen aamulla hyväntuulinen". Viihteelle on päästävä säännöllisesti, mutta "se palvelee minun mielenterveyttäni". jne jne.
On olemassa äidin vastuu, jota ei sillä poisteta, että perustellaan asia omalla hyvinvoinnilla. On olemassa vastuu lapsen parhaasta, eikä se läheskään, ei edes useimmiten, ole äidin paras.
Kommentit (55)
Äidin omat tarpeet ovat sen verran massiiviset, että lapsen tarve huolehtivaan, turvalliseen, äitiin ei täyty. Joidenkin on vaikea antautua äitiydelle. He jäävät johonkin itsenäisen ja vastuuta kaihtavan ja sitoutumattoman ihmisen olotilaan, jossa ensisiajista on oma hyvinvointi, kyky saada vastakkaisen sukupuolen huomiota, omien impulssien täyttäminen tsm. Jos niitä ei saa täyttää, tulee huono olo jolloinka lapsen tarpeista ei voi vastata sitäkään vähää mitä tavallisesti.
Ap ei kaiketi puhu siitä, että jokainen äidin ele on oltava ele lastensa eteen, muuten on huono äiti.
Jänkkää iseistä myös älä vain äideista, vai eikö heillä ole vastuuta..
Siellä taitaa olla sellanen marttyyri-kynnysmatto-elämä loppui lasten tuloon-mamma. Mutta ei se mmitään, annan kaikkien kukkien kukkia, annatko sinä?
Kyllähän se kotona oleminen taatusti helpompaa olisi, kun mennä joka aamu töihin veroeuroja tienaamaan, jotta yhteiskuntaa saadaan ylläpidettyä. Olen aina ollut sitä mieltä, että ne äidit, jotka perustelevat pidempää kotona oloaan "lapsen parhaalla" eivät vaan viitsi sanoa, että töihin meno ei huvita eikä ole niin kivaa.
jotka eivät ole koskaan olleet töissä tai hankkineet ammattia, mutta uusi lapsi tulee jokseenkin kolmen vuoden rytmillä.
"jaksan paremmin lapsen kanssa kun pääsen töihin lepäämään", "baari-illat pitää mielen virkeänä", "viiden päivän lomamatka tekee hyvää, vauva jää mummon hoitoon"...
klo 17-21, mies käy yhtenä iltana joka viikonloppuna kavereiden kanssa oluella. Minä käyn töissä, minä vietän aikaa lasten kanssa seitsemänä iltana viikossa ja harrastan lasten kanssa viikonloppuisin. Käyn viihteellä kahtena iltana vuodessa, toinen niistä on firman pikkujoulut joissa myös mies on mukana. Me olemme hyviä vanhempia ja "normaali perhe". Mutta jos osat miehen kanssa kääntyisivät toisinpäin niin lakkaisin olemasta hyvä vanhempi ja me emme enää olisi "normaali perhe".
"jaksan paremmin lapsen kanssa kun pääsen töihin lepäämään", "baari-illat pitää mielen virkeänä", "viiden päivän lomamatka tekee hyvää, vauva jää mummon hoitoon"...
Ja riippuu lapsen/lasten iästä. Saako edes kahvilla käydä kun lapset on mennyt nukkumaan, jopa aikaisemmin, hui! ;)
Ja mun lapset ei ole silloin hoidossa, kun kahvilla käyn, ne on kotona toisen vanhempansa kanssa.
Täällä yksi huono kotiäiti, joka käy jumppaamassa 3-4 kertaa viikossa. Muuten olen koko ajan lapseni käytettävissä. Todellakin käyn itsekkäistä syistä jumpassa. Haluan omaa rauhaa, laihtua ja rentoutua. Lisäksi niska- ja hartiaseudun kivut lievittyvät.
