Kyllä äidit on tyhmiä...rajat luovat turvallisuutta lapselle.

Vaaralliset ja kielletyt asiat ovat alusta asti kiellettyjä ja sillä selvä! Näin on ollut meilläkin ja hyvin ovat tyytyväisiä lapsia.

eikä mitään saa tuhota tahallaan eikä myöskään haaskata esim. vettä tai sähköä (eli lapsi ei saa esim. repiä kirjoja, leikkiä lavuaarissa juoksevan veden kanssa kuin korkeintaan minuutin, jääkaapin oveen ei jäädä roikkumaan jne). Lapselle on tietysti selitetty (ei tietenkään vauvana, mutta heti kun vähän varttui niin kulloisenkin kehitystason mukaan) miksi jotkut asiat ovat kiellettyjä. Joskus on protestoinut, useimmiten miettii hetken ja hyväksyy kiellon. Ehkä meillä sitten on joku lapsinero, epäilen kyllä että olisi ihan tavallinen mutta mene ja tiedä...



Sen sijaan meillä KOTONA saa hyppiä sängyssä, kiivetä sohvapöydälle, kaivaa leikkeihin lapasia laatikosta jne. Sellaiset puuhat mistä ei ole vahinkoa, tai korkeintaan pientä ärsytystä ovat sallittuja. Kun niitä sallittuja juttuja on tarpeeksi eivät kiellot lasta haittaa. Ja se on tehty myös selväksi, että eri paikoissa on eri säännöt, piste. Se että meillä saa tehdä jotain (esim. pomppia sohvalla) ei tarkoita että sitä saisi tehdä kaikkialla (esim. mummin luona).



Ja on kiltti ja hyväkäytöksinen, monet ovat kehuneet lasta näistä ominaisuuksista, tosin en voi ottaa kaikkea kunniaa vaan paljon mene elapsen luonteenkin piikkiin ;)

aiheestani :)



itse sanoin ja perustelin moneen kertaan tuohon alkuperäiseen otsikkoon, hassua että et halunnut kirjoittaa sinne...



Se ap joka aloitti aiheesta kyllä äidit ovat tyhmiä...

Teki mieli avautua tänne hänen toilailuistaan, mutta joku tuttu tunnistaisi kuitenkin. Lapsi saa päättää perheessä kaiken. On hyvin tempperamenttinen ja vanhemmilla ei ole minkäänlaista otetta lapseen. Surettaa lapsen puolesta, mahtaa olla turvaton olo.



Lasta ei voi viedä edes kauppaan kun järjestää kohtauksen joka kerta.

tästä. Muuta kuin että en tosiaankaan osta noin paljon turhaa krääsää. Meillä saa esim. kolmevuotias rikkoa kananmunia (OIKEITA) kulhoon kun leivotaan, väännellä ja maistella taikinaa, tiskata, laittaa pyykkejä koneeseen, 6-vuotias tykkää siivota ja saa sitä toki tehdä.



Muuten meillä on kyllä rajat, mutta meillä opetetaan myös tekemään oikeita "töitä" ja osallistumaan perheen arkeen. Siivouksen aikana lapset auttaa esim. rullaamalla mattoja, pölyjä pyyhkimällä jne.Pihatöissäkin on monta innokasta haravoijaa, lumenkolaajaa jne.

Jos nyt lapsi jonkun 5 minuuttia saa rämpätä valoja että valokatkaisimen idea tulee tutuksi ja uutuudenviehätyus menee, niin onpa kamalaa. Sen sijaan kannattaa tehdä asiasta hirrrrveä numero ja taistella valojen rämppäämisestä seuraavan vuoden, kun lapsi tietää mikä saa vanhemman takuuvarmasti hermostumaan.

