Mammat käsi sydämelle!

Isompi riehui, kun vieras saapui. Molemmat ärsyttivät, ja komentelin vähän sillä tavalla tiukalla äänellä, mutta en pahasti kuitenkaan.



Postia hakiessa kyllä karjaisin esikoiselle, kun yritti hypätä autotielle rekan eteen... :(

ymmärtää sen. On kauheassa räkätaudissa.



Isompi heittäytyi marttyyriksi kun komensin.

Ja päivä meni harvinaisen upeasti, kertaakaan ei ollut aihetta hermostua, lapset eivät hetkeäkään ärsyttäneet eikä mikään ollu lasten suhteen rasittavaa.

"Suurinmalla"?



En rasitu lapsistani,päinvastoin

se kun lapset riiteli pari kertaa, kauhea meteli enkä saanut edes kahvikupposta juoda hiljaisuudessa. Olin eri huoneessa ja heti alkoi riita. Pari kertaa komensin eikä loppunut niin käskin lapset eri puuhiin. Hetken kesti hiljaisuutta.



Sitten illalla kylvetin heidät ja se oli kivaa, mutta toinen kaatoi koko ajan vettä toisen päähän, kauhea huuto ja melu ja mun korvat kärsi.

Päätin kokeilla kylvettää eri aikaan seuraavan kerran.



Sängyssä iltasatujen jälkeen alkoi kamala narina että ei voi nukkua kun hiukset on märät, ei millään voi jne. Miksi ne ei voi sanoa aikaisemmin??? Esim ennen iltasatua tai sen jälkeen eikä vasta kun kaikki makaa jo sängyissä, unilaulut, rukoukset ja kaikki on tehty ja hyvät yöt sanottu ja sitten yhtäkkiä huomaa että hiukset on vielä vähän kosteat ja alkaa älämölö. Oli pakko hakea kuivaaja ja kuivata kaikkien päät... Ja takas sänkyyn. Mutta sitten: koitti ihana hiljaisuus!!! :D

Koulusta sataa kehuja ja lapsi on vain aina ja ikuisesti sitä mieltä, että on tyhmä ja huono... pienikin virhe saa marisemaan tästä

ja minulla on paha olo, olen raskaana.

AC/DC ärsytti, kun soitteli sitä luuristaan, kun kuuntelin jääkiekkoa radiosta.



Mutta lopetti melkein ensimmäisellä komentamisella:D

"Suurinmalla"?

En rasitu lapsistani,päinvastoin

Ei ihme. Rasittava tyyppi olet.

"Suurinmalla"?

En rasitu lapsistani,päinvastoin

Ei ihme. Rasittava tyyppi olet.

Hyvin kirjoitettu! Tylsää nälviä toisten kirjoitusvirheistä ja haukkua heti juntiksi! Häpeä! Ja yritä olla huomenna rasittamasta lapsiasi.

ja minulla on paha olo, olen raskaana.

Hajupommeja :D

Vilpittömästi sympatiat sulle ;)

Lapset ovat olleet pelkästään mukavia ja ihania. Paitsi kuopus meinasi saada raivarin, kun veli ei heti suostunut leikkimään hänen kanssaan.

On oikein näsäviisaassa iässä. En kuitenkaan hermostunut häneen, tsempata kyllä piti ja laseka kymppiin pari kertaa.

Pienin "ärsytti" olemalla kipeä. Enkä tietenkään hermostunut häneenkään. Mutta täytyy myöntää, että kipeä, nuhainen ja kitisevä lapsi on rasittava.

Välimallin lapsi olikin sitten tapansa mukaan ärsyttämättä koko päivän :) hänellä on ihana vaihe menossa, kaikki käy ja kaikki on kivaa.

ja minulla on paha olo, olen raskaana.

Hajupommeja :D

Vilpittömästi sympatiat sulle ;)

Ne oli ihan kamalia suhu-hajupommeja, äänettömiä pommeja mitkä iski yllättäen nurkan takaa. Katselimme Pinokkiota yhdessä ja koko ajan suhahteli. En tietenkään sanonut pienelle siitä mutta yökötti ja oli kamala olo :D Toivottavasti huomenna ei ole samaa... Muuten joudun istumaan todella kaukana hänestä.

t. se raskaana oleva herkkänenä

nenästä alkoi vuotaa verta ja melkein pyörryin.