Anoppini olisi loistava av-mamma, jos netti olisi keksitty jo hänen kotiäitivuosinaan! Lapsensa ovat jo 40-vuotiaita ja edelleen saamme kaikki kuulla miten hyvä ja uhrautuva äiti hän on ollut.
Ei ole kuitenkaan ihan yks tai kaks äitiä joille se totaalinen uhrautuminen ja kaikkien omien tarpeiden kieltäminen on niin luonnonvastaista että he EIVÄT ole hyviä äitejä jos ovat siihen pakotettuja. Jos eivät saa mitään omaa tilaa, murjottavat ja tiuskivat ja ovat "paikalla muttei läsnä".
Olen samaa mieltä siitä että "poltin tupakkaa koko raskausajan koska olen parempi äiti kun olen iloinen" ei ole kovin validi peruste, mutta yhtä älytöntä on väittää että jokainen nainen on parempi äiti lapsilleen jos ei käy koskaan baarissa nollaamassa päätään.
Lapsellista yksisilmäisyyttä, tuttua ihmisiltä joiden elämänpiiri on hyvin kapea.
TODELLA paljon löysempi kuin kotiäitiys.
En ota kantaa siihen kumpi o0n p+arempi kaikille, minulle oli luontevaa jäädä kotiin lapsen synnyttä. Meillä ei ole kuin 1 lapsi ja enempää ei tule. Asetan lapseni etusijalle vaatteiss aj muissa hankinnoissa koska mies on ainoa joka tienaa ja rahaa ei riitä kaikille.
Lapsen harrastukset ovat omiani tärkeimmät.
En koe olevani uhrautuvainen äiti tai marttyyri, teen niinkuin itsestäni ja miehestä parhaimmalle tuntuu.
Tulin äidiksi 31 vuotiaana ja minulla on aikaa lapselleni nyt enemmän kuin aiemmin. HALUAN myös laittaa lapsen tarpeet tällä hetkellä omieni edelle, kun lapsi kasvaa ja hänellä on enemmän omia menoja eikä ole enää niin kiinni minussa, on aikani palata taas töihin.
... on oikeasti ihmisiä, joiden mielestä lapsi on isällään "hoidossa", kun äiti käy jossain muualla. Miten lapsi voi olla omalla vanhemmallaan hoidossa? Selittäkää minulle, en ymmärrä millään. : O
Minä lähden perjantaina ulos syömään ja sen jälkeen baariin ja lapset jäävät ihan oman isänsä kanssa kotiin tekemään ihan samoja juttuja, kuin jos minä olisin paikalla. Miten tämä tekee minusta itsekkään tai huonon äidin? Haluan oikein rautalangasta väännetyn, selkeän kaavion tätä seikkaperäisesti selittämään.
Aion myös käydä sekä la että su aamulla kuntosalilla, kuten jokaikinen viikonloppu, ja lapset taas ihan omassa kodissaan isänsä kanssa. Tähänkin rautalankaa, kiitos.
Ymmärrän kyllä tavallaan ap:n pointin, jos kyse on lähes päivittäisestä lasten jättämisestä jonkun vieraamman ihmisen hoitoon ja jos äidiltä puuttuu kokonaan tunneside lapseensa. Tuo kuitenkin on aikamoinen ääripää, enkä itse vielä ole tällaiseen henkilöön törmännyt missään. Tunnen vain normaalisti työssäkäyviä/kotiäitejä, joilla on joitain omia harrastuksia viikossa ja jotka käyvät jonkun verran baareissa, jos mieli sattuu tekemään.
... on oikeasti ihmisiä, joiden mielestä lapsi on isällään "hoidossa", kun äiti käy jossain muualla. Miten lapsi voi olla omalla vanhemmallaan hoidossa? Selittäkää minulle, en ymmärrä millään. : O
Minä lähden perjantaina ulos syömään ja sen jälkeen baariin ja lapset jäävät ihan oman isänsä kanssa kotiin tekemään ihan samoja juttuja, kuin jos minä olisin paikalla. Miten tämä tekee minusta itsekkään tai huonon äidin? Haluan oikein rautalangasta väännetyn, selkeän kaavion tätä seikkaperäisesti selittämään.