Jos lapsella ei ole rajoja, hän tuntee suurta turvattomuutta ja ei enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin...hän tulee levottomaksi kun on niin paljon jota voi tehdä, vaikka päivähoidossa tai sukulaisilla ei voikaan. -Eikö äiti tai isä välitäkään minusta kun saan olla vapaa kuin taivaan lintu... Lapsen voi antaa kokeilla sellaisissa mittasuhteissa ja sellaista tavaraa ja asiaa, miten yleensä tehdään ja miten. Lapsi matkii aikuista, oppii aikuisesta jne. Kuinka muuten lapsella olisi äidinkieli jne. Esim. tuo valojen rämppääminen nappulasta. -Eihän aikuinenkaan tai kouluaissisko rämpytä valonappulaa vain siksi että tuleepahan rämpytettyä. Miksi pienen lapsenkaan pitäisi sitä rämpyttää. Lapsille on paljon hänen oman ikätasonsa mittasuhteissa saatavana ihan sellaista tekemistä joka on hyväksyttävää ja jota lapsi saa kokeilla ja tehdä. Valojen rämpyttäminen ei kuulu kenellekään -ei aikuiselle, ei koululaiselle, eikä pienelle kokeilun haluiselle lapselle. Hellan nappuloita ei kuulu väännellä turhaan päälle ja pois, eihän aikuinenkaan tee niin eikä varmaan lapsikaan loppupeleissä isompana tee, miksi pitää saada lapsena niitä vääännellä vaikkakin aikuisien valvonnassa. Kun aikuinen laittaa levyn kuumenemaan kiertämällä nappulasta, on hänellä jokin hyödyllinen tarkoiotus, hän valmistaa syötävää tai juotavaa. Miksi lapsen pitäisi muten vaan väännellä mitään millä ei ole tarkoitusta toimia... Lapsella ei saa olla lupaa koskea hellan nappuloihin, vaan hänelle voidaan hankkia lapsen kokoon ja ikätasoon valmistettu leikkihella, pannu ja kattila, kenties patalappukin ja kertoa, että sillä voi leikisti keittää tai paistaa ruokaa. Tällöin lapsen nappuloihin koskemisella on tarkoitus, leikkihellalla tehdään leikisti ruokaa, niinhän lapsi on äidinkin nähnyt tekevän hellan ääressä. Vessan huuhtelunappulan painaminen turhaan vain siksi että lapsi haluaa, lapsi tykkää jne. on väärin kasvatuksellisesti. Mihin sillä pyritään että lapsi juoksuttaa turhaan vettä putkistoon? Luin kerran ns. vaistovanhemmista. Heidän mielestään lapsi saa vaikka tonkia sähköpistokkeita kunhan sulake on kytketty pois ettei tule sähköiskua. Valoja saa rämpätä ja jos lapsi haluaa leikkiä tiellä pallon kanssa niin sinne mennään ja autoille näytetään että varokaa kun lapsi hakee pallon...Lapselle tehdään vääryyttä antamalla avaimet moneen vahinkoon ja jopa vammautumiseen. Entä jos joku on kysynyt kylään lapsen joka kotonaan saa tutkia esim. pistorasiat. Vaistovanhempien mielestä kyläpaikassa pitää antaa mahdollisuus joten ei muuta kuin sulake irti ja ruuvari käteen...Tuskin uudelleen pyydetään. Oma tyttöni, 2-vuotiaana, oli ihan hulluna kananmuniin. Hän ottti munat jääkaapista. Usein sai olla ottamassa munia häneltä pois, osa tietysti jo rikki... Joskus tyttö oli ehtinyt ottaa kulhon kaapista ja oli rikkonut muutaman munan, toinen ehkä tuurilla kulhossa...niinhän äitikin tekee, vaikkakin onnistuu saamaan kulhon sisälle. Ei auttanut muu kuin ostaa pilailukaupasta munia, jotka olivat aivan oikean näköisiä. Näytin lapselle mitkä ovat äidin ja mitkä ovat hänen käytössään ja leikeissään. Annoin munakotelonkin johon hän laittoi mielellään ja otti pois, laittoi ja otti... Oikeat kananmunat jäivät rauhaan, sillä lapsi sai luvalla ottaa omat ja laittaa niitä koteloon jne. Ei tullut mieleenkään alkaa nauraa kun näin rikkinäiset munat ja taputaa "hyvä-hyvä" ja tee lisää vain, kyllä se siitä. 5-vuotiaana sjui letunpaisto yhdessäö ja 6-vuotiaana sai tehdä munakasta, koska olimme sitä tehneet yhdessä ensin. Olen yleensä tarjonnut lapsille sopivaa tekemistä, sen sijaan että antaisin heidän luulla että saavat tehdä mitä haluavat. Ostin leikkirahat, en anna oikeita leikkiin tai tutkittavaksi ihan pienenä, ostin leikkikodinkoneita, kassakoneen, silityslaudan ja raudan, ihan pienet naulat ja vasaran jossa mukana alusta sekä valmiit palat joissa nauloille reiät; saa nakuttaa luvalla kunhan ei aikuisten oteta...paljon on lapsille sopivaa ja luvallista tekemistä. Annetaan aikuisten tavarat olla, ainakin ne vaarallisemmat ja ollaan muuten lasten kanssa lukemalla, tehden palapelejä, piirtämällä ja askartelemalla jne. Lapset voivat osallistua kodin arkiaskareisiin antamalla esim. äidille pyykkikorista vaatteen jonka äiti laittaa kuivumaan...lapsillekin voi järjestää pikkupyykin pesua ja ripustamista pyykkipoikien avulla...on lattian lakaisua, päydän pyyhkimistä, sukkaparin löytämistä, kukkien kastelua, pöydän kattamista, pikku tiskin tiskaamista, jonka äiti voi viimeistellä kun lapsi ei ole paikalla, koska lapsi on ajatellut että homma on OK. Paljon voidaan tehdä yhdessä arkiaskareita, lapsi haluaa osallistua...ja onhan se kehittävämpää ja järkevämpääkin kuin esim. valojen rämppääminen...