Tytön reaktio oli nauraminen (olisko ollut "shokkireaktio")

yhdistettynä hammaslääkärikäyntiin, kävi sääliksi reppanaa. Lapsissa ei ärsyttänyt mikään. En hermostunut, kuten en yleensäkään tee.

Vanhempi (3,5v) oli sellaisella semikiukkuisella päällä, pahempaakin on nähty, jos parempaakin. Tavallista uhmaikää vietetään, eli ne tavalliset jutut mua riepoo: lähinnä (jonkun jo mainitsema) ikuinen negatiivisuus. "En tule, minä jään tänne, en halua lähteä pihalle, haluankin lähteä, tämä ruoka ei maistu minulle, minulla on kauhea nälkä, en osaa pukea, EI kun minä puen itse!" Ja sitten, just kun on saanut mut kiehutettua ihan tappiin, tulee se hellyydenkipeyskohtaus: "Sinä tykkäät minusta äiti!" Ja sellainen karmea vinkuva äänensävy aina.



Tuo naama norsunv:lla -asenne on toisina päivinä oikein helppo selättää, jos itse oon hyvällä tuulella ja jaksan pelleillä lapsenkin nauramaan. Silloin kaikki menee paremmin. Mutta sitten on (usein) niitä päiviä kun ei vaan jaksa, ja useinhan se tappeluksi menee.



Eniten tuossa uhmiksessa riepoo se, että oikeasti TIEDÄN ne konstit joilla sen kanssa vois toimia; kärsivällisyys, kärsivällisyys, nauru, kärsivällisyys, pitkä pinna, halaus, ilo, juttelu, kärsivällisyys - muistinko mainita kärsivällisyyden? Mua vaan ei oo sillä pinnanpituudella juuri siunattu, ja tyttö tulee tasan äitiinsä. Ja aina sen lopulta onnistuu herättää minussa, aikuisessakin, se kiukkuiita, joka miettii, että en perkele minä jaksa enää yrittää viettää kivaa päivää kun tuo yks ei yhtään viitsi tehdä omaa osuuttaan. Kun kaikki mun ehdotukset ja suunnitelmat on eieiei, kunnes niistä tulee tytön omia ideoita. Ja siis joo, on vasta kolmevee, ja itsepä oon tuon kasvattanut. Tietäis vaan missä kohti meni pieleen ja mitä vois tän nuoremman kans tehdä toisin :/



Kuopus (10kk) ei kauheasti vielä ärsytä. Mitä nyt kun haluaa väkisin tulla tutkimaan tiskikonetta just kun oon lataamassa/tyhjentämässä sitä, yrittää aina kylpeä koiran vesikupissa jos oon unohtanut sen lattialle (koira osaa pyytää vettä urahtamalla, tää ylösnostelu on tämän hetken väliaikaisratkaisu), yltää just tyhjentämään isosiskon kirjat lastenhuoneen kirjahyllystä. Jos oon itse nälkäinen tai väsynyt, saatan noistakin vähän ärähtää, mutta muuten pieni herättää mussa vielä lähes pelkästään helliä tunteita. Paitsi iltanukutus, se alkaa olla aika horroria. Tänään meni suht kivuttomasti.

ja niin hän siihen innokkaasti tarttuu AINA kun ylettyy. aamu-unisena sitä ei kestäis millään... ja vaikka on vajaat 7kk kyllä se niin voimalla vetää että ei prkl kun sattuu! tukka just sen pitunen ettei vielä saa ponkkarille, kohta taitaa kyllä lähteä :P



ehkä pikkasen ärsytti uus "heitän lelun lattialle jotta voit äiti nostaa sen mulle" leikki, mutta onneks hän siinä kikatti niin suloisesti- että osaa olla söpö

Mun lapsista ei nuku vielä yksikään Ja päivä meni harvinaisen upeasti, kertaakaan ei ollut aihetta hermostua, lapset eivät hetkeäkään ärsyttäneet eikä mikään ollu lasten suhteen rasittavaa.

joo se eniten ärsytti kun (joo tiedetää et on pieni) mutta älliä löytyy ikäänsä enemmän =) 1,9- vuotias heittäytyi maahan huutamaa sen jälkeen kun olin joutunut komentamaan missä kävellää no nappasin kainaloon ja laitoin rattaisiin ja iskin vyöt kiinni, onneks rauhoittui ja alkaa jäbä muutenkin olemaan minä itse-vaiheessa missään ei saa auttaa ja sitten huudetaa kun ei onnistu..