Ikäero 11 v

17, 14, 13 ja 9 kun synnyin ja he ovat olleet ihanat isosisarukset. Itse olin muistaakseni kauhea riiviö ja kiusasin heitä senkun kerkesin, mutta he vanhempina ja viisaampina suhtautuivat ihanan ymmärtäväisesti. Ei ollut ilmeisesti äidillenikään ongelmallista yhdistää eri ikäkausien haasteet.

on aivan ihastunut pikkusisareensa, hoitaa ja häärää ja leikkii.

hänen murrosikänsä oli aika raju, mutta minä taas pienenä kiltti, ei uhmaa. oma murrosikäni oli myös hyvin raju, mutta juuri siskoni kantoi minut siitä yli ja oli tuki ja turva. Nyt olemme ihan ehdottomasti parhaimmat ystävät, vaikka minulla vielä pieniä lapsia ja hänellä jo yläasteella, mutta niin jaksavat ne serkutkin keskenään touhuilla.

Ihan omat maailmansa. Nyt toinen 10v ja toinen 20v. Revi siitä.

Veikkasin, että pikkusisarus olisi jotain ällöä ja kokemukset kavereiden ärsyttävistä, lahkeessa roikkuvista sisaruksista olisivat hidastaneet sisarussuhteen syntymistä. 10-vuotiashan olikin sitten ihan lääpällään kun vauva syntyi, on ekana rauhoittelemassa jos vauva itkee, haluaa pitää sylissä, on vaihtanut vaipat ja opetellut pukemaan ja puolustaa vauvaa kavereiden kommenttejakin vastaan. :)



Että vaakahan voi kallistua ihan mihin suuntaan tahansa, meillä näin. Ollaan annettu isommalle tilaa olla vieläkin isompi, mutta edelleen on paikka kainalossa ja vähintään illalla vauvan nukkuessa korva kuulemassa päivän juttuja. Lisäksi isompi on tainnut tykätä, kun olen koulusta tullessa kotona "odottamassa". :)

Siis kavereitani, joilla on 10 vuotta tai enemmän ikäeroa isompaan sisarukseen. Nämä tulevat varsin mainiosti juttuun nyt aikuisiällä, käyvät joka vuosi yhdessä reissussa, harrastavat yhdessä ja suhteet ovat tosi lämpimät. Jopa lämpimämmät kuin minulla pienellä ikäerolla tulleeseen pikkusiskooni...

kun saa veljeltään halauksen elää sillä syömättä viikon =)

että isommat jakavat hellyyttä pienemmille.Vielä kiinnostaa miten ootte vauva perheenä jaksaneet harrastusrumbaa? Meillä molemmillla tytöillä kaksi harratusta (joista toinen lähiharrastus, toinen kalliimpi). Entä rahallinen puoli, meillä ollut nyt ihan ok rahatilanne, tosin juuri talo rakennettu, joten vauvan myötä menoja joutuu karsimaan. Lisäksi lähes kaikki vauvatavarat joutuu hankkimaan uutena/käytettynä.

Paljon saatu kierrätyskamaa vauvalle, kun niin moni hankkii tässä iässä myös lapsia ja on pinnasänkyjä jne. "telakalla" seuraavaa odottamassa. On ollut kiva, kun ei ole kaikkea tarvinnut itse haalia tai uutena ostaa, vaan on riittänyt pelkkä täydentäminen. Lähellä on mm. vauvatarvikekirppis, josta tekee löytöjä, eli uudenveroisia vaatteita parilla eurolla, ja on siellä tarjolla rattaita, sittereitä sun muuta vauvasälää. Huutonetistä olen ostellut kestovaippoja jne. Pieneksi jäävät menevät Huutonetin kautta myyntiin.



Esikoisen harrastus on kävelymatkan päässä, osaa itse käydä siellä tai sitten lähden vaunujen kanssa lenkille ja kulkuseuraksi. Kyllähän se vauva kulkee mukana vaikka missä, eivät isompien harrastukset ole ongelma.



Rahallisesti asiat ovat paljon paremmin kuin esikoisen aikaan, kun olin opiskelija. On ilo ja autuus kun voi vaikka ostaa Aventin rintapumpun uutena liikkeestä just silloin kun tarttee, eikä joudu laskemaan pennosia tai ostamaan halvempaa ja epäsopivampaa. Eikä meillä niin karmeat menot muutenkaan ole, ollaan aika järkeviä rahankäyttäjiä ja pidetään kaikista ostoksista kirjaa, eli meillä on sekä kuukausibudjetipohja että vuosisuunnitelma, joista näkyy rahankäyttö ja odotettavissa olevat isommat menoerät (tv-lupa, sähköntasaus sun muut).

oltiin opiskeljoita kun esikoinen syntyi silloin kauan kauan sitten :) eli siihen nähden rahatilanne ihan eri luokkaa. Se on vaan se että on oppinut välillä vähän liikaa törsäämään. Lisää kokemuksiakin otetaan vastaan! ap