A.Wahlgrenin Lapsikirjasta mitä tollanen kasvatus on, että näkisit metsän puilta, aika hukassa olet.

aikuinenkaan leiki?



Eihä aikuinenkaan piirtele vain huvikseen?



Eihän aikuinenkaan ajele fillarilla vain huvikseen tai käy pyytämässä naapurin aikuista tekemään sitä kanssaan..

Pienestä asti on opetettava mitä saa tehdä ja mitä ei. Juuri näihin vaarallisiin asioihin puuttuminen on tärkeää. Anna Wahlgren kirjoineen voi painua hiiteen.

suurin piirtein. Kaikesta en ole samaa mieltä, mutta juuri tämä idea että lapsen tehtävä on tutkia maailmaa kolahti ja olen sitä noudattanut. Mitä ihanin ja touhukkain lapsi on tuloksena. Eikä ikinä marise että äiti on tylsää, koska keksii tekemistä vaikka pienistä kivistä.

heräsin juuri pari päivää sitten siihen että meillä ei lapsi katso televisiota käytännössä ollenkaan, kouluikään jo tullut. Tai pelaa pelejä. Koko ajan se puuhaa jotain, välillä osallistuu siihen mitä me aikuiset tehdään ja taas siinä rinnalla omia juttujaan.

kuin aikuiselle. Eikä ole mitään ongelmia ollut. Ei meillä ole mitään valtataistelua tullut esim. siitä saako valoa rämpytellä vai ei. Se on ei, ja sillä siisti..lapsikin sen oppii, kun on selkeää, eikä niin että ansin onihan ok ja sitten yllättäen se onkin ei. Monet vanhemmat ihmettelevät miten meillä ei lapsi koske taulutv:hen, möngi kukkaruukuissa jne. van leikkii ja touhuaa omia leikkejään ja on slvästi tyytyväinen lapsi. Ja itse ainakin uskon, että todella selvät rajat ja säännöt ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä. Toki lapset ovat erilaisia ja joillekin soveltuu toisenlainen lähestymistapa. Meillä on mennyt hyvin näin.

Vaan se, että kun lapsen antaa kokeilla asioita, niitä ei-asioita tulee vähemmän. Koska ei kukaan jaksa räpsytellä valoja pois ja päälle minuuttia kauempaa. Kun juttu on nähty, sen on nähty eikä lapsi edes tajua että siinä oli asia josta voi/kannattaa ruveta vääntämään aikuisen kanssa.