... ja joskus palstalle ihan kirjoittanutkin, että miten lapsi voi olla isällä HOIDOSSA. En ymmärrä. Meillä isä on ollut tasavertainen vanhempi ihan alusta asti. Ei lapsi ole sen vertaa isällä hoidossa kuin minullakaan. Lapsi on hoidossa silloin kun hän on päiväkodissa, mummolassa tai jollain muulla ulkopuolisella vahdittavana.
Mutta marttyyri-äitien yksi tunnusmerkkihän on se, että lasta ei haluta antaa toiselle vanhemmalle, vaan halutaan omia itselle kaikki. Varsinkin vauva-aikana. Sitten kun lapsi kasvaa, niin ihmtellään miksi isää ei kiinnosta isyys. Tokikin on olemassa niitä perheitä, missä isää ei isyys kiinnosta edes vauva-aikana.
Kolme lasta pienillä ikäeroilla isän hoidossa, jotta kotiäiti saa vapaaillan. Kovin usein en näitä meillä järjestetä. Käyn kampaajalla pari kertaa vuodessa ja harrastukseksi käy tunnin iltalenkki ilman lapsia muutaman kerrran viikossa.
Aivan eri kuin ystävälläni, jonka kampaus vaatii päivitystä neljän viikon välein. Lisäksi laitattaa irtokynsiä ja ripsiä, mutta nämä hoituvat kätevästi sillä välin, kun lapset ovat päiväkodissa tavanomaista pidemmän päivän.
Minun on tosi hankalaa saada varattua kampaaja-aikaa niin, että mies ehtisi kesken työpäivän useaksi tunniksi hoitamaan lapsiamme!!! Kampaajatkin haluavat illaksi kotiin!
mistä marttyyrimamma tietää, että kakkonen on luuserimamma? Kuulehan, menehän heijaamaan sitä muksuas ettei luule, että hänet on hylätty. Jooko.
marttyyrimamma TIETÄÄ (suokaa anteeksi että huudan, mutat tahdoin painottaa sanaa...), että kaikki, toistan ihan kaikki muut maailman äidit ovat luusereita.
Tuntemattomien nimittely netissä on kyllä aika luuserimeininkiä, mutta minä olenkin vielä hetken aikaa lapseton, enkä siis mistään mitään tiedä...
On tosi kummallista, että lähestulkoon kaikki mahdollinen äidin itsekäs toiminta voidaan kääntää jopa päälaelleen, parhaaksi mahdoliseksi toimintatavaksi sillä verukkeella, että äiti olisi suorastaan mielenvikainen, henkisesti sairas jne. jos toimisi toisin. Koska onhan äidin onni lapsen onni jne. Kukaan ei selviä kotona äitiysloman jälkeen tervepäisenä, lapsen sensitiivinen hoito on lapseen ripustautumista, katoamista ties mihin äitimaahan (:DD) jne jne. Epänormaalia joka tapauksessa.
Mutta pitäähän sitä ihmisen säilyttää edes jollain tavalla puhdas omatunto kun tietää oikeasti tekevänsä väärin lasta kohtaan. Selitykset on monet, ja ennenkaikkea selityksiä on pakko keksiä sitä enemmän, mitä huonompia ratkaisuja lapsen kannalta tekee.
Kyllähän se kotona oleminen taatusti helpompaa olisi, kun mennä joka aamu töihin veroeuroja tienaamaan, jotta yhteiskuntaa saadaan ylläpidettyä. Olen aina ollut sitä mieltä, että ne äidit, jotka perustelevat pidempää kotona oloaan "lapsen parhaalla" eivät vaan viitsi sanoa, että töihin meno ei huvita eikä ole niin kivaa.