Muistatko lapsena ikinä hävenneesi vanhempiasi tai jotai teidän perheen asiaa?

Kaikilla muilla kun oli omat huoneet:(

nyky mittapuun mukaan ihan normaaleita, mutta silloin ikäloppuja muiden vanhempiin verrattuna.

Lisäksi olen hävennyt äitini käytöstapoja tai siis niiden puutetta.

häpesin sitä, että hänen kuviaan oli paikallislehdessä kaikkien pikkukekkereiden yhteydessä. Joka kerta joku viinilasi tai shampanjalasi kädessään hymyilemässä leveästi. Häpesin myös sitä, että hän vietti iltoja harrastusten parissa sen lisäksi että oli päivät töissä. En kehdannut kertoa kavereille, ettei minulla ollut ollenkaan " oikeaa" äitiä, sellaista, joka olisi laittanut ruokaa, leiponut pullaa tai istunut katsomassa minun kanssani televisiota ja muuten viettänyt kanssani aikaa, kuten muiden äidit tuntuivat tekevän.

Teininä hävetti, että äitini oli niin hyvää pataa minun kavereitteni kanssa. Vasta myöhemmin olen älynnyt, että äitini oli monille kavereille, joilla oli asiat huonommin kuin minulla, se " kuunteleva aikuinen" , ja että muutenkaan ei ole mikään huono asia, jos joku aktiivisesti puuttuu asioihin, jotka mielestään ovat väärin.

ja kuului Suomi-Neuvostoliitto-seuraan.

Häpsin sitä.

siis sitä että kerta toisensa jälkeen antoi isäpuolelleni anteeksi ja kerta toisensa jälkeen sai turpiinsa kun ei tajunnut lähteä.

hölmöyksiä esim. kerran kännissä tuli huoneeni ovelle ihan ympäripäissään kun olin siellä hyvän ystäväni kanssa, oltiin silloin jotain 14-v, ja rupesi puhumaan jotain meidän kasvaneista rinnoista ja yritti leikillään muka kutitella ystävääni. silloin hävetti.eikä ystäväni sen jälkeen tullut meille kylään... sekä muita sen möläytyksiä... ja omaa äitiä joka sanoo oman mielipiteensä ihan kenelle haluaa eikä mitenkään kauniisti, hän huutaa on päällekäyvä ja aina mielestään oikeassa ja mitä vanhemmaksi on tullut sen kärttysempi ja räjähdysherkempi hänestä on tullut. en nykyään lähde hänen kanssa mihinkään ihmisten ilmoille koska aina saa hävetä esim. viimeksi kun olimme kaupassa niin hänen mielestään kaikki on kallistunut niin hän sitten kassalla kovaan ääneen kävi huutamaan kassaneidille miten kaikki on nykyään niin kallista ja koko kauppa on ihan huono... kyllä nolotti...

Lisäksi häpesin heidän julkista riitelyään sekä vanhanaikaisuuttaan.

erilainen auto kuin muilla ja erilainen puhelinnumero kuin muilla. Isäni oli monessa asiassa hieman oman tiensä kulkija, eikä halunnut tehdä kaikkea niinkuin kaikki muut.

Mulla roikku kaulassa iso avain 1920-luvulta ja muiden oli pienet, hienot ja kiiltävät.

Ihan pienenä en uskaltanut tuoda kavereita kotiin, koska luulin että vanhempani tukistelevat heitäkin, jos he eivät osaa käyttäytyä.

ja seinillä (kallista nykytaidetta). Olen tainnut olla aika onnekas.

Siis eivät tajunneet mistään mitään jne.

ei ollut autoa. Sitten kun auto hankittiin niin olin tosi ylpeä kun Lada tuli hakeen.

Vierailija:

ei ollut autoa. Sitten kun auto hankittiin niin olin tosi ylpeä kun Lada tuli hakeen.

JEEEEEEEEEEEEE:))))))))))))

kun meidän auto oli lada:)

Vaikka ongelmaa sinnikkäästi pidettiin kodin seinien sisäpuolella, hän välillä sammui pihalle tai soitteli tutuille/sukulaisille haukkumispuheluita.

ja side paistoi läpi.

kenenkään kaverin kotona ei ollu niin kallista autoa

ja aina ku vein kavereita kotiin niin mummo piereskeli keittiössä helkkarin kovia paukkuja ja sit kehtas viel kysyy et tuletteko syömään leipää ja juomaan kaakaoo