Voi haluta kokeilla sahaa tai kahvinkeitintä, ehkä haluaa kattaa kristallit pöytään tai pilkkoa porkkanoita. On paljon asioita, joita lapsi haluaa (ja ehkä usein myös vain hetken) mutta joita aikuinen ei voi sallia, koska se on vaarallista. Lisäksi lapsi, joka tottuu kokeilemaan näitä asioita, kuvittelee, että voi tehdä niitä myös yksin tai kylässä. Meillä kyläili tyttö, joka halusi rempata jääkaapin ovea edestakaisin sen 5 minuuttia. Ei ollut kyllä ok minulle mutta äidilleen oli.



Meillä on aikuisten juttuja, joihin lapsi ei koske. Niitä ovat esim. kännykkä, tietokone, työkalut, keittiövälineet, sähkölaitteet, takka jne. Meillä ei tarvitse lapselle lässytellä, että kokeile vaan tällä kertaa, että ei tee mieli enää ensi kertaa. Ei ehkä samaa laitetta teekään mutta jotain toista takuulla. Tällaiset vanhemmat ovat kierteessä lapsensa kanssa. Aina on jotain, mitä lapsen on tutkittava sen 5 minuuttia ja muiden aikuisten on se kestettävä.



Tämä jääkaapin ovea rempannut tyttö halusi kirjahyllystä tärkeän valokuvan, jota en missään nimessä jo tunnearvon takia halunnut lapselle käsiin antaa. Vanhemmat eivät käsittäneet, miksi olin niin ilkeä ja aika pian sitten lähtivät. Emme ole enää missään tekemisissä. Olihan se valokuvakehys valokuvineen aika iso hinta ystävyydestä, mutta kehyksessä on kuva isoisoäidistäni, ja kuva sekä kehys ovat 1900-luvun alkupuolelta. Ainoa perintöni tältä sukulaiseltani. Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt uhrata se lapsen käsittelyyn? Omat lapseni eivät ole koskaan saaneet koskea kirjahyllyn tavaroihin.

Koskea pistorasiaan, tonkia kaappeja, rämpyttää valoja, hyppiä sohvalla, jne.



Meillä on kilteimmät ja tottelevaisimmat lapset mitä lähipiiristä löytyy. Iät 2½ v, 5 v ja 7 v. Kun he saivat vapaasti pikkuisina tehdä tutkimusmatkoja omaan kotiin ja asuinympäristöön, niin heillä ei ole tarvetta kapinoida rajoja vastaan nyt. Kun menemme kylään, he ovat moitteettomasti. Kun heitä kieltää, he uskovat kerrasta, sillä emme ole loppuunkuluttaneet EI-sanaa.

Koskea pistorasiaan, tonkia kaappeja, rämpyttää valoja, hyppiä sohvalla, jne. Meillä on kilteimmät ja tottelevaisimmat lapset mitä lähipiiristä löytyy. Iät 2½ v, 5 v ja 7 v. Kun he saivat vapaasti pikkuisina tehdä tutkimusmatkoja omaan kotiin ja asuinympäristöön, niin heillä ei ole tarvetta kapinoida rajoja vastaan nyt. Kun menemme kylään, he ovat moitteettomasti. Kun heitä kieltää, he uskovat kerrasta, sillä emme ole loppuunkuluttaneet EI-sanaa.

Pistorasiat olen peittänyt koska ne on vaarallisia, mutta muuten lapsi on saanut tutkia ja penkoa kämppää lähes estoitta, vaaralliset asiat ole estänyt/kieltänyt. Meidän lasta tottelevaisempaa ja ASIALLISEMPAA muksua on vaikea kuvitella. Tämä on just ollut se ihmetyksen aihe. Olin ihmisten puheista ja asenteista ymmärtänyt että lapset haluaa koko ajan tehdä pahaa jotenkin synnynnäisesti. Tottakai meilläkin on uhmattu välillä rankastikin, mutta ei se ole ollut mitään pahojen tekemistä koskaan.

Meillä saa pomppia sohvalla, saa tehdä soppaa jauhoista, vedestä sokerista, saa maistaa johtoa, saa kokeilla valoja, meillä saa leiikiä vedellä, saa siivota vimillä....

Meilläei saa kiroilla, ei niskuroida, ei lillitellä, ei käyttäytyä sopimattomasti.

Meillä on rajat ja paljon rakkautta. Ja hyvät käytöstavat. Ja 4-vuotias osaaa rikkoo munat, 1-vuotis osaa sanoa kiitos